Toiveet sukupuolesta

asia häiritsee tasan niin kauan kun sen antaa häiritä. "On niin helppoo olla onnellinen kun tyytyy siihen mitä on"

helposti raskaaksi tulleet terveiden lasten äidit syntyi pohtivat. Omalla esikoisellani todettiin vakavahko sydänvika vastasyntyneenä, joka onneksi sitten ikää lisää tullessa korjaantui itsestään. Toista lasta yritämme nyt, ja mielessä ei ole sukupuoli vaan se että lapsi olisi terve.

ensimmäisestä lapsesta meille veikattiin tyttöä ultrassa. tietenkin uskoimme siihen, mutta poika tulikin!

olihan se vähän outo tilanne synnytyksessä kun kätilö sanoi "poika tuli" johon minä kommentoin "ei voi olla!". :D

nyt tulossa kolmas lapsi ja toivon että olisi tyttö, mieskin toivoo. mutta ei tosiaan haittaa jos olisi poika. ainahan saa toivoa?

toista yritettiin 1v7kk ja oltiin jo tutkimuksissa ennen kuin tärppäsi. Minulla oli tosi voimakas tyttö-tunne ja epäusko oli melkoinen kun ultrassa selvisi että olikin tulossa (toinen) poika. Tuota epäuskoa kesti aika lailla siihen asti että vauva oli syntynyt, mutta rakkautta se ei vähentänyt tippaakaan. Nyt 7-vuotias poikamme on oikea äidin oma kultamussukka.

Esikoinen on poika, nyt odotan kakkosta ja toivon niin kovin että olisi poika.

Nyt sitten kun kävimme isäni luona ja tuli puhetta raskaudesta niin isän avokki tokaisi että "kait te nyt tyttöä toivotte, jokainen normaali nainen haluaa tyttölapsen." Sanoin vain että poikkeus vahvistaa säännön ja että en ole koskaan unelmoinut tyttölapsesta, en ole vissiin sitten normaali..



Olen yrittänyt olla ajattelematta tuota sukupuolta. Uskon nimittäin että jos tyttö tulee, masennun..

Minä en vain osaa toimia tyttöjen kanssa, enkä leikkiä tyttöjen leikkejä.

Tämän tiedän ihan faktana kun siskollani on kolme tyttöä ja en osaa olla heidän kanssa ollenkaan..

mutta sillälailla että on esim kaks tyttöä ja kaks poikaa.Minusta pelkkä tyttö -poika pari ei ole hyvä.

Mutta kun se oma tyttö on varmasti aivan eri asia, kuin siskon tyttö! Älä murehdi nyt tommosta etukäteen, ihan varmasti osaat olla tytön kanssa. Itse pelkäsin vauvan äitinä leikki-ikäisiä, en ollut varma osaanko olla heidän kanssa. Ja tietysti osaan! Nyt kun omat ovat 2 ja 4, niin mietin miten sitä sitten osaa olla koululaisen/teinin kanssa jne. Mulla on tyttö ja poika, kummastakaan ei haluttu tietää sukupuolta etukäteen. Minusta on parempi, ettei rakenna mielessään liian tarkkaa kuvaa tulevasta vauvasta, vaan tutustuu sitten rauhassa juuri siihen tulokkaasen, mikä meille suotiin. Ja tuntuihan se pari päivää "hieman oudolta" eli lähinnä uudelta, olla myös pojan äiti, mutta ei yhtään vähemmän ihanalta.

Ja kasi, miksi ihmeessä pelkkä tyttö-poika pari ei ole hyvä? Minusta ihan kaikki yhdistelmät voivat olla toimivia, sukupuolesta, ikäerosta ja lukumäärästä riippumatta!