surettaa,ei ole ystäviä

ja ihana tyyppi, ihmiset haluavat pitää ystävyydestäsi kiinni. Ja päinvastoin.

olen ns. hitaasti lämpenevää sorttia. Nyt niitäkään ei enään ole. Toisella aviokriisin kautta uudet kuviot ja toinen ylennettyään työssä,ystävystynyt ns.akateemisen porukan kanssa ja pikkuhiljaa minä jäin.



ap

työkavereita, serkkuja, naapureita, harrastuksen kautta tulleita kavereita tms?

ja ihana tyyppi, ihmiset haluavat pitää ystävyydestäsi kiinni. Ja päinvastoin.

Näin aikuisiällä ainakin mulle on ylitsepääsemättömän vaikeaa tutustua muihin, yleensä ihmisillä on jo ne omat ystävänsä ynnä muut valmiina niin ei niitä kiinnosta mun seura sitte tippaakaan.

lapsuudenystävä muutti aikoinaan toiselle puolelle Suomea ja vähitellen se yhteyden pito siltä suunnalta jäi. Serkku, jonka kanssa olin kaveri, tapasi ulkomaalaisen miehen ja ei ole sen koommin pitänyt yhteyttä minuun. Eikä toiseenkaan kouluaikaiseen kaveriinsa, kuulemma. Loppui kuin seinään. Kolmas kaverini erosi, aloitti bileputken->alkoholisoitui, ja liikkuu nykyään ryyppyjengissä. En itse pidä häneen enää yhteyttä.



Olen ujo ja hidas lämpeämään ja en oikein osaa jutella hameenhelman pituuksista ja sen sellaisista naisten jutuista.

hiekkalaatikkokamuja,mutta ei YSTÄVÄÄ mitä kaipaisin. Kaveria/hyvänpäiväntuttua en laske ystäväksi.



ap

Sanot, ettei ole ketään jota voisi pyytää mukaan esim lenkille. Eikö tosiaan kaveria tai hyvänpäiväntuttua voi? Siitä se kaveruus voi vähitellen syventyä ystävyydeksi kun enemmän ollaan tekemisissä.

MUlla sama juttu. Mutta toisaalta en edes halua ystäviä, koska en kestä sitä että niillä kuitenkin menee paremmin kuin mulla.

sama täällä, mullakaan ei ole ystävää jonka kanssa jutella syntyjä syviä. Oon tosi yksinäinen. Mistä päin ap olet?

Mulla ei ole ees niitä, muutama sukulainen johon satunnaisesti yhteydessä ja niihinkin enimmäkseen puhelimen välityksellä.



T.7

kun olen lopettanut opiskelun,vaihtanut työpaikkaa tai asuinpaikkakuntaa. aina joutuu aloittamaan uudelleen nollapisteestä. onneksi kaukana asuville tuttaville voi kirjoittaa tai soittaa. silti kaipaisin minäkin kaveria arjen kuvioihin:kahvittelemaan tai lenkkiseuraksi

työpaikalta, lasten kavereiden vanhemmista jne.

Jos on jo kavereita, niin mitä jos lämmittelet välejä?



Mene mukaan yhdistystoimintaan tai johonkin harrastukseen. Seurakuntaan tai imetystukiryhmään.

Jos on jo kavereita, niin mitä jos lämmittelet välejä?



Mene mukaan yhdistystoimintaan tai johonkin harrastukseen. Seurakuntaan tai imetystukiryhmään.

Hyvänpäiväntuttuja on jokunen.



Muutettu on. Sukulaiset asuu kaukana, lapsuudenystävät ja opiskeluaikaisetkaverit on hajaantuneet ympäri maata ja maapalloa.



Onhan tämä kurjaa. Mutta moni muu asia on elämässä hyvin, pitää koittaa keskittyä olemaan kiitollinen niistä. :-/

diu diu, niinhan se on aina ollut etta ystavat puukottavat selkaan, kukaan ei ole voinut olla onnellinen puolestani vaan aina laitettu veista selkaan.



viimeksi potentiaalinen uusi ystavani puukotti selkaan ja pahasti. Meni usko ja toivo, etta kukaan voisi vilpittomasti iloita toisen puolesta...kuunnella ja puhua ilman et puheista tietaa seuraavaks koko naapuripitaja. :(





muistan kun eras ystavani, ei ollut viela silloin...tuli juttelemaan kanssani ja meilla synkkasi hyvin :) myohemmin han nauroi etta ei meinannut uskaltaa jutella koska olin niin varautunut..miksikohan. hyva ystava oli, harmi vain etta huumeet olivat hanelle tarkeampia :( tuin minka pystyin ja autoin...mutta sitten tuli se huumehorho mies ja vei hanet kokonaan.

diu diu, niinhan se on aina ollut etta ystavat puukottavat selkaan, kukaan ei ole voinut olla onnellinen puolestani vaan aina laitettu veista selkaan.

viimeksi potentiaalinen uusi ystavani puukotti selkaan ja pahasti. Meni usko ja toivo, etta kukaan voisi vilpittomasti iloita toisen puolesta...kuunnella ja puhua ilman et puheista tietaa seuraavaks koko naapuripitaja. :(

muistan kun eras ystavani, ei ollut viela silloin...tuli juttelemaan kanssani ja meilla synkkasi hyvin :) myohemmin han nauroi etta ei meinannut uskaltaa jutella koska olin niin varautunut..miksikohan. hyva ystava oli, harmi vain etta huumeet olivat hanelle tarkeampia :( tuin minka pystyin ja autoin...mutta sitten tuli se huumehorho mies ja vei hanet kokonaan.

Ainakin mun kokemukseni on, että tässä aikuisiällä on hyvin vaikeaa syventää tuttavuutta kaveruudeksi ja vielä vähemmän ystävyydeksi.



Lisää tuttuja olen oppinut vuosien saatossa haalimaan aika helposti, kun vaan rohkaistuin pyytämään ihmisiä käymään tai ehdotin elokuviin menoa. Ja onhan se ihan kiva kun on joskus kahviseuraa - mutta ei sitä oikeaa läheisyyttä voi pakottaa, jollei se tule luonnostaan. Eikä ole tullut yrittämisestä huolimatta.

Hyvänpäiväntuttuja on jokunen.

Muutettu on. Sukulaiset asuu kaukana, lapsuudenystävät ja opiskeluaikaisetkaverit on hajaantuneet ympäri maata ja maapalloa.

Onhan tämä kurjaa. Mutta moni muu asia on elämässä hyvin, pitää koittaa keskittyä olemaan kiitollinen niistä. :-/

päästä ja kummasti on uusia ystäviä löytynyt. Kukaan ei sua kotoa tule hakemaan, se on varmaa.

hiekkiskamut on ns.hyvänpäiväntuttuja ja en usko,että sieltä löytyy ystävää,on jo 4v pyöritty siinä laatikolla. Työkaverit ovat vain työkavereita,täällä ei henk.koht juttuja kerrota.



ap