MIten jakaa asuntolaina ja omistus, kun toisella laittaa asunnon ostovaiheessa enemmän rahaa?
Pitäisi ostaa yhteinen asunto miehen kanssa. Minulla on laittaa asuntoon käteistä 1/3 kauppahinnasta säästöjä, miehellä ei ole mitään. Lainaa joudutaan ottaamaan 2/3 asunnon hinnasta.
MIten tässä tapauksessa kannattaa hoitaa lainanhoitokulut ja omistusoikeudet, ettei esim. verottajalle tulee sanomista?
Kommentit (20)
33%+33% ja mies 33%.
Eli kun silla on laittaa asuntoon 33% rahaa omistatsen loput 66% maksatte yhdessä eli sen myös omistatte puoliksi?
se on luontevinta.
Jos omistussuhteenne on 2/3 ja 1/3 niin missä suhteessa maksatte vastikkeet ja jos asunto on vuokratontilla, niin meneekö omistussuhteen mukaan vai 50/50 ?
Jos ap ei ole naimisissa miehensä kanssa, niin olisi sulaa tyhmyyttä kirjata omistusosuus 50/50, ja maksaa lainaa yhdessä suhteessa 50/50 pois. Mahdollisen eron sattuessa ap olisi lahjoittanut vastikkeetta miehelleen tuon erotuksen 2/3- 1/2.
ja lahjavero voi todella tulla maksettavaksi puolisoiden välisessä lahjassa. Eli ap:n kysymys iha aiheellinen. Omistusosuudet vaan sen mukaan, miten hommasta maksatte, niin ei tuota lahjaveroriskiä tule.
ja lahjavero voi todella tulla maksettavaksi puolisoiden välisessä lahjassa. Eli ap:n kysymys iha aiheellinen. Omistusosuudet vaan sen mukaan, miten hommasta maksatte, niin ei tuota lahjaveroriskiä tule.
No enpä ole koskaan tällaisesta kuullutkaan.
Meillä velka ja omaisuus on puoliksi, kuten monella muullakin tutulla avioparilla. Kas kun eivät pankissakaan mitään sanoneet vaikka ostovaiheessa mulla ei ollut tuloja kuin äp-raha eikä edes työpaikkaa.
Jos koti on molempien vakituinen asunto eikä mikään sijoituskiinteistö, vähän epäilen jotain lahjaveroja.
lainanhoitokulut tietty siinä suhteessa,jolla hoidatte lainaa. Varmaan riippuu tuloista...
omistusosuuden voi ilmoittaa prosentteina, mitäs tosta nyt tulee, jos laitat 1/3 koko hinnasta ja loppuosasta puolet...
pantiin asunnon hinta puoliksi ja omistussuhde sitten 50% ja 50%. Minulla oli rahaa maksaa koko puolikkaani ja miehella ei ollut koko puolikkaaseen rahaa niin hän otti lainaa loppuosan. Eli hinta puoliksi ja molemmat maksoivat oman puolikkaan miten maksoivat. Tämä tietty ei toimi kaikilla. Meillä se tilanne että molemmilla jonkin verran omaisuutta, minulla enemmän mutta miehellä puolestaan huomattavasti parempi palkka kun minulla.
ensiasunnon ostajan edut, niin silloin paperille laitetaan omistajuudet 49% ja 51%. Tällöin pääsette hyödyntämään saman edun vielä seuraavaakin asuntoa ostettaessa, jolloin kiepsautatte omistajuuden toisin päin. Tekee kuitenkin ison säästön, kun ei tartte varainsiirtoveroa maksaa. ;)
Toisaalta kun sulla on noin paljon enemmän varallisuutta, niin kenties se 2/3 ja 1/3 olisi järkevä, jos ero tulee. Toki suojaat oman osuutesi. Ei tartte erossa maksaa miestä ulos puolella talon arvosta.
täh. No itselläni oli kaikki äitini opiskeluani varten säästämät varat, kaikki omat kesätyöt (olin joka ainoa kesä töissä siitä saakka kun peruskoulu loppui, ja koko kesän), kaikki taskurahat mitä sain lapsena (en keksinyt yleensä mitään tuhlattavaa, kun ei äitikään paljon ostellut, en tiennyt mitä ostaa pienessä maaseutukylässä), kaikki kouluista saamani stipdendivarat, kun aloimme yhteistä asuntoa miettiä.
Annoin lähes kaikki säästöni, eli käytännössä kolmannes talon hinnasta, kuten sinulla. Ei minulla tullut mielenkään mitenkään muute toimia kuin laittaa velka ja talo molempien aviopuolisoiden nimiin puoliksi.
Pitäisikö minun olla ahne? tai olisiko pitänyt? Miten muuten nyt perhe voi taloa/asuntoa ostaa kuin puoliksi? kun yhteiset lapsetkin on.
Ai niin, miehellä ei ollut senttiäkään. Reikäiset taskut. Hänen vanhempansa pakottivat ottamaan opintovelkaa jo alle 18-vuotiaana. Heillä omaisuutta paljon enemmän kuin omalla yh-äidilläni
EI minulla tullut mielenkään mitenkään muute toimia kuin laittaa velka ja talo molempien aviopuolisoiden nimiin puoliksi.
Pitäisikö minun olla ahne? tai olisiko pitänyt? Miten muuten nyt perhe voi taloa/asuntoa ostaa kuin puoliksi? kun yhteiset lapsetkin on.
Jos toinen voi antaa enemmän rahaa asuntoon niin ilman muuta omistussuhde kirjataan kuten rahat siihen on laitettu, erossa nimittäin se köyhempi ei taatusti asiaa muista. Tottahan perhe on yhteinen, mutta omaisuuden ei tarvitse olla. Jos omaisuusero on suuri kannattaa miettiä myös avioehtoa.
Ap, en tiedä miten teidän on tarkoitus lainaa hakea ja maksaa yhdessä vai erikseen. Jos haette yhdessä niin sinä omistat asunnosta 2/3 ja mies 1/3, kun maksatte lainaa yhtä paljon. Jos teillä on erilliset lainat niin suhde voi ihan hyvin olla 50/50, sinulla on vaan paljon vähemmän lainaa maksettavana.
meillä haettiin yhteiset lainat. ja se maksaa kuka jaksaa ja ehtii.
ja talo on molempien nimissä puoliksi.
meillä haettiin yhteiset lainat. ja se maksaa kuka jaksaa ja ehtii. ja talo on molempien nimissä puoliksi.
JOs ei kirjaa omaisuutta varallisuuden mukaan, voi verottaja katsoa varakkaamman puolison antaneen toiselle lahjoituksena osan talosta. Siinä sitten vielä saa lahjaverot maksaa päälle.
Tyhmyyttä alkaa siinä etusormea heiluttelemaan, sillä viisas pääsee v'hemmällä myös maksuissa.....
meillä haettiin yhteiset lainat. ja se maksaa kuka jaksaa ja ehtii. ja talo on molempien nimissä puoliksi.
JOs ei kirjaa omaisuutta varallisuuden mukaan, voi verottaja katsoa varakkaamman puolison antaneen toiselle lahjoituksena osan talosta. Siinä sitten vielä saa lahjaverot maksaa päälle.
Tyhmyyttä alkaa siinä etusormea heiluttelemaan, sillä viisas pääsee v'hemmällä myös maksuissa.....
AP:n tekstistä ei käynyt ilmi onko kyseessä aviomies vai avomies.
Avioparilla omaisuus on aina YHTEISTÄ ellei avioehdolla toisin määrätä. Aviopari siis omistaa joka tapauksessa asunnon 50/50. Aviopuoliso saa siis maksaa vaikka koko asunnon ja verottajalla ei ole mitään asiaan mutista.
Avoliitossakin voisin olla melko varma ettei verottaja puutu asiaan jos asunto merkitään 50/50. Se miten pari tahtoo sen merkitä on oma asia.
Meillä nimittäin ollaan avoliitossa ja talo on 50/50 omistuksessa. Mamma on kuitenkin kodinhoidon tuella, joten lainan lyhennykset menevät minun palkasta. Eikä verottajalla ainakaan tässä tapauksessa ole mitään nokan koputtamista.
AP:n tekstistä ei käynyt ilmi onko kyseessä aviomies vai avomies.
Avioparilla omaisuus on aina YHTEISTÄ ellei avioehdolla toisin määrätä. Aviopari siis omistaa joka tapauksessa asunnon 50/50. Aviopuoliso saa siis maksaa vaikka koko asunnon ja verottajalla ei ole mitään asiaan mutista.
Olin kyllä ollut myös normipalkkatöissä vuosikausia ennen taloa.
Eli ihan noin paljon ei pelkillä nuoruuden säästöillä ja kesätienesteillä toki saa.
Mutta aika paljon oli rahaa jo 18-vuotiaana, vaikka lähtökohdat köyhistä köyhimmät. (isäni ei maksanut edes elareita, kunta maksoi, äiti elätti meidät työllä ja samalla säästi meille opiskeluja varten. Itse pärjäsin opiskelijana opintorahalla hyvin, nyt en varmaan pärjäisi kun kaikki kalliimpaa.)
Hyvä että veroseuraamuksia ei tule vaikka toisella enemmän säästöjä kuin toisella.
Tuohon vaikuttaa hirveän moni seikka. Oletteko naimisissa? Onko teillä avioehtoa?
Meidän ratkaisu vähän samantapaisessa tilanteessa oli kaksi erillistä asuntolainaa.
Tyyliin sulla olis puolet asunnosta ja lainaa vähemmän kuin miehellä ja lyhennykset kuitenkin samansuuruiset molemmilla.
Tai sitten vaihtoehtoisesti voisi tehdä niin, että sinä omistaisit 2/3 asunnosta ja molemmilla olisi saman verran lainaa.
Itsepä tuon toki päätätte.
AP:n tekstistä ei käynyt ilmi onko kyseessä aviomies vai avomies. Avioparilla omaisuus on aina YHTEISTÄ ellei avioehdolla toisin määrätä. Aviopari siis omistaa joka tapauksessa asunnon 50/50. Aviopuoliso saa siis maksaa vaikka koko asunnon ja verottajalla ei ole mitään asiaan mutista. Avoliitossakin voisin olla melko varma ettei verottaja puutu asiaan jos asunto merkitään 50/50. Se miten pari tahtoo sen merkitä on oma asia. Meillä nimittäin ollaan avoliitossa ja talo on 50/50 omistuksessa. Mamma on kuitenkin kodinhoidon tuella, joten lainan lyhennykset menevät minun palkasta. Eikä verottajalla ainakaan tässä tapauksessa ole mitään nokan koputtamista.
Ei pidä paikkansa. Ei avioliitossa ole mikään yhteistä, mikä ei yhteiseksi kirjoiteta! Eikä erossakaan mikään muutu yhteiseksi, vaikka ei olisi avioehtoa. Rikkaampi toki joutuu siinä tapauksessa maksamaan tasinkoa, mutta omistus on kyllä sen, kelle se on merkitty.
Jos verottajaa kiinnostaa moiset, mitä kyllä vahvasti epäilen mutta en ole ihan varma. Niin verottajaa kiinnostaa loppu toteuma eli vaikka toinen aluksi laittaa enemmän rahaa asuntoon mutta toinen maksaa isomman osan lainoista niin tasan menee.
Tämä sitten johtaa siihen, että verottaja ei missään nimessä kiinnostu asiasta ennenkuin asunto menee myyntiin. Jos taas asuu asunnossa yli kaksi vuotta niin asunnon mahdollinen myynti voitto ei ole veron alaista, joten taas verottajan mielenkiinto lopahtaa.
Verottajaa todennäköisesti kiinnostuu asiasta vain jos asunto ostetaan ja myydään lyhellä aikavälillä, jolloin verottaja tulkitsee asunnon sijoitusasunnoksi. Myyntivoitosta menee vero ja mahdolliset lahjavero asiatkin noudevat pinnalle.
% suhde missä alkusumma on maksettu, myydessä sitten edelleen sama summa kummankin osuutta. Eli sinä omistat 66% mies 34% jos maksatte lainan yhdessä.
Voitte ottaa kumpikin omat erilliset lainat. Näin teidän ei tarvitse lyhentää lainaa samaa summaa kuukausittain. Pääasia, että huolehdit mustaa valkoisella siitä, että sinulla on ollut alkupääomaa asuntoon. Panista saat varmasti apuja viralliseen puoleen.
Jos omistussuhteenne on 2/3 ja 1/3 niin missä suhteessa maksatte vastikkeet ja jos asunto on vuokratontilla, niin meneekö omistussuhteen mukaan vai 50/50 ?