Kärsiikö kukaan muu ilta ja/tai yöpelko-

jo oli kamalia pelkotiloja iltaisin ja öisin ja ne vain paheni mitä isommaksi kasvoin. Pahimmillaan tilanne oli sitten sellainen että paniikki kasvoi jo päivällä ja iltaan mennessä olin täysin sekaisin pelosta. Minua ei otettu tosissaan vaikka jouduin ensiapuunkin useasti tämän takia(jo lapsena), ennen kuin melkein 30-vuotiaana hakeuduin itse psykologille joka otti minut onnekseni tosissaan ja halusi auttaa.

Lääkkeitä en halunnut ollenkaan, joten keskityin etsimään apua muualta, apua oli varmasti elämäntaperemontissa, ruokavalio ja liikuntavata uusiksi, mutta eniten auttoi tietysti keskusteluapu. Psykologi arveli pelkojeni johtuvan perusturvallisuuden puutteesta, ja hän opetti minua ajattelemaan uudella tavalla ja nykyään, niin uskomatonta kuin se onkin, en kärsi enää ollenkaan pelkotiloista, vaan elän ihanan rentoa ja pelotonta elämää. :) Joten toivoa on, täytyy vain löytyä oikeanlainen apu, se mikä sopii juuri sinulle parhaiten.

Ja tärkeintä on kai oppia luottamaan siihen, että ne pelot on täysin turhia, eikä niitä oikeasti tarvitse pelätä.

Kerro ap tarkemmin peloistasi

että jos nukahdan ja herään yhtäkkiä, leijun metrin vuoteeni yläpuolella, jos menen vessaan ja katson peiliin,sieltä kurkkaa joku muukin samasta peilistä, pelkään,että jos avaan silmäni maatessani vuoteessani,vuoteen jalkopäässä istuu demoni, pelkään,että tavarat siirtyvät paikasta toiseen,jos katson niitä liian kauan jne.

saattaa mennä viikkoja putkeen että herään monta kertaa yössä siihen kun vedän huutaen henkeä sisääni.

Rintakehässä sirisee ja surisee eikä oikein uskalla nukahtaa uuden huudon ja kauhun vuoksi.