Minä en avan tajua miksi nykyään ei enää äidit jaksa olla lastensa kanssa

neuvoloissa ja lääkäreissä paljon tarkemmin kuin ennen. Vanhemmille tulee enemmän vaatimuksia.

70-luvulla hyvin harva lapsi oli allerginen. (tai jos oli, niin siitä ei kauheasti välitetty) Nykyään allergiat ovat lisääntyneet ja vanhemmat haluvat tunnollisesti hoitaa lasten allergioita.

ADHD:ta ja monia muita diagnooseja ei 70-luvulla tunnettu. Silloin oli vain kurittomia kakaroita jotka laitettiin koivuniemen herralla ojennukseen ja tarkkikselle jos olivat koulussa liikaa vaivaksi. Nykyään vanhemmilla on paljon enemmän vaatimuksia kun lasta pitää viedä lääkäreille ja tutkimuksiin ja erilaisiin toimintaterapioihin ja muihin terapioihin.

Nykyään avioerot ovat lisääntyneet huimasti jos verrataan tuohon kultaiseen 70-lukuun. Jos äiti joutuu hoitamaan lapset yksin, siinä on suuri riski että äiti uupuu.

Vauhti kaikkialla on yleisesti ottaen lisääntynyt. Ihmisillä on enemmän kiire kuin 70-luvulla. Television kuvat vaihtuvat muutaman sekunnin välein. Tietokoneissa on jatkuvaa välkkyvää kuvaa. Äänimaailma kaupoissa on täysin erilainen kuin 70-luvulla. Koko ajan piipitystä ja erilaista äänimainontaa. Tällainen yleinen rauhattomuus on muuttanut myös lapsia. Lapset olivat 70-luvulla rauhallisempia ja siten "helpompia" kuin nykyään. Tämän olen kuullut ihan opettajien suusta. Levottomien lasten kanssa äiti tietenkin väsyy herkemmin.

Tieto lisää tuskaa. 70-luvulla kotiäidillä oli käytettävissä vain pienenpieni murto-osa siitä lapsenkasvatusta koskevasta tiedosta, minkä nykyäiti saa neuvolasta ja netistä. Silloin ei tarvinnut syyllistää itseään monestakaan asiasta. Nykyään jokainen äiti kokee alimittaisuutta ainakin jossain äitiyden ihanteessa, jos ei sulje silmiään ja korviaan kaikelta mitä täälläkin kirjoitetaan.

Jos perheellä sattuu olemaan lemmikkejä, äiti joutuu ottamaan niiden hoidosta paljon suuremman vastuun kuin 70-luvulla. Koiraa ei kummemmin koulutettu. Kunhan räksytti pihalla narussa ja söi mitä isäntäväeltä sattui pöydästä jäämään. nykyään lemmikkejä pitää trimmata, kouluttaa perusteellisesti, syöttää kalliita ruokia, poistattaa hammaskiveä ja ties mitä.

Äidin ei tarvinnut 70-luvulla ottaa stressiä siitä että myy lastenvaatepaketeita huutonetissä, pakkaa niitä ja postittaa. Kun 70-luvulla vaatteet jäivät pieniksi, ne laitettiin vintille, sukulaisille tai vietiin pelastusarmeijalle. Helppoa ja vaivatonta.

70-luvulla äidit eivät myöskään ottaneet stressiä turkistuotannon eettisyydestä, he eivät tuhlanneet aikaansa ja energiaansa keskusteluun et-opetuksen tärkeydestä peruskouluissa, tai naisten huivipakosta. Yhteiskunta oli homogeenisempi arvoiltaan. Oli helppoa kellua siinä mukana.

Käsi sydämellä, paljonko sinä vietät viikossa aikaa netissä?

Juuri oli puhetta oman äidin kanssa, miten kesälomat lapset istui pellonpientareella vahtimassa lehmiä.

siksipä minulla onkin kolme alle 3v lasta. Jos tajuaisin ja kokisin lasten kanssa olemisen raskaana, näin ei varmaankaan olisi.



Mutta en mä usko, että tää mikään nykyajan ilmiö on. Ainahan on ollut ihmisiä, jotka on hätistelleet "kakarat pois jaloista". Ennen sitä ei edes hirveästi paheksuttu. Lasten kuuluikin olla hiljaa ja poissa jaloista.

minut lähetettiin puheterapiaan. Nyt kun oma lapseni ei osaa ääntää ärrää saan itse harjaannuttaa lapselleni tämän taidon, sillä puhetarapiaan ei pääse.



Kun olin lapsi sain pärjätä pitkälti omillani, mutta minun lapseni saa läsnäoloa ja läheisyyttä.

Ennen ei tarvinnut olla 7/24 tavoitettavissa muutenkaan, ja työelämän vaatimukset olivat huomattavasti kevyemmät.



EN koe lapsen kanssa olemista raskaana, mutta kyllä välillä tulee mietittyä 4-sivuisen työlistan äärellä, että mitenhän tämän kaiken tarpeellisen ehtii hoitaa ja tehdä.

mesomista ja vaahtoamista, että ei jakseta. Nyt on lapsiluvutkin pienempiä mitä ennen

perheet olivat pienempiä kuin nykyään (suuret ikäpolvet olivat synnytysiässä ja saivat silti vähemmän lapsia kuin nykyiset pienet ikäpolvet).

Vielä 60-luvulla Suomessa myytiin lapsia lehti-ilmoituksilla ja oltiin myös suurimpia adoptiolasten viejämaita.

Meidän luokalla oli lähes jokaisella vähintään 2 sisarusta. Etelä-Suomessa.

Meille nämä ikäjakauma- ja syntyvyysjutut opetettiin ihan peruskoulussa, mutta löytyy tietoa muualtakin.

Tämän kopsasin terveyskirjaston sivuilta:

"1970-luvun aallonpohjan jälkeen hedelmällisyys on pysynyt parikymmentä viime vuotta lähes samalla tasolla ja kokonaishedelmällisyysluku on vaihdellut 1,7:n ja 1,8:n välillä. Tästä on ollut seurauksena, että syntyvät ikäluokat ovat jo pitkään olleet lähes samansuuruisia. Hedelmällisimmässä iässä olevien lukumäärä pieneni 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, kun 1970-luvun alussa syntynyt pieni sukupolvi saavutti tämän iän. Niinpä vuonna 2002 syntyneiden määrä oli vain 55 600."

Tässä alemmassa linkissä on asiaa adoptioista.

Aihe on hyvin tarkkaan vaiettu sen aiheuttaman häpeän takia, mutta joitakin artikkeleita sentään löytyy. Toivottavasti tämä linkki toimii..

http://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:K3GveC8r0Y0J:www.adoptioperhe…

Lapset syöneet pieninä purkkiruokaa ja siivoojat käyvät 2:n viikon välein.

enkä 2000.

Minulla on tälläistä "tylsää" joka päivä 7.00 imetin vauvan joka taas nukkuu.

Olen käynyt suikussa ja vähän siistinyt itseäni.

Kohta on puuro valmis ja 2v ja 3v lapset heräävät.

Kun he ovat syöneet ja olen auttanut heille vaatteet päälle niin vauva heräilee.

Hetken aikaa hän katselee nauraen isojen veljien leikkejä. Minä laittelen kodin kuntoon ja alustan lounaan.

Sitten onkin vauvan ruoka-aika ja sen jälkeen vaipanvaihdot ja pottailut.

Mun täytyiskin kirjoittaa kirja arjen selviytymisestä pienten lasten kanssa.

Jotta ei näytä liian ruusuiselta niin yöllä olen herännyt 5 kertaa joka on ihan tavallista.

Kaikki 5 lastani ovat olleet huonoja nukkumaan.



Valitettavasti en voi kirjoittaa koko päiväämme koska olisi liian pitkä viesti.

Asenne kuitenkin auttaa ja lapsia ei pidä tehdä "liikaa"

Minä en avan tajua miksi nykyään ei enää äidit jaksa olla lastensa kanssa vaan uupuvat kotiin kun hoitavat lapsia??+

Miksi yleistät? Minä laitoin 1v8kk hoitoon, kun aloitin työt. Mutta sitten lopetin työt, koska HALUAN OLLA LAPSENI KANSSA KOTONA. Hän on vielä niin pieni ja ehtii kyllä myöhemminkin hoitoon.

Nyt odotamme vauvaa syntyväksi loppuvuodesta, eikä väsytä/uuvuta. Aijon olla lasten kanssa kotona niin kauan kuin huvittaa, kerran he vaan pieniä ovat! Miehen palkalla pärjätään hyvin ja mieskin osaa tehdä kotitöitä ym töiden jälkeen. :)

Ps. Olen 23-vuotias.

Että imetti esikoista hieman yli vuoden ja toistakin niin kauan, kun vaan voin.

Minä en avan tajua miksi nykyään ei enää äidit jaksa olla lastensa kanssa vaan uupuvat kotiin kun hoitavat lapsia??+

Miksi yleistät? Minä laitoin 1v8kk hoitoon, kun aloitin työt. Mutta sitten lopetin työt, koska HALUAN OLLA LAPSENI KANSSA KOTONA. Hän on vielä niin pieni ja ehtii kyllä myöhemminkin hoitoon. Nyt odotamme vauvaa syntyväksi loppuvuodesta, eikä väsytä/uuvuta. Aijon olla lasten kanssa kotona niin kauan kuin huvittaa, kerran he vaan pieniä ovat! Miehen palkalla pärjätään hyvin ja mieskin osaa tehdä kotitöitä ym töiden jälkeen. :) Ps. Olen 23-vuotias.

Luulen, ettei lasten kanssa oleminen ole ennen sen helpompaa ollut. Luultavasti jopa päin vastoin. Nykyään sentään sitä tuetaan yhteiskunnan taholta rahallisesti. Ennen ei kotihoidon tukia tunnettu.

70-luvulla ei juurikaan ollut huostaanottoja. Jos oli, niin tapaukset olivat päivänselviä. Huostaanottoja ei ollut, koska kodinhoitajan sai jos perheellä oli siihen tarvetta. etenkin 80-luku oli oikeaa äitiyden tukemisen kulta-aikaa. Nykyäänhän kaikki tuollainen tarpeellinen tuki on lapsiperheille lopetettu. Tarjotaan vain perhetyöntekijää, joka juttelee väsyneen äidin kanssa.

70-luvulla ei tarvinnut murehtia, kiusataanko lasta koulussa, kun hänellä ei ole suoralippalippistä tai onko varaa ostaa lapselle tuulenpitävä fleecetakki. Ei tarvinnut murehtia, suostuuko lapsi pitämään pyöräilykypärää päässään kun pyöräilykypäriä ei ollut.

Ei myöskään tarvinnut murehtia ja pelätä synnytystä, koska pelkopoleja ei ollut ja äiti ei juurikaan voinut vaikuttaa kivunlievitykseen. Synnyttäminen sattui ja sillä siisti.

Ei tarvinnut murehtia, onko omalla lapsella lähiönimi vai ei. Lähiössä asuminen oli uutta ja coolia. Oli ihan normaalia että luokalla oli viisi Mikaa ja kuusi Sannaa.

Ei tarvinnut stressata alapääkarvojen siistimisestä. Kaikilla oli muotia yhtä vahva pöheikkö eikä asiasta edes tarvinnut keskustella.

Ei myöskään tarvinnut stressata, että saako uutta vanhaa äitiyspakkauksen mallia, koska ne harvat äitiyspakkauksessa olleet vaatekappaleet olivat valkoisia.

Ei tarvinnut murehtia kierrätyksestä ja lajittelusta. Kaikki jäte heitettiin samaan ämpäriin. Mukavan helppoa.

Tarvitseeko enää ihmetellä, miksi nykyäidit uupuvat lastensa kanssa olemiseen?

Ei ihme , että nykyään uuvutaan kun vaatimustaso on noussut huippuunsa kautta linjan.

Miksi kaiken pitää nykyään olla niin täydellistä?

Jään odottelemaan lisää TODENMUKAISIA ja JÄRKEVIÄ asioita!



UPEETA!!!

että nykyään nuoret parit (tai se naisosapuoli siinä) tekee jo seurusteluvaiheessa tiukan käsikirjoituksen siitä, kuinka haluaa elämänsä menevän ja millaista pitää missäkin elämänvaiheessa olla. Kun sitten ei elämä ihan niin menekään tai kun käy raskaaksi suorittaa sitä täydellistä elämää ja naistenlehtiäitiyttä, väsytään ja vingutaan. Jos osaa relata ja antaa elämän soljua omaa epätäydellistä mutta mukavaa rataansa ja kestää myös tavallista arkea pyykkivuorten, villakoirien ja nuhaisten lasten kanssa, ei ole koko ajan niin stressaantunut.

kuin nykyisin. Ennen viuhuivat luunapit ja lapset juoksivat pitkin mäkiä ilman aikuisia. Helppo oli äitien olla uupumatta, kun eivät koskaan asettuneet lastensa tasolle.

Ennen se oli vielä yleisempää.

mesomista ja vaahtoamista, että ei jakseta. Nyt on lapsiluvutkin pienempiä mitä ennen

ennen kun oli tuhat kertaa enemmän tekemistä niiden lasten ohessa kun ei ollut pyykkikoneita, tiskikoneita sun muita, joten kotitöihinkin meni paljon enemmän aikaa. Ja lapsiakin oli usein enemmän.

Mutta toisaalta,, ei ihmiset eläneetkään kovin pitkään :P

mistään ei vastata itse, mitään ei jakseta itse.

hah hah. Itse muistan omasta lapsuudesta sen verran että kukaan ei ikinä katsonut perään saatikka ollut läsnä. ja olen syntynyt -77. Takuuvarmasti nykypäivinä ollaan lasten kanssa enemmän kun tuolloin. Minutkin on lykätty hoitoon 3kk ikäisenä. Revi siitä!

lapsia pitää tehdä niin monta niin tiheään. Sitten ei enää jakseta. Kun luulisi jokaisen tervejärkisen ihmisen tajuavan, että jokaisen lapsen myötä työmäärä lisääntyy EI vähene. Eikä ne vanhimmat lapset mihinkään katoa kun se uusi vauva taas syntyy.