Te, jotka olette käyneet lähellä eroa parisuhteessa, miten selvisitte???

Tiedän, ajatus ahdistaa ja pelottaa, mutta ota härkää sarvista ja kysy. Toisaalta kieltokaan ei tarkoita, ettei sitä kolmatta pyörää olisi kuvioissa.



Oman kokemuksen mukaan kaikki nämä oma-aloitteiset eroajat ovat löytäneet toisen. Sitä useimmissa tapauksissa ei vaan "julkaista" vaan muutama kuukausi erosta on sitten se uusi kumppani löytynyt sattumalta. Jos tämä on tilanne, et pysty tekemään asialle juuri mitään. Sydän on muualla ja toista ei voi pakottaa.

ihan lopussa vielä kesäkuussa, pääsimme sitten perheneuvontaan, ja siitä oli apua, nyt asiat ja suhde paljon paremmassa kunnossa, eikä kumpikaan halua erota. yhdessä 8vuotta, toinen lapsi tulossa.

ja kävimme siellä säännöllisesti ja pitkään.

Onko miehesi saanut tukea masennuksesi vuoksi? Perheenjäsenen masennus rampauttaa helposti koko perheen ja kaikki kumppania ja lapsia myöten tarvitsevat tukea. Ei ole ainutlaatuista, että kumppani väsyy sairauden vieressä.

Missä kävitte perheneuvonnassa? Mitä siellä puhutaan ja tapahtuu?



Olen jo yli vuosi sitten puhunut miehelleni, että mennään jonnekin parisuhde-terapiaan tms. mutta mieheni ei suostu lähtemään minnekään :(:(:(:(

Mieheni ei uskonut siitä olevan hyötyä, mutta lähti mukaan kokeilemaan kun minä koin sen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Perustelin, että se saattaisi "muuttaa" minua parempaan suuntaan parisuhteemme kannalta, vaikkei suoranaisesti vaikuttaisikaan itse parisuhteeseen.

Jokin muuttui, mutta en osaa sanoa mikä. Mutta pari vuotta ollaan nyt yhdessä jatkettu tuon jälkeen vaihtelevan onnellisesti.

Onko miehesi saanut tukea masennuksesi vuoksi? Perheenjäsenen masennus rampauttaa helposti koko perheen ja kaikki kumppania ja lapsia myöten tarvitsevat tukea. Ei ole ainutlaatuista, että kumppani väsyy sairauden vieressä.

Itse käyn juuri ns. depressiokoulussa jossa on tullut esiin, että puoliso usein "sairastuttaa" toisenkin! Meillä kävi myös niin, mutta mieheni "parani" sen jälkeen kun hoksasi tämän. Hän ei siis oikeasti ollut altis masentumiselle, ja tajuttuaan sen miten minun sairauteni vaikutti hänenkin mielialaansa, hän kykeni tekemään lopun sille vaikuttumiselle. Hän tavallaan oivalsi, että se on minun "taisteluni", jossa hänen tärkein tehtävä on olla tukijana, eikä lähteä mukaan siihen vellontaan.

(pahoittelen tätä OT:tä!)

;)

Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta ja kuvioihin tuli suhteen ulkopuolinen. Elämä meni aika sekaisin, selvittiin olemalla rehellisiä ja puhumalla toisillemme. Olen tyytyväinen, ettei erottu. Kuitenkin pohjimmiltaan rakastetaan toisiamme todella paljon, suhde vaan oli ajautunut sellaiseksi että arki ylitti tunteet, ei koskaan kahdenkeskistä aikaa tai romantiikkaa tms.

Nyt molemmat osaa arvostaa sitä mitä meillä on ja osoittaa tunteitaan paremmin. Kriisit voi myös yhdistää ja vahvistaa suhdetta, jos ne selvitetään ja niistä pääsee yli.

tai kyllä mieheni minua rakasti, mutta hän ei vain osanut eikä oikein välittänyt osoittaa minulle kaipaamani hellyyttä ja kiintymystä.

Minäkin olin vuosia onneton ja mietin eroa. Ja oikein: tapasin miehen, jolta sain kiintymystä.

Mutta emme kumpikaan ole "uskotonta" tyyppiä, joten erottavahan tuossa olisi ensiksi.

Kauhean vaikea kysymys - mitä tehdä?

Minä puhuin vielä ja puhuin vieläkin kerran mieheni kanssa ja aioin aivan oikeasti lähteä avioliitostamme - en sen tapaamani miehen matkaan (ainakaan heti siinä vaiheessa) vaan elämään omaa elämääni, johon ehkä jossain vaiheessa löytyisi ihminen, jolta saisin sitä uupuvaa kiintymyksenosoitusta.



Mieheni onneksi ymmärsi, että olen oikeasti lähdössä ja tasan tarkkaan hellyydenosoitusten puutteen vuoksi - joten koska hän halusi pitää minut vaimonaan, hän oppi ottamaan myös minun tarpeeni huomioon.



Ei ollut muuten helppoa - ei hänelle, mutta ei minullekaan: ottaa vastaan kenties epämielellään jaettuja silityksiä..



Nyt on kulunut useampi vuosi ja mies on vapautunut itsekin nauttimaan hellyydenosoituksista - niin antamistaan kuin saamistaankin.



Jos siis miehesi suree rakkaudettomuutta, niin minun neuvoni on yrittää hypätä oman varjosi yli. Minä arvostan miehessäni tänä päivänä juuri tuota piirrettä - sillä se oli hänen suurin rakkautensa osoitus.

Meillä järjesteltiin jo muuttoa erilleen, mutta tilanne muuttui paremmaksi ikään kuin itsestään. Molemmat kai säikähtivät eropuheista, menivät itseensä ja tajusivat, kuinka paljon lopulta välittävät toisesta.



Ap:lle en osaa antaa muuta neuvoa kuin että huolehdi nyt itsesi kuntoon. Pyydä apua keneltä vain voit. Miehesi tunteisiin et voi vaikuttaa, keskity siis itseesi ja lapsiisi.