Onko lapselle parempi olla syntymättä kuin syntyä "isättömänä"?

ja onnellinen olen aina ollut lapseni syntymästä.

tuntea juurensa. Tietää kuka on isä ja äiti. Isättömyys on lapselle traumaattista ja äidiltä äärettömän itsekästä ja kypsymätöntä toimintaa.

tuntea juurensa. Tietää kuka on isä ja äiti. Isättömyys on lapselle traumaattista ja äidiltä äärettömän itsekästä ja kypsymätöntä toimintaa.

vaikka mun biologinen isä ei ole koskaan ollut mun elämässä mukana, en ole häntä edes nähnyt.

Mutta mulla oli rakastava äiti ja isovanhemmat. 4-vuotiaana sain isäpuolen ja sitä kautta sisaruksia. Mun isäpuoli on mulle ollut aina isä ja tulee olemaan.

Ihan typerää kuvitella että elämä on piloilla ja traumaattista jos joku siittäjä ei ole siinä mukana.

tarkoitetaanko sillä



A) juridista isyyttä

B) sosiaalista isyyttä

C) biologista isyyttä



vai pelkästään sellaista isyyttä, jossa yksi henkilö täyttää ja toteuttaa nämä kaikki statukset

onko kokonaan isätön vai onko mukana esim. isäpuoli.



Kokonaan isättömänä olen itse kasvanut ja ei se nyt niin herkullinne rooli ole. Yksinhuoltajan lapsena mm. pelkää enemmän vanhemman kuolemaa, taloudellinen tilanne ei ole niin hyvä, koulussa ikäviä tilanteita kun muut askartelee isänpäiväkortteja ja kuinka muut lapset viettää aikaa isän kanssa. Itse koen, että tämä isättömyys on vaikuttanut myös siihen, että minun oli hirveän pitkään vaikeaa kohdata vastakkainen sukupuoli, oli pelkoa sitä kohtaan kun ei ollut kokemusta ollenkaan siitä miltä tuntuu kun perheessä on eri sukupuolen edustajia. Mulla ei siis ole edes veljeä. Myöhemmin olen huomannut kuinka jotenkin kaikki miehiltä saatu huomio on jotenkin tärkeää, luin jostain tutkimuksen, että isättömät lapset ajautuvat huomattavasti helpommin makaamaan kaikkien kanssa jne. En kyllä yhtään ihmettele.



Kaiken kaikkiaan tämä isättömän elämä ei siis niin kivaa ole. Äitini motiiveista en kauheasti tiedä, ei hän tarkoituksella yh:ksi hakeutunut, mutta ei kyllä tuntenutkaan tätä miestä kovin hyvin. Mutta kyllä suoraan sanoen raivostuttaa naiset, jotka tarkoituksella tekevät isättömiä lapsia. Itse en olisi halunnut kasvaa isättömänä vaan mieluummin kahden vanhemman kanssa.

onko kokonaan isätön vai onko mukana esim. isäpuoli. Kokonaan isättömänä olen itse kasvanut ja ei se nyt niin herkullinne rooli ole. Yksinhuoltajan lapsena mm. pelkää enemmän vanhemman kuolemaa, taloudellinen tilanne ei ole niin hyvä, koulussa ikäviä tilanteita kun muut askartelee isänpäiväkortteja ja kuinka muut lapset viettää aikaa isän kanssa. Itse koen, että tämä isättömyys on vaikuttanut myös siihen, että minun oli hirveän pitkään vaikeaa kohdata vastakkainen sukupuoli, oli pelkoa sitä kohtaan kun ei ollut kokemusta ollenkaan siitä miltä tuntuu kun perheessä on eri sukupuolen edustajia. Mulla ei siis ole edes veljeä. Myöhemmin olen huomannut kuinka jotenkin kaikki miehiltä saatu huomio on jotenkin tärkeää, luin jostain tutkimuksen, että isättömät lapset ajautuvat huomattavasti helpommin makaamaan kaikkien kanssa jne. En kyllä yhtään ihmettele. Kaiken kaikkiaan tämä isättömän elämä ei siis niin kivaa ole. Äitini motiiveista en kauheasti tiedä, ei hän tarkoituksella yh:ksi hakeutunut, mutta ei kyllä tuntenutkaan tätä miestä kovin hyvin. Mutta kyllä suoraan sanoen raivostuttaa naiset, jotka tarkoituksella tekevät isättömiä lapsia. Itse en olisi halunnut kasvaa isättömänä vaan mieluummin kahden vanhemman kanssa.

olen isättömänä kasvanut.



On se jättänyt jälkensä, on ollut vaikeaa olla miesten kanssa, nuorena tuli tarrauduttua jokaiseen mieheen ym.



Täysin samaa mieltä tuosta, että jos alun alkaen on selvää, ettei lapsella tule olemaan mitään isähahmoa, ei hyvä.

niin en ymmärrä sitä, että jos lapsi hankitaan tarkoituksella isättömäksi eli ei ole edes tarkoitusta olla yhdessä lapsen isän kanssa. Mutta en toki kannata mitään aborttia isättömyyden vuoksi. Mutta on tosiaan jännä, että jos kirjoittaa negatiivisesti näistä tarkoituksella lasta ilman isää hankkivista nii aina se puolustus on "no olisko parempi jättää syntymättä".



Kyllähän isätön elämäkin on elämää, mutta varmasti paljon helpompaa ja turvallisempaa olisi jos olisi molemmat vanhemmat. Aina voi tulla ero, mutta yleensä eronkin jälkeen isä on yhteydessä lapseensa eli yhteys ei kokonaan katkea. Tai isä voi kuolla, mutta sitä ei taas voi ennustaa ja se on onneksi kuitenkin aika harvinaista menettää isä lapsena tai edes nuorena aikuisena. Ja silloinhan jää yleensä vielä toinen vanhempi, sen sijaan isättömällä on vain yksi vanhempi eli orpouskin on todennäköisempää.



Itse en omien kokemusten perusteella voisi todellakaan edes kuvitella tekeväni tietoisesti isätöntä lasta.



t. 26

niin en ymmärrä sitä, että jos lapsi hankitaan tarkoituksella isättömäksi eli ei ole edes tarkoitusta olla yhdessä lapsen isän kanssa. Mutta en toki kannata mitään aborttia isättömyyden vuoksi. Mutta on tosiaan jännä, että jos kirjoittaa negatiivisesti näistä tarkoituksella lasta ilman isää hankkivista nii aina se puolustus on "no olisko parempi jättää syntymättä". Kyllähän isätön elämäkin on elämää, mutta varmasti paljon helpompaa ja turvallisempaa olisi jos olisi molemmat vanhemmat. Aina voi tulla ero, mutta yleensä eronkin jälkeen isä on yhteydessä lapseensa eli yhteys ei kokonaan katkea. Tai isä voi kuolla, mutta sitä ei taas voi ennustaa ja se on onneksi kuitenkin aika harvinaista menettää isä lapsena tai edes nuorena aikuisena. Ja silloinhan jää yleensä vielä toinen vanhempi, sen sijaan isättömällä on vain yksi vanhempi eli orpouskin on todennäköisempää. Itse en omien kokemusten perusteella voisi todellakaan edes kuvitella tekeväni tietoisesti isätöntä lasta. t. 26

Mun isäni hylkäsi minut ja lapseni, kun olin jo aikuinen, 30-vuotias akka. Ei ole sen koommin pitänyt yhteyttä, yhtään milään tavalla, vaikka on kykenevä mailaamaan tai tekstaamaan. En osaa sanoa, oliko isästäni ihan hirveästi apua ja hyötyä, ku olin lapsi. Aika vaikea kuvitella, että tämmönen ihminen olisi ollut kovin kaksinen kehitykselleni lapuudessakaan.



Olen eronnut ja exäni on miljoona kertaa parempi isä lapsillemme, vaikka emme saman katon alla asukaan.

monet miehet katkaisevat yhteyden täysin, ei se yhtään tavatonta ole

Ei ole koskaan tavannut isäänsä, eikä isä edes tiedä, että poika on olemassa.



Omien sanojensa mukaan mieheni ei koskaan kärsinyt isättömyydestään. Hänellä on tiivis poikavuosista säilynyt kaveriporukka ja läheinen suku. Ja totta on, etten ole huomannut hänen murehtivan asiaa kertaakaan koko kymmenvuotisen yhdessäolomme aikana.



En tietenkään tarkoita, että tämä olisi ideaalitilanne. Mutta kyllä, ehdottomasti mieheni oli parempi syntyä kuin jäädä syntymättä!

kaikki ongelmat. Minulla oli kylmä ja epäkannustava isä, mutta enpähän voi ainakaan valittaa isättömyyttä. Muuten olisi muutama sana sanottavana isän roolista tytön elämässä ja sen vaikutuksesta myöhempiin miessuhteisiin. Takuuvarmasti itse voisin paremmin, jollei olisi ollut juuri tätä isää. Toki olen asian käsitellyt ja "anteeksi antanut", mutta huomattavasti vähemmällä p*skalla olisin voinut elämässä päästä.

Eikö isättömät tytöt ota yleensä itseään 20 vuotta vanhemman aviomiehen? Hakevat turvaa ja kasvattajaa miehestään.

Isättöminä kasvaneet rakastuvat huomattavasti useammin reilusti vanhempiin miehiin ja myös "hakevat huomiota" miehiltä enemmän kuin isän/isäpuolen kanssa kasvaneet.

Eikö isättömät tytöt ota yleensä itseään 20 vuotta vanhemman aviomiehen? Hakevat turvaa ja kasvattajaa miehestään.

Olen itse "isätön". Tiedän kuka isäni on ja olen tavannut hänet, jopa kutsunut isäksi, mutta hän ei ole ollut tavoitettavissa tai läsnä koskaan elämäni aikana.

Minulla on ja on ollut hyvä ja läheinen suhde äitiini - jopa parempi kuin kaksivanhempisilla ystävilläni kumpaankaan vanhempaansa - enkä ole kokenut, että isä olisi tuonut elämääni mitään lisäarvoa, kenties taloudellista vakautta lukuunottamatta Kaiken sen tuen, mitä olen vanhemmalta kaivannut, olen saanut äidiltäni.



Toisaalta en myöskään tiedä, mitä on se, että on isä. Ehkä jos isäni olisi ollut läsnä ja lähtenyt sitten, olisin ikävöinyt. Nyt tuota tunnetta ei kuitenkaan ole - vain lievä uteliaisuus toisinaan - enkä koe, että elämästäni olisi puuttunut jotakin.



Suhteeni miehiin on ihan hyvä: tulen juttuun miesten kanssa siinä kuin naistenkin. Olen aika analyyttinen ja suorasukainen, joten asiat parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensä ratkeavat siten.

Vanhempien miesten seuraa en ole kaivannut lukuunottamatta sitä aikaa, kun olin parikymppinen (18-22) ja useimmat ikäiseni pojat olivat vaan aika lapsellisia. Tosin silloinkaan en ollut kiinnostunut ukoista (tuohon aikaan märitelmä 30+) vaan vain sen verran vanhemmista, että korvantaukset olivat kuivuneet.



Joten totta kai lapsi kannatta synnyttää, jos niin katsoo parhaaksi, vaikeei isää olisi. Pelkkä isän puute tuskin ajaa ketään kurjuuteen, siihen tarvitaan muutakin.



Mutta ei se synnyttämättä jättäminenkään mikään huono ratkaisu ole - kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo.

ei ole mikään ihmisoikeus jäädä syntymättä: se on itse asiassa sen vastakohta

Vastakohta käsitteelle "olla ihmisoikeudet" on "ei ihmisoikeuksia". "Olla olematta" liikkuu ihan eri asteikolla, samalla tavalla kuin vastakohta kengille jaloissa ei ole "ei jalkoja". Kaiken lisäksi "olla olematta" ei kuulu kokemuksemme piiriin, joten on mahdotonta muodostaa arvostelmia siitä onko perusteellisella tasolla parempi olla vai olla olematta.

tappaa siksi, että isää ei kiinnosta.



Mutta missään nimessä ei pitäisi tarkoituksella tehdä isätöntä lasta, esim. spermapankit pitäisi ehdottomasti lopettaa!

Jokaisella lapsella on siis isä.

tappaa siksi, että isää ei kiinnosta. Mutta missään nimessä ei pitäisi tarkoituksella tehdä isätöntä lasta, esim. spermapankit pitäisi ehdottomasti lopettaa!

olipa siis vahinko tai tahallinen tapaus kyseessä