Kätilöopistolla synnyttäneet! Mitä piditte paikasta?

Minulla on kokemuksena neljä synnytyskertaa, mutta ovat varmasti vanhentunutta tietoa jos olet nyt raskaana ja siksi kysyt.

siitä kun minä olen ollut. Monissa muissakin paikoissa on paljon muutoksia tehty ja asiat hoidetaan eri tavalla. Kehitys etenee kulkuaan ja ilmeisesti aina parempaan päin. Onnellista odotusta, t: 4 aikoinan Kätilöopistolla synnyttänyt ja kaksi iltistä Hämeessä. Jos jotain jota voisin kenties kertoa, kysy, ei se mitään maksa...

ole lapikaynyt raskauden myos toisessa maassa.



Ensimmainen raskaus+synnytys oli kauhea, osaltaan siksi etta oli ns teiniaiti, toiseksi siksi etta hekilokunta on niin osaamatonta ja kaikenlaista sanallista arvostelua tuli koko ajan.



Niin, siis tosiaan on kokemusta muualtakin ja edelleenkin sita mielta etta neuvola & kattari yhdessa oli traumaattinen kokemus. Ei ikina enaa.

eikä mitään pahaa sanottavana!



En tajua, kun jauhetaan suluista ja liukuhihnasynnytyksistä, sillä itse sain molemmilla kerroilla täyden 10 palvelun juuri silloin, kun tarvitsinkin (ja synnytin "ruuhka-aikana"). Henkilökunta oli ihanaa ja osaavaa, koin olevani turvallisissa käsissä. Ja mikä tärkeintä - lapseni myös, sillä lääkärit olivat jatkuvasti käsillä.



Synnytyssalit ja osastot ovat hotellihuonemaisesti sisustettuja, nättejä. Henkilökohtainen lapsenhoitaja neuvoi sopivasti lapsenhoidollisissa asioissa. Sain levätä ja isäkin oli paikalla niin paljon kuin halusi. Täysihoito tuntui luksukselta.



Synnytys meni omien toiveitteni mukaan (toki olin varautunut mahdollisiin joustoihinkin) luomusti ilman kipulääkitystä, jota kukaan ei tyrkyttänyt tai estellyt, olin hyvissä käsissä. Kätilöt olivat todella huipputyyppejä! Sain käyttööni pallon ja ammeen, kaikenlaisia muitakin härpäkkeitä ja kivunlievitysmuotoja olisi ollut kokeiltavana jos olisin halunnut :)





Ihania kokemuksia molemmat, suosittelen!

viimeisin on 4 vuoden takaa. Tunsin oloni koko ajan turvalliseksi, minusta huolehdittiin ja välitettiin. Kolme ihanaa lasta olemme kantaneet Kättäriltä kotiin.

mutta sen verran voin nyt jo sanoa, että raskausajan käynneissä kättäri on ollut ihan huippu.

Olen siis joutunut käymään ennenaikaisten supistusten vuoksi ja ollut sisälläkin viikon verran ja palvelu/hoito ollut todella ystävällistä ja mikä parasta odottamaan ei ole joutunut kertaakaan. Siis siellä odotustilassa niinkuin taas naistenklinikalla, jossa joutuu vähintään 2 tuntia odottelemaan ennenkuin kukaan sanoo edes päivää.

[i



En tajua, kun jauhetaan suluista

[/quote]

Sä et tajua sitä sen takia, että et ole joutunut käännytetyksi jo epiduraalin tarpeessa kaikkine tuskinesi siitä ovelta ajelemaan vielä toiseen sairaalaan. Kun sairaala on täysi, se on täysi, eikä sinne oteta uusia synnyttäjiä.

mutta sen verran voin nyt jo sanoa, että raskausajan käynneissä kättäri on ollut ihan huippu.

Olen siis joutunut käymään ennenaikaisten supistusten vuoksi ja ollut sisälläkin viikon verran ja palvelu/hoito ollut todella ystävällistä ja mikä parasta odottamaan ei ole joutunut kertaakaan. Siis siellä odotustilassa niinkuin taas naistenklinikalla, jossa joutuu vähintään 2 tuntia odottelemaan ennenkuin kukaan sanoo edes päivää.

joissa sekä omani että vauvojen (molemmilla kerroilla) oli vaarassa. Olen silti tosi tyytyväinen Kättäriin, jossa riskitilanteet hoidettiin hyvin niin synnytyssalin/leikkurin kuin lapsivuodeosaston puolella. Ihanaa henkilökuntaa ja lääkäreilläkin oli aikaa käydä tervehtimässä vielä osastolla.

Suunniteltu sektio ja kaikki meni kuten pitikin ja perhehuonekin saatiin ja saatiin olla rauhassa, mutta apua sai tarvittaessa ja kotiin lähdettiin vasta sitten, kun tuntui hyvältä.Ihanat kätilöt ja muu henkilökunta. Tämä siis 2005.

Synnytyin toisen lapseni Kättärillä ja ihan hyvä oli kokemus. Itse toivoin epiduraalia ja sitä sain. Kätilö oli mukava ja rauhallinen. Hoitajilla vaan oli koko ajan kiire, kun yritin kysyä apua imetykseen (ekan kohdalla imetys ei onnistunut). Yksi tökerö vanhempi naishoitaja taisi osua kohdalleni. Muuten meni hvyin.

kun poikani syntyi kättärillä. Vertauskohtana mulla on toinen sairaala, jossa esikoinen syntyi.

Kättäri oli ihan mahtava. Yksi kätilö jäi mieleeni,joka oli ihanan kannustava. Rauhallinen paikka,vaik oli täys vauvoja, osaava henkilökunta. Tuli tunne, että meistä pidetään huolta.

Molemilla kerroilla henkilökunta oikein mukavaa, reipasta, asiansa osaavaa!

Ekalla kerralla synnytys kesti rapiat 16tuntia, tosin ponnistusvaihe vain pari minuuttia sekä jälkeiset tuli nopeasti, jolloin jokin valtimo aukesi ja jouduin synnytyssalista suoraan leikkaussaliin, taju lähti verenhukasta jo ennen hissiä! Mutta henkilökunta oli viimeiseen muistikuvaan asti oikein kannustavaa ja rauhallista. Herättyäni oli henkilökuntaa heti läsnä ja kertomassa. Olin viikon lapseni kanssa toipumassa synnyttäneiden osastolla, lapsi vierihoidossa, labrat otettiin aamuin illoin ja henkilökunta piti mielialani hyvänä.

Toisen kanssa meni turatessa taas sen 17tuntia, oltiin haikaranpesässä, kolme kätilöä kerkesi olla, kun heillä toki vuorot vaihtui, kaikki olivat ammattitaitoisia, ja onneksi myös huumorintajuisia, tokihan tämän vastarannankiisken kanssa huumoriakin tarvittiin :-)

Meidän tyttö syntyi kättärillä kesällä 08.



Raskaus meni yliaikaiseksi ja jouduttiin käynnistämään. Osastolla odotellessa henkilökunta oli mukavaa ja meno rentoa.



Synnytyssalissa olo sitten venyi 19 tuntiin eikä ollut mikään mukava kokemus. Kätilöt vaihtuivat moneen otteeseen, eivätkä juuri jutelleet tms. Minut pidettiin koko ajan seurannassa piuhoissa, josta ei päässyt kuin suihkuun. Tippaa oltiin tarjoamassa jo hyvin pian ja epiduraalia kanssa, vaikken sitä tahtonuut. Lääkärit kävi loppu ajan sorkkimassa koko ajan ja säädettiin epiduraalin kanssa kivut takaisin ja pois.



Lopulta monen tunnin kohdun kramppailun jälkeen todettiin, ettei synnytys etene ja kohta alkaa vauvan sydänäänet heiketä ja lähdettiin kiireelliseen sektioon. Toimenpide tuli minulle järkytyksenä ja muisto on kammattova. Mutta henkilökunta oli ystävällistä ja erityisesti anestesialääkäri rauhoitteli ihanasti koko ajan.



Osastolla henkilökunta oli aivan mahtavaa. Saatiin perhehuone ja kaikki olivat tosi ystävällisiä ja tunnelma yllättävän kotoisa. Kuunneltiin musiikkia, ihmeteltiin vauvaa ja kokeiltiin imetysasentoja. Myös kipulääkettä sai tarpeen mukaan ja kotiin päästiin mahdollisimman pian.

, suuri kiitos siitä heille. Minulle jäi suru puseroon ainoastaan hätäsektiosta, johon jouduin pitkittyneen ja vaikean synnytysyrityksen takia.



Hlökuntaa jouduttiin lauantai-iltana pyytämään vapaalta töihin, ja jouduin kyllä kokemaan sen harmituksen minkä aiheutin. Kätilö heitti teräviä ja ivallisia kommentteja ja muisti monta kertaa mainita kuinka kotonakin olisi tekemistä. Synnytin yksin, ja siksikin olin jotenkin turvaton. Tuntui pahalta.



No, lapsi kuitenkin voi hyvin ja sehän se pääasia oli.

Meillä ihan tuoretta ( 4 kuukautta vanhaa) tietoa.



Synntytimme toiveiden mukaisesti Haikaranpesässä synnytyssalissa, jossa oli amme. Amme huoneita on vain muutama, joten ihan tuuria saako sen.



Meidän perhevalmennuksessa monet kritisoineet kättäriä siitä, etteivät mielestään saaneet enssynnyttäjinä tarpeeksi tukea, olivat perhehuoneessa tai tavallisella osastolla liiaksi oman onnensa nojassa, eivätkä saaneet riittävästi tukea imetykseen. Meiän kokemus oli kuitenkin ihan toisenlainen. Oli aivan ihanaa, kun joku ei koko ajan rampannut perhehuoneessa, apua saimme kun sitä kysyimme ja pari kertaa vuorokaudessa kätilö kävi mittaamassa vauvan ruumiinlämmön ja kyselemässä kuulumisia, muuten huoneessa ei käynyt ketään, ellemme kelloa soittaneet. Me tiesimme tämän käytännön mennessämme ja toimimme sen mukaan, mutta negatiivista palautetta antaneilla asia oli tullut yllätyksenä (en tiedä miksi, koska meillä ainakin siitä synnytyskeksustelussakin puhuttiin).



Kivunlievitystä sain mitä halusin, kertaakaan ei mitään tyrkytetty. Olin suunnitellut synnyttäväni jakkaralla, mutta epiduraali yms. vei niin voimat, ettei sängyltä enää ylös päässyt. Synnytyksen aikana kätilö oli todella ammattitaitoinen ja ohjasi tilannetta eteenpäin. Ja synnytyksen jälkeen kaksikin kätilöä kävi seuraavana päivänä koko synnytyksen kulun läpi kanssamme ja perustelivat tehtyjä valintoja, ja saimme esittää kysymyksiä.

Eka oli suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Kaikki meni hienosti ja päästiin vielä perhehuoneeseen. Oli oma vessa ja suihku yms. Aina luksusta siis.



Toisella kerralla normaali synnytys, jossa epiduraalin sain ongelmitta vaikka haikaranpesässä synnytinkin. Taas saatiin perhehuone parisänkyineen ja nojatuoleineen. Esikoisellekin oli oma sänky :) Oma vessa ja suihku on aivan mahtava juttu!



Henkilökunta on aina ollut asiantuntevaa ja ystävällistä.



Hyvää synnytystä sinulle!

ja jokaisella kerralla saanut hyvää hoitoa ja opastusta.

Esikoinen syntyi alateitse, ja loput 3 suunnitelluilla sektioilla.

Kaikilla kerroilla ollut mahtava henkilökunta, ei valittamista.

Vielä kerran haluaisin Kätilöopiston asiakkaaksi ;), eli vauva toiveissa.



Lapset -90, -02, -04 ja -08.

Siis sen jälkeen, kun vauva oli syntynyt. Ensisynnyttäjänä olisin kaivannut alkuun apua (että joku olisi edes kerran näyttänyt esim. miten vaippa vaihdetaan) ja edes lääkkeitä en muista 5 päivän osastollaolon aikana saaneeni kertaakaan ilman, että miehen piti mennä kanslian ovelle notkumaan.



Kelloa soitettaessa joku tuli kyllä, mutta vain sen verran, että käväisi ovella kertomassa, että tulee ihan kohta. Yleensä odotimme 1-2 tuntia, ennen kuin soitimme kelloa uudelleen -> sama tulos.



Synnytystilanteesta ei ole pahaa sanottavaa ja yöllä synnytyksen jälkeen annettu ammattitaitoinen imetysneuvonta todennäköisesti pelasti imetyksen (minulle tehtiin kiireellinen keisarinleikkaus, enkä olisi itse osannut sen jälkeen etsiä hyvää/oikeaa imetysasentoa, kun liikkuminen oli niin kovin rajattua ekat pari päivää).



Ja voipi olla, että tuo avun puute vain johtui henkilökunnan kiireestä, vauva syntyi huhtikuun lopulla...

Eka kerta (siitä on jo vuosia, mutta tällä vuosituhannella kuitenkin) oli kamala. Kätilö oli aivan hirveä ja synnytyksessä tarvittu lääkäri vielä kamalampi. Minua todella kohdeltiin kuin olisin ollut liukuhihnalla ja kun synnytys mutkistui sain tuntea olevani huono synnyttäjä. Osastolla hoitajat kohtelivat tylysti eikä ketään tuntunut kiinnostavan etten saanut pariin päivään ruokaa koska en kyennyt itse kävelemään.Pelkopolilla ennen seuraavaa synnytystä kokemuksiani vähäteltiin, mutta uskaltauduin silti samaan sairaalaan uudelleen. Synnytys menikin hienosti ja pääsin toiselle osastolle, jossa ihana hoitaja piti huolen minusta ja vauvasta. Seuraavat kaksi synnytystä menivät taas liukuhihnatyylillä, mutta onneksi hyvin. Jouduin taas samalle osastolle kuin ekalla kerralla ja siellä oli kurjat hoitajat, joille minä ja vauvani olimme pelkkä taakka ja häiriötekijä. Minusta Kättäri on vähän sellainen laitosmainen enkä itse pidä sitä kovinkaan äitimyönteisenä sairaalana. Täyshoito siitä paikasta on kaukana.