Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua?
04.08.2009 |
Muutimme keväällä uudelle paikkakunnalle ja tutustuin sitten leikkipuistossa yhteen kolmen lapsen äitiin. Nyt, kun olemme viettäneet enemmän aikaa keskenämme, olen huomannut että tulen tosi vaivautuneeksi hänen seurassaan. Hän on jotenkin niin täydellinen, että mulla aivan "pelottaa". Tai siis mietin, että voiko tuollaista ollakaan ja jos voi, niin miksi hän "hengailee" tällaisen tavallisen surkimuksen kans..
Hän on siis mallimittainen, kaunis, aina muodikkaasti pukeutunut ja viimeisen päälle huoliteltu. Omien sanojensa mukaan hänen miehensä on huippukomea ja ihana, heillä on täydellinen parisuhde. Heillä ei koskaan riidellä eikä heillä koskaan ole tarvetta omaan aikaan vaan viettävät kaiken aikansa koko perheen voimin. Heillä on aika uusi, iso talo, kaksi aivan uutta autoa.
lapset ovat viimeisen päälle puettuja, sävy sävyyn, usein kaikki samanlaisiin mekkoihin jne.
Lapset ovat huippuihania, koskaan eivät kitise, osaavat asiat paljon ennen muita, koskaan eivät sairastele.
Heillä ei koskaan syödä eineksiä, karkkia, tai mitään muutakaan epäterveellistä. Lapset eivät edes tiedä mitä karkki on, vaikka vanhin on jo 4,5-v.
Hän ei ikinä voisi ostaa kaupasta valmissoseita ja Tuttelia, saati sitten makkaraa tai olutta. He eivät ikinä käy pikaruokapaikoissa, vaan tekevät aina terveellistä kotiruokaa.
Hän rakastaa kaikkia kotitöitä ja lasten kanssa olemista, ikinä ei väsytä tai hermostuta. Kaikki on superihanaa, yhtään ainoaa negatiivista sanaa en ole kuullut koko n. 4kk aikana.
Jotenkin on alkanut tuntua, että minä olen liian epätäydellinen hänen seuraansa. Miten voisin sanoa hänelle sen niin, etten loukkaisi tmv. Hän on ihan kiva ihminen ja lapsensa suloisia, mutta jotenkin en vain haluaisi olla näin paljoa enää tekemisissä, itseasiassa en tiedä haluanko ollenkaan.
Kommentit (24)
Oikeasti sillä on huono itsetunto tms. Joillain on hirveä tarve näyttää ulospäin jotain täydellistä kuvaa. Usein siksi, että kaikki ei olekaan kunnossa. Mies pettää/ryyppää, ystävä itse pettää/ryyppää, niillä on hirmu velat tai jotain muuta. Itsevarman ja tasapainoisen ihmisen ei ole tarpeen tuolla tavalla päteä ja todistella omaa erinomaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieleen ihan eilinen maanantai-illan leffa..jos se nainen onkin robotti :D
Piti melkoista kulissia koko ajan yllä töissä. Jaksoi kertoilla miten on aikaisin herännyt lenkille, pyykkäämään, leipomaan, tullut kukonlaulun aikaan töihin. Ja miten ed. iltana oli tehnyt sitä ja tätä. Muuten ihan hyvä, mutta kertakaikkiaan vuorokauden tunnit ei riittäisi siihen kaikkeen mitä väitti tehneensä. Kun totesimme tuon, hän hymähti ehkä vähän liioitelleensa.
Eipä mennyt kauaa kun alkoi meille muutamalle purkautua. Kotona meni kaikki päin puuta. Mies petti, ei ollut kavereita, riitoja sukulaisten kanssa, en edes muista mitä kaikkea.
Eli, totuus voi olla vallan jotain muuta mitä tuttusi väittää.
Siksipä tuntuu kamalalta miksi joidenkin vaan täytyy niitä kulissejaan pitää. En mä sitäkään tarkoita, että niitä ikävyyksiään pitäis vuodattaa
koko ajan, mutta kummasti se helpottaa kun joskus purkautuu jollekin.
niin kaunistelee asioita, ja koska uskoo itse niihin täysin, niin on kovin vakuuttava. On näitä nähty, ja kun tosiaan on tuo piirre tullut esiin, sieltä alta on paljastunut ihan tavallisen mukava ihminen. Kun tuollainen ihminen alkaa luottaa, niitä muunkinlaisia juttuja alkaa kuulemaan. Ole vahva, älä usko kaikkea, anna kaunistelu hiljaa mielessäsi anteeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma, että hän vittuilee sinulle vai otatko itse kommentit jotenkin niin, että hän osoittaa sinulle ylemmyyttään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paras keino on avoimuus. Itse olen huomannut, että kulissi-tyyppeihin tehoaa hyvin se, että itse puhuu avoimesti normaalielämästään, niin toinenkin alkaa avautua. Todennäköisesti kaikki ei ole noin hyvin kun antaa ymmärtää... Kun tajuaa, että sulle voi puhua, voi alkaa normalisoitua.
Kuka jaksaa tuollaista tylsimystä, jolle elämä on ihannekuvan suorittamista? Tavalliset äidit ovat väsyneitä yöheräämisien jäljiltä ja voivat ehkä antaa lapselleen purkkiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin elämäntehtävähän on korostaa itseään ja pönkittää omaa egoaan, jopa sairain tavoin. Tuttusikin taitaa myös sivulauseissa lytätä muita, mikäli oikein ymmärsin.
Pahinta niissä on sitten se toinen puoli, eli todellisuus on päinvastaista kuin täydellisyys, ovat kateellisempia kuin kukaan, veljeilevät vain hyödyllisten ihmisten kanssa ja koittavat tuhota ne, jotka uhkaavat omaa "täydellisyyttä". Ja näistä täydellisyyspuheista, mehevistä juoruista sun muista on vähintäänkin puolet silkkaa p**kaa.
Olen päässyt tutustumaan pariin tuollaisen ihmiseen, ja jälkimmäisen kohdalla heräsi aika pian epäilys täydellisyyden totuudenmukaisuudesta. Kaikki oli liian mahtavaa ollakseen totta. Yleensä onkin, jos joku ihminen vaikuttaa täydelliseltä.
keksi tekosyitä ja kieltäydy. Loppujen lopuksi ongelma on kuitenkin enemmän sinussa ja itsetunnossasi, miksi sinun pitäisi loukata häntä ilmoittamalla yhtäkkiä ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todennäköisesti kohtaamallasi ihmisellä itsellä on huono itsetunto, koska hänellä on niin kova tarve suorittaa.
Ehkä hän viihtyy seurassasi siksi, että hän tuntee sinun olevan vähän huolettomampi noiden asioiden suhteen? Tai hän voi tuntea olevansa jollain lailla parempi?
Todennäköisesti hän yrittää parhaansa toteuttaakseen omaa ihannekuvaansa äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuollaisia ihmisiä olla olemassa? En minäkään kestäisi olla ystävä täydellisen ihmisen kanssa, vaikka en niin kaukana tuosta kuvailusta olekaan...
jonain päivänä varmasti kyseinen nainen räjähtää jos/kun on kerran aina niin hyvällä tuulella ja kaikki on hyvin...Voiko oikeesti olla perheenäiti jota ei koskaan ota mikään päähän??etenkin jos ei omaa aikaa ota välillä...??
millainen ihminen mahtaa naamion takaa paljastua?
Ja siksi uskalsin niin tarkkaan kirjoittaakin tästä, koska kyseinen äiti ei todellakaan harrasta mitään mammapalstoja vaan hän keskittyy 100% kotiin ja lapsiin. Ainakin itse sanoi niin.
Varmaan mulla onkin huono itsetunto, se on totta. Toisaalta ei oikeasti ole mukavaa, jos "keskustelu" menee aina näin
Minä: "Meilläkin viimeyönä kerranki nukuttiin hyvin, vauva söi vain 2 kertaa"
Hän: "Minä en voi ymmärtää niitä äitejä, jotka aina valittaa väsymystään. Minä olen täysimettänyt tyttöjä 6kk eikä ole koskaan väsyttänyt"
Minä: "Pitää varmaan kohta lähteä, ettei xxx:lla mene pissat housuun. Ollaan vasta opettelemassa kuivaksi, ja arastelee outoja vessoja"
Hän: "Meidän xxx ja xxx olivat jo alle 2-vuotiainatäysin kuivia, koskaan ei ole tullut pissapyykkiä."
Minä: "Käyn sitten menomatkalla hakemassa tosta lähikaupasta pari purkkia sosetta, kun kotona ei ollut yhtään"
Hän: "Mä oon aina tehny kaikki soseet itse. Paljonko sellanen purkki maksaa? En mä pahalla sano, mulla vaan jotenki hävettäs ostaa valmista, tuntus olo tosi laiskottelulle"
jne jne
Toisaalta toi äiti on ihan kiva, siis tavallaan ystävällinen ja hirmu vieraanvarainen yms. Mutta mutta.. Joku vaan tökkii!
ap
kirjoittamiesi esimerkkivastausten perusteella. Mukava ihminen ei tee toisen oloa epämukavaksi omaa egoaan pönkittämällä.
Vaikka itse tekisin jonkin asian "täydellisesti", niin en todellakaan ole sitä kuuluttamassa, jos joku tekee asian toisin.
Ei vaikuta sellaiselta ihmiseltä, jonka ystävä haluaisin olla.
Ja siksi uskalsin niin tarkkaan kirjoittaakin tästä, koska kyseinen äiti ei todellakaan harrasta mitään mammapalstoja vaan hän keskittyy 100% kotiin ja lapsiin. Ainakin itse sanoi niin. Varmaan mulla onkin huono itsetunto, se on totta. Toisaalta ei oikeasti ole mukavaa, jos "keskustelu" menee aina näin Minä: "Meilläkin viimeyönä kerranki nukuttiin hyvin, vauva söi vain 2 kertaa" Hän: "Minä en voi ymmärtää niitä äitejä, jotka aina valittaa väsymystään. Minä olen täysimettänyt tyttöjä 6kk eikä ole koskaan väsyttänyt" Minä: "Pitää varmaan kohta lähteä, ettei xxx:lla mene pissat housuun. Ollaan vasta opettelemassa kuivaksi, ja arastelee outoja vessoja" Hän: "Meidän xxx ja xxx olivat jo alle 2-vuotiainatäysin kuivia, koskaan ei ole tullut pissapyykkiä." Minä: "Käyn sitten menomatkalla hakemassa tosta lähikaupasta pari purkkia sosetta, kun kotona ei ollut yhtään" Hän: "Mä oon aina tehny kaikki soseet itse. Paljonko sellanen purkki maksaa? En mä pahalla sano, mulla vaan jotenki hävettäs ostaa valmista, tuntus olo tosi laiskottelulle" jne jne Toisaalta toi äiti on ihan kiva, siis tavallaan ystävällinen ja hirmu vieraanvarainen yms. Mutta mutta.. Joku vaan tökkii! ap
ja sä sanoit että se on ystävällinen... pottuiluahan tuo on.
Olen tuntenut nuorempana tällaisen ihmisen, ja he todella osaavat tehdä toiselle riittämättömän ja "alemman" olon. Lopulta ovat todellisia energiasyöppöjä, ja ovat lisäksi epävarmoja ressukoita, jotka peittävät omaa tyhjyyttään tuollaisella pätemisellä. Vähän kuin pelkkä ihmisen kuori, ovat rassukat joskus ottaneet täydellisen esittämisen selviytymiskeinokseen. Mulla meni pitkään, että tajusin, että hän tosiaan tekee tuon tahallaan, eli saa toisen tuntemaan itsensä mitättömäksi, ja vielä pidempään, että tajusin olevani paljon rikkaampi ja aidompi ihminen kuin hän.
Unohda hänen seuransa, oikeasti, sillä mitä pidempään yrität pitää kaveruutta yllä, sen pienemmäksi muutut. Ja vika ei ole sinussa, vaan hänessä.