Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua?

Muutimme keväällä uudelle paikkakunnalle ja tutustuin sitten leikkipuistossa yhteen kolmen lapsen äitiin. Nyt, kun olemme viettäneet enemmän aikaa keskenämme, olen huomannut että tulen tosi vaivautuneeksi hänen seurassaan. Hän on jotenkin niin täydellinen, että mulla aivan "pelottaa". Tai siis mietin, että voiko tuollaista ollakaan ja jos voi, niin miksi hän "hengailee" tällaisen tavallisen surkimuksen kans..



Hän on siis mallimittainen, kaunis, aina muodikkaasti pukeutunut ja viimeisen päälle huoliteltu. Omien sanojensa mukaan hänen miehensä on huippukomea ja ihana, heillä on täydellinen parisuhde. Heillä ei koskaan riidellä eikä heillä koskaan ole tarvetta omaan aikaan vaan viettävät kaiken aikansa koko perheen voimin. Heillä on aika uusi, iso talo, kaksi aivan uutta autoa.

lapset ovat viimeisen päälle puettuja, sävy sävyyn, usein kaikki samanlaisiin mekkoihin jne.

Lapset ovat huippuihania, koskaan eivät kitise, osaavat asiat paljon ennen muita, koskaan eivät sairastele.

Heillä ei koskaan syödä eineksiä, karkkia, tai mitään muutakaan epäterveellistä. Lapset eivät edes tiedä mitä karkki on, vaikka vanhin on jo 4,5-v.

Hän ei ikinä voisi ostaa kaupasta valmissoseita ja Tuttelia, saati sitten makkaraa tai olutta. He eivät ikinä käy pikaruokapaikoissa, vaan tekevät aina terveellistä kotiruokaa.

Hän rakastaa kaikkia kotitöitä ja lasten kanssa olemista, ikinä ei väsytä tai hermostuta. Kaikki on superihanaa, yhtään ainoaa negatiivista sanaa en ole kuullut koko n. 4kk aikana.



Jotenkin on alkanut tuntua, että minä olen liian epätäydellinen hänen seuraansa. Miten voisin sanoa hänelle sen niin, etten loukkaisi tmv. Hän on ihan kiva ihminen ja lapsensa suloisia, mutta jotenkin en vain haluaisi olla näin paljoa enää tekemisissä, itseasiassa en tiedä haluanko ollenkaan.