G: Parhaat keinot saada mies osallistumaan kotiöihin?

eli samat keinot tepsii kuin lastenkin kanssa

tuo meillä ainakin useimmiten yönsä kotona viettää... ;o)

ja sitten tiukasti. Mies pitää jälkimmäistä nalkutuksesta ja sanoo ettei tee mitään jos nalkutan. Jos taas en sano asiasta mitään, ei tee silloinkaan. Rauhallinen puhe aiheuttaa "juu, juu, jos mä huomenna, katon ensin tän tv-ohjelman, nyt just ei jaksa kulta, osallistun osallistun kun ehdin rakas jne" -reaktion ja sitten ei kuitenkaan tehdä mitään.



Olen aika väsynyt. Käyn kokopäivätyössä ja lisäksi työmatkoihin menee 1,5 tuntia päivässä. Sain työkkärin osoittaman vakityön kauempaa ja tämä uusi työ imee mehut minusta. Kotona sitten on 3v, 4v ja 6v lapset hoidettavana ja iso kasa kotitöitä, jotka teen yksin.



Pyytäisin siis vielä neuvoja, jos teillä niitä on. Te joiden mies osallistuu, miten sen teett?



AP

kun olin kotona niin oletti että teen kotityöt kun kerran kotona olen. No nyt en enää ole, mutta mies ei tee niitä silti. Töissä olen ollut nyt 2 kk, miehelläni myös kokopäivätyö, kuten minulla.



ap

AP

niin meillä mies tekee niitä varmaan enemmän kuin minä. Syy: minä en tee niitä :D.

eikä lapsen jatke

ja kyllä se kotitöitäkin tekee

ja kyllä se lähtee ihan hänen omasta kiinnostuksestaan siihen, että meillä on siistiä, hyvää ruokaa pöydässä jne. Ap:n tapauksessa ehkä vaan jättäisin hommat tekemättä ja odottaisin että mies tekee ne.

Sitten kun vaatteet loppuu kaapeista ja puhtaat asiat astiakaapista ja astmaa sairastava lapsi yskii kun pölyä on niin paljon, niin mies edelleen jatkaa "juu juu kulta, muta ei nyt" ja ei sitten tee lainkaan. Minä sitten väsyneenä siivoan läävän.



ap

Sitten kun vaatteet loppuu kaapeista ja puhtaat asiat astiakaapista ja astmaa sairastava lapsi yskii kun pölyä on niin paljon, niin mies edelleen jatkaa "juu juu kulta, muta ei nyt" ja ei sitten tee lainkaan. Minä sitten väsyneenä siivoan läävän. ap

en katsoisi tuollaista hetkeäkään. Totuus on, että se ei rakasta sua ollenkaan. Pitää kai äitinään. Jos rakastaisi, huomioisi sinut.

meillä on tietyt vastuualueet kotitöistä. Esim. toinen vastaa pyykkihuollosta ja toinen astiahuollosta. Viikonloppuisin sovitaan, kumpi tekee mitäkin, mutta arkena on nuo tietyt vastuualueet.



Kummankaan ei tarvitse puuttua toisen osa-alueeseen, sillä voi luottaa siihen, että molemmat tekevät oman osuutensa. Tällä hetkellä miehen osuus kyllä totta puhuen näyttää isommalta kuin minun. Tosin hän on nyt lasten kanssa kotona.

Kun mies on ottanut imuroinnin kontolleen, ei mun tarvi siihen puuttua. Enkä puutukaan.



Ei mieskään määrää ja tarkkaile, koska mä laitan pesukoneen pyörimään.



Mun mielestä ongelmat syntyy tuosta työnjohtaja-asenteesta. Nainen päättää, mitä tehdään ja koska sen sijaan, että mies itse aikatauluttaisi omat tekemisensä. Käykö vaimo työpaikallakin ohjeistamassa, miten miehen pitää siellä työnsä tehdä? Tai tarviiko sille sanoa, koska sen pitää tankata auto tai viedä se katsastukseen?



Toinen ongelman syy on se, että naiset ei aina miellä esim. auton huoltoa kotityöksi.

esikoinen syntyi. Sen jälkeen on aktiivisesti vältellyt kotitöitä ja koko ajan enenevästi... kuopuksen syntymän jälkeen ei ole tehnyt kotitöitä, yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun on autellut. Olen tästä jutellut, mutta mies tarttee lepoa, on niin rankkaa, ei jaksa, nyt just ei sovi jne. Kun olen sanonut että mulla on aika rankkaa kun kaikki kotityöt kaatuu yksin mulle kokopäivätyön päälle, siihen mies sanoo että "ai eikö mulla muka ole rankkaa, töissä on sitä ja tätä ja tota ja täällä kotonakaan ei voi rentoutua kun aina joku huutaa tai tappelee tms".



ap

tollaisen kanssa niin:



Sitä olen itsekin näin jälkikäteen hämmästellyt, mutta kaikesta huolimatta OLETIN, että kotitöiden jääminen yksin minulle olisi väliaikaista ja liittyisi siihen että minä olen kotona ja miehellä töissä rankkoja aikoja. No miehen työasiat ei ole ainakaan helpottuneet (vaikka on työpaikkaakin vaihtanut) ja nyt siis ei tee, vaikka minä olen töissä myös kokopäiväisesti. Niin ja töissä nytkin tätä kirjoittelen, hiljaista on näin perjantai-iltapäivänä tässä vastaanottotiskillä...



ap

No niin kulta nyt siivotaan yhdessä, sitten saat omaa aikaa!

tai:

Mitä haluat tehdä: imuroida vai laittaa ruokaa?

:) näin meillä

Etenkään tuo ensimmäinen ei ole tullut mieleen, mutta sehän on loistava! :)



AP



No niin kulta nyt siivotaan yhdessä, sitten saat omaa aikaa!

tai:

Mitä haluat tehdä: imuroida vai laittaa ruokaa?

:) näin meillä

joten olen ehkä yhden arki-illan viikossa kotona. Joten mies pyörittää arjen.

Kyllä se sunkin mies alkaa kaupassa käymään kun jääkaapissa valo ja pykkikone pyörähtää käyntiin kun ei ole enään puhtaita kalsareita.

Älä passaa miestäsi.

ja kuinka hyvää jälkeä tuli jne. Vähän niinku pikkulapselle.

On se, että mies asuu opiskeluaikana tai muuten ennen perheen perustamista yksin ja joutuu huolehtimaan omista tiskeistään, ruoistaan, pyykeistään ja siivouksestaan ihan itse, ei niin, että äiti käy siivoamassa ja hakee pyykit pestäväksi.



Näin meneteltynä mies oppii mistä puhdas pyykki tulee ja että ruoka ei laittaudu itsekseen.



Oma mieheni on käynyt "siperia opettaa" -koulun ja kotityöt sujvat mallikkaasti ja oma-aloitteisesti.



Lisäksi on tärkeää, ettei parisuhteen alussa heittäydy äitihahmoksi, joka passaa ja paijaa. Tiedän monta koulun käynyttä hyvää raakiletta, jonka vaimo on passannut heti alkuvaiheessa pilalle: "Otatko kulta voileipää? Otatko kinkkua vai juustoa? Laitetaanko suolakurkkua? Otatko vielä vai voinko viedä lautasen astianpesukoneeseen? Mä voisin vaikka imuroida tän sun opiskelijaboxin aikani kuluksi? jne."



Vuosien kuluttua on sitten ihan turha yrittää kääntää kelkkaa :)