Miksi joidenkin vanhempien on niin vaikea hyväksyä lapsensa tuen tarve?

Harrastuksia joka illalle että kehittyisi. Tosiasiassa lapsi vain rasittuu kun ei muutenkaan ole ikäisellään tasolla ja pistetään suoriutumaan ja suorittamaan ihan hulluna. lisäksi sellaisia haastavia lajeja:( Ikävä lapsen kannalta, kun aikuinen ei ymmärrä kohtuutta.

kaikista kauniist apuheist ahuolimatta ne ovat vain säilytyspaikkoja, joissa säilytetään sitä "lapsimateriaalia" jolle "ei kannata tehdä mitään koska ei siitä mitään koskaan tulekaan". Näin sanon nähneenä.

Mulla on samantyyppinen lapsi kuin ap kuvailee eikä ole ollut mitään vaikeuksia ottaa apuja vastaan eikä edes hyväksyä että lapsi on kehitysviiveinen. Itse sen ekana huomasinkin ja hain apua.



Pidän tällaisia vanhempia jotka kieltävät lapsen erilaisuuden vähän tyhminä ja ehkä sivistymättöminä?

ole mitään tekemistä koulumuodon valinnan kanssa, ainakaan meillä. Lapseni käy tt- ja puheterapiassa ja hyväksyn hänen erityisyyden, siksihän juuri vaadinkin hänelle terapiat. En kuitenkaan halua lykätä häntä automaattisesti erityisluokalle vaikka diagnoosi löytyykin, koska valitettavasti erityisluokalla olo rajoittaa tulevaisuuden mahdollisuuksia, varsinkin kun tiedän että lapsemme on älykäs. Toki jos tullaan siihen tulokseen että normaaliluokka ei toimi hänen kohdallaan niin tehdään sitten sen mukaan. Haluan kuitenkin että kaikki vaihtoehdot koulun suhteen otetaan huomioon, koska yhtä hyvin valitsemamme erityisluokka voi olla juuri hänelle väärä paikka.

Meidän naapurin rouva kertoilee kaikille varsin avoimesti kahdesta lukio-ikäisestä pojastaan, jotka on fiksuja ja pärjäävät hyvin koulussa, ja ovat siis SYKissä. Mutta, heillä on tyttökin, yläasteikäinen, joka ns erityistukea koulunkäynnissään ja käy siis "tavallista" koulua. Hänen koulunkäynnistään ei tosin koskaan perhe puhu, koska on vissiin hävettävää että perheestä kaikki ei ole päässeet SYKiin!!

mukaan olla oikeus käydä omaa lähikoulua ja tarvittavat tukimuodot tulisi järjestää sinne. Ehkä ymmärtäisit paremmin jos sinulla olisi erityislapsi, nämä eivät ole niin yksinkertaisia asioita.



Esim. jos kehitysviiveinen laitetaan erityisluokalle, se voi olla aivan väärä paikka hänelle. Siellä tod.näk. muilla lapsilla ei ole mitään viivettä kehityksessä mutta paljon muita ongelmia. Siellä kiltti ja hiljainen erityislapsi poljetaan sitten ihan muussiksi... =(

Meilläkin eräs adhd tyttö on ilman avustajaa poikani luokalla. Häiriköi kaiken aikaa ja opettaja on helisemässä kun resurssit ei riitä, kun yhden paimentamiseen kuluu niin paljon aikaa. Mm. tanssii pöydillä, sotkee koulukirjoja, hilluu ruokalassa, puree toisia jonossa, telkeää ulkovarastoon lapsia koulun pihalta jne. vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

mukaan olla oikeus käydä omaa lähikoulua ja tarvittavat tukimuodot tulisi järjestää sinne. Ehkä ymmärtäisit paremmin jos sinulla olisi erityislapsi, nämä eivät ole niin yksinkertaisia asioita.

TARVITTAVAT TUKIMUODOT SINNE

lasten eristäminen ympäristöstään on lähtökohtaisetsti väärin ja estää heidän kehittymistään. Muita lapsia se taas kehittää ns. saksalaisen eugeniikan hyväksyvään suuntaan. Kaikki erilainen on marginaalista eikä kuulu yhteiskuntaan, siis meihin.

Meilläkin eräs adhd tyttö on ilman avustajaa poikani luokalla. Häiriköi kaiken aikaa ja opettaja on helisemässä kun resurssit ei riitä, kun yhden paimentamiseen kuluu niin paljon aikaa. Mm. tanssii pöydillä, sotkee koulukirjoja, hilluu ruokalassa, puree toisia jonossa, telkeää ulkovarastoon lapsia koulun pihalta jne. vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

mukaan olla oikeus käydä omaa lähikoulua ja tarvittavat tukimuodot tulisi järjestää sinne. Ehkä ymmärtäisit paremmin jos sinulla olisi erityislapsi, nämä eivät ole niin yksinkertaisia asioita.

Lto alkoi melkein itkemään huojennuksesta, kun otin asian ihan rauhallisesti ja sanoin, että minunkin mielestä se olisi paras ratkaisu. Kertoi, että jotkut vanhemmat saavat noista kauhean kohtauksen.

Hirveetä natsimeininkiä että kaikki vähänkin erilaiset lapset pitää varastoida eristyskouluihin ettei vaan niistä tartu mitään tavallisiin lapsiin ja etteivät he vaan opi mitään hyödyllistä normaalisti kehittyneiltä lapsilta.

Kyllä sairaalassa foniatrisella puolella tehdään pojalleni koulukypsyystestit ja arvioidaan pärjääkö tavallisessa koulussa. Ei hänen lievää erityisvaikeutta edes kukaan huomaa. Lievää kielellistä ongelmaa, lievää tarkkaavaisuus ongelmaa, mutta voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia.

käytiin vielä ekaluokan ajan toimintaterapiassa ja lapsi on erityisluokalla (pienryhmäluokassa, kuten koulussa sanotaan). Lapsen älyssä ei (todetusti, äö mitattiin ja se on 136...) vikaa, mutta motoriikassa ja hahmotuksessa, piirtää vielä kolmannellakin pelkkiä tikku-ukkoja ja käsiala todella epäselvää, ei osaa vielä sitoa kengännauhoja eikä napittaa omia farkkujaan.

Vaikka pääsikin pieneen ryhmään, ryhmässä on kuitenkin muutama häirikkö, jotka tekevät keskittymisen ja opiskelun tosi vaikeaksi. Olen tosissani miettinyt, mikä olisi oikeasti lapseni kannalta paras vaihtoehto, periaatteessa ihanteelliselta vaikuttava pieni ryhmä (alle 9 oppilasta) vai ns. normaali luokka, jossa lapsella olisi oma avustaja. Sillä olen sitä mieltä, että seura tekee kaltaisekseen, sekä hyvässä että pahassa. Viisaita neuvoja otetaan vastaan kiitollisuudella...

Lapselleha olisi kuitenkin parempi jos tuki tulisi ajoissa.

Parasta on saada hyvä alku koulutielle, että saa apua vaikeuksiinsa ja riittävää tukea. Jos oikea osoite on erityisopetus, niin sitten se on.

Ei voi myöntää että lapsella on vaikeuksia. Tai ettei olekaan normaali oppija. Opettajat on huonoja kun lapsi ei opi ja asiantuntijat ei vaan ymmärrä.

Tai sitten äidin mielestä ongelmat ovat niin pieniä, että niitä varten ei tarvitse tehdä erityistoimia. Omaa lasta on vaikea arvioida objektiivisesti.



Tai voi olla, että äiti kokee, että siitä on lapselle haittaa, jos joudutaan toimimaan normeista poikkeavalla tavalla. Pelkää, että hänet otetaan silmätikuksi muissa ympyröissä sen takia.



Tai jotain muuta.

lapset ovat viallisia(!!!), jos vaikka neuvolassa pistetään kasvukontrolliin :-)

Jos naapurustossa muita samanikäisiä ja tää on erityisluokalla. Normaaliuden tavoittelu, hinnalla millä hyvänsä.