lapsiperheen villi meno

eikä meno ole juuri rauhoittunut :-( Vanhemmilta on mennyt näkö, kuulo, ja järki. No, enää 15 vuotta kun tuo nuorempikin on täysi-ikäinen.

ja monesti olen itsekin miettinyt, että onkohan kellään muulla tällaista?! Ja meillä kaikki lapset tyttöjä, joista monet ajattelevat, että nehän ne ovat hiljaisia ja rauhallisia! ;0)

et tiedä kuinka kivalta tää alotus kuulostaa.



Meillä 1,5 ja 3 ja voi luoja. Siis ihan mahtavia ja suloisia ja iloisia ja aurinkoisia mutta ihan täysiä tornadoja.



Todella saa miettiä, minne niitä uskaltaa viedä. Ja sitten suurimmalla osalla (tai sit ne on vieraskoreita) on sellasia sulosia pikku puuhastelijoita, jotka kökkii nurkassa kirjan kanssa ja kuuntelee äitejään...

musta ainakin tuntuu, että niin monen lapset näprää nätisti hiekkalaatikolla ämpäreitään tai kylässä muutamaa lelua. Mä taas saan juosta puistoa ympäri (aidaton) vähän väliä, kun nuorempi lähtee karkuretkilleen ja välillä vanhempikin uhmamielessä perään. Kotona leikki muuttuu hetkessä niin rajuksi, että ulkoiltava on kolmisen kertaa päivässä. Nyt rupean jo katsomaan aika tarkkaan, että mihin paikkoihin lähden poikien kanssa yksin. ap

meillä poika 7, tyttö 6 ja tyttö 1. isommat saavat menon yltymään aivan kauheasti. siis ääntä riittää vaik jo noin isoja. kuhan äsytetään toista ja siin on sota tanner valmis. pikku neiti sit perässä viel.....kyllä useasti tuntuu et toi kiljusten perhe on ylitetty:)

Ja meillä ei enää rahkeet riitä muuhun kuin ukon kanssa lohduttaudutaan lauseeseen;"No,tällekin sitten nauretaan kolmentoista vuoden päästä!"

Jaksamisia kaikille=)

Oletteko sitten mielestänne minkälaisia kasvattajia? Miten meno on päässyt moiseksi vai ovatko lapset vaan äänekkäitä ja vauhdikkaita (=täystuhoja)



Mä kuitenkin luulin olevani kasvatuksen suhteen oikeillajäljillä, mut nyt pelkään että pieleen menee. Mielestäni meillä on kuria, mutta valitsen vain tärkeimmät taistelut, koska muuten saisin ojentaa jatkuvasti. Millä keinoin hillitsette menoa?

Minä olen ollut villi lapsi ja minulla on kolme villiä lasta. Nyt ovat jo 6-10, eivätkä vieläkään ole rauhoittuneet.



Tärkeintä on pitää säännöllinen elämänrytmi, tarkat mutta ei nipot rajat ja antaa tilaa riehumiselle. Meillä on selkeästi tilanteet, joissa pitää keskittyä - kaupassakäynti, kahvilassa ja ravintolassa käynti, sukuloimiset, jne ja sitten erikseen tilanteet, joissa saa vetää täysillä. Käymme paljon leikkipuistoissa ja aktiviteettipaikoissa (HopLop, erilaiset jumppapaikat jne), joissa selkeästi on vihreä valo riehumiseen. Lapsilla meni kyllä aikaa oppia erot, mutta nykyään tämä toimii ihanasti eli saan aina kehuja upeasti käyttäytyvistä lapsista ravintolassa (ja ravintolan jälkeen mennään sitten vetämään täyslatinki riehumaleikkiä jonnekin..).



Eli voimia ja pitkää pinnaa! Kekseliäisyyttä arkeesi!

mun mielestä meil on sitä huomion hakemista ja kilpailemista. empä juuri menisi miettimään onko kasvatuksessa vikaa. jokaisella omat tapansa. ja varmaan oikeat.

lapsilla nyt on vaan ne eri ikä vaiheet ja varmaan ihan normaalia. elämä opettaa.

Pojat nyt 5v. ja 7v. Aivan kauheita poikia ovat olleet. Oltiin tosi väsyneitä lapsiimme. Ikä rauhoittaa vilkkaimmatkin.

Onneksi kaikki niiden tekoset unohtaa pikku hiljaa.

vain jos vanhin 5 v tyttö kokee, että on ollut tylsiä päiviä. Kun saa leikkiä ystäviensä kanssa, niin on tyytyväinen ja rauhallisempi koko loppupäivän tai seuraavankin. 3 v poika menee mukana riehunnassa, mutta ei muuten vaadi vielä tiettyä ohjelmaa päiviinsä, jotta olisi tyytyväisempi. Hänelle riittää isosiskon opit ja kaveritkin.



Lapsemme ovat vilkkaita ja aurinkoisia. Ovat myös kovaäänisiä innostuessaan eli usein, mutta eivät silti hypi seinille tai silmille. Leikkivät älykkäitä ja pikkutarkkojakin leikkejä mielellään eli juuri hiekkalaatikko tai askartelujuttuja.