Mitä mieltä äidistä, joka tietoisesti hankkii lapsen
Kommentit (19)
Joku on halunnut lapsen, ja on onnekas, kun on sellaisen saanutkin. Lapsi on syntynyt toivottuna. Ei tuosta mitään kuohkeampaa saa irti, enkä arvosta sitä, että jotkut puhuvat selän takana pahaa, kun mitään pahaa ei ole edes tehty.
Parempi tehdä lapsi yksin ja itselleen, kun esim. elää jotain onnetonta kulissielämää, jossa lopulta lapsetkin kärsii.
Sain ekan lapseni ollessani 19-vuotias, erosimme lapsen isän kanssa. Ehdin käydä naimisissakin 3 vuoden ajan, mutta mies oli petturi (olin naimisissa ollessani 24-27v.). Opiskelin ja tein töitä, rakensin elämääni lapsiperheelle sopivaksi. Miestä ei ole vain löytynyt. kuitenkin halusin epätoivoisesti lisää lapsia.
Tapasin 29-vuotiaana yliopistolla nuoren miehen, joka suostui tekemään kanssani lapsen. Tapailimme satunnaisesti seksin merkeissä, ja pian tärppäsi. Kohta on laskettu aika. Lapsen isä tulee mukaaan synnytykseen. Mitään sitoutumuksia en häneltä vaadi, edes rahaa en pyydä. Kaikista suurin lahja mitä häneltä sain on tämä lapsi.
Toistaiseksi minulla ei ole tarvetta tai halua parisuhteeseen. Olen onnellinen lapsieni kanssa.
että mistä hakisin seuraavan siemenen...
toi mia kun ei varaa keinohed., ei ketään vapaaehtoista pelkkään siemennykseen enkä haluis kusettaa ketään. Ideoita?!
Miksi tietentahtoen tehdä isätön lapsi.
tein juuri noin...miksi siitä pitäisi keskustella muiden kanssa?
tein juuri noin...miksi siitä pitäisi keskustella muiden kanssa?
Hän haluaa lapsen, mutta ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Parempi lapsi tietoisesti yksin kuin jonkun hätävaran kanssa, jolloin suurella todennäköisyydellä lapsi joutuu käymään läpi vanhempien eron ja hänen elämänsä mullistuu uusien asumisjärjestelyjen yms. kautta.
Jos sovittu, niin ok. Muuten tuntuu tooooooosi itsekkäältä teolta, sekä isän että lapsen puolesta. Mutta jokainen toki lisääntyköön miten haluaa...
siementä tuolta meren takaa...poika nyt neljä. Joskus on isäänsä kysynyt ja olen vastannut vain että kaikilla ei ole isää, ei minulla itsellänikään sitä koskaan ollut. onneksi ukki ja muut miespuoliset sukulaiset ovat hänelle mallina ja läheisiä...jos joskus haluaa voi ja saa isänsä etsiä, olen mieheltä luvan siihen onneksi saanut...
niin miksi tuota (isättömän lapsen tekoa) ei voisi hyväksyä?
Ikää alkoi tulla, ja suhdetta ei löytynyt. Lapsi sai inseminaatiolla alkunsa. Lapsettomuuslääkäri oli tosin vihjaissut, että eikös sitä voisi vaan jostain hankkia, kun hoidot maksaa....
Lapsella "ei ole" isää eikä siis isän isää.
Ja sinulla itselläsikään ei isää ollut.
Kuka on Ukki?
siementä tuolta meren takaa...poika nyt neljä. Joskus on isäänsä kysynyt ja olen vastannut vain että kaikilla ei ole isää, ei minulla itsellänikään sitä koskaan ollut. onneksi ukki ja muut miespuoliset sukulaiset ovat hänelle mallina ja läheisiä...jos joskus haluaa voi ja saa isänsä etsiä, olen mieheltä luvan siihen onneksi saanut...
jos sulla ei ole isää, eikä hänellä?
siementä tuolta meren takaa...poika nyt neljä. Joskus on isäänsä kysynyt ja olen vastannut vain että kaikilla ei ole isää, ei minulla itsellänikään sitä koskaan ollut. onneksi ukki ja muut miespuoliset sukulaiset ovat hänelle mallina ja läheisiä...jos joskus haluaa voi ja saa isänsä etsiä, olen mieheltä luvan siihen onneksi saanut...
Jos rahaa on paljon (=työtä ei tarvitse tehdä tai ei ainakaan täyttä päivää), äiti on erittäin motivoitunut sitoutumaan lapseen ja viettämään aikaa lapsen kanssa, äidillä on hyvä turvaverkko (= löytyy apua, tukea ja muuta sukua), niin ehkä silloin voisin jotenkin ymmärtää.
Lapsen oletan kuitenkin aina kärsivän siitä, jos hänellä ei ole sekä isää että äitiä.
olis pitäny laittaa se ukki lainareihin...isäpuoleni on pojalleni toiminut ukkina...isäksi en häntä ole itselleni koskaan mieltänyt saati sellaiseksi kutsunut...omani kuoli kun olin kaksivuotias...