Tätini hieno kommentti liittyen adoptioon - lievästi rasistinen:

Kaikenlaisia mulkeroita sitä tähän maailmaan mahtuukin. :(

Jättäisin myös yhteydenpidon minimiin.

Ystäväni adoptoi. Mietin, että ottaisinko yhteyttä adoptioviranomaisiin, koska tiesin ystäväni masennustaustasta (ei lääkitystä, ei lääkärin tiedossa!). En ottanut ja saivat adoptiolapsen. Lapsen kanssa masentui kyllä taas, kun huomasi, että on aika raskasta olla vanhempana. Sai selvitettyä ongelmansa, onneksi.



Kaupungilla tulee huuteluja "neekerin huora" ja siksipä hänen onkin täytynyt vahvistua äitinä pitämään lapsensa puolta.



Muuten olen itse sitä mieltä, että adoptiot eivät ole se paras tapa ratkaista orpojen lasten ongelmia. Pitäisi saada apua maahan, jossa lapset ovat syntyneet. Jotenkin se ristiriita on minulle sovittamaton, että jossain on köyhä biologinen äiti, joka olisi ehkä voinut kasvattaa lapsensa itse, jos hän olisi saanut esim mikrolainan, jonka avulla ansaita elatuksensa. Miksi sinäkin et antaisi apua lapsille sinne toiseen maahan?



T. Adoptiota vastustava, mutta silti ystäväänsä tukeva. En ole kertonut mielipidettäni ystävälleni.

Meillä on siis tällä hetkellä 5-vuotias lapsi, joka kovasti odottaa pikkusisarta. Vielä varmasti joutuu jonkun aikaa odottamaankin. Järkkyä jos tätini menisi lapselle jotain noin sairasta sanomaan. En aio antaa tilaisuutta.



t. ap

Silti löytyy tuosta pieni totuuden siemen.



Suomessa esiintyy erittäin paljon piilorasismia avoimen rasismin lisäksi. Koko perheenne joutuu tämän rasisimin kokemuspiiriin kun perheeseen tulee erirotuinen lapsi. On aivan totta että teidän lapsenne (nähtävästi biologinen?) selviäisi helpommalla jos hänen sisaruksensa olisi myös "tavallisen näköinen".



t. adoptioäiti minäkin (mutta elämän realismit silti, tai nimenomaan siksi, hallussa)

että biologisella lapsella olisi helpompaa, jos sisar olisi mahdollisimman "normaali". Olen seurannut perheitä, joissa on poikkeava lapsi (autisti, down-lapsi) ja kyllä terveet lapset saattavat oireilla monella tavalla. Uskon myös, että meidän lapselle olisi helpompi saada valkoinen sisar. Toisaalta uskon myös, että sisar tuo rikkautta hänen elämäänsä enemmän kuin huonoja puolia. Tai toivon ainakin niin.



Olisi kiva kuulla sulta adoptioäidiltä näistä asiosta.

länsimainen perhe laittaa pelkästään adoptiokuluihin. Sillä summalla kasvattaisi usemmankin lapsen aikuisuuteen köyhässä maassa.

Jotenkin se ristiriita on minulle

sovittamaton, että jossain on köyhä biologinen äiti, joka olisi ehkä voinut kasvattaa lapsensa itse, jos hän olisi saanut esim mikrolainan, jonka avulla ansaita elatuksensa.

Silti löytyy tuosta pieni totuuden siemen.

Suomessa esiintyy erittäin paljon piilorasismia avoimen rasismin lisäksi. Koko perheenne joutuu tämän rasisimin kokemuspiiriin kun perheeseen tulee erirotuinen lapsi. On aivan totta että teidän lapsenne (nähtävästi biologinen?) selviäisi helpommalla jos hänen sisaruksensa olisi myös "tavallisen näköinen".

t. adoptioäiti minäkin (mutta elämän realismit silti, tai nimenomaan siksi, hallussa)

Kannattaa ehdottomasti olla väritön, hajuton ja mauton, niin elämästä voi selvitä helpommalla...

Eiköhän adoptiossa useimmiten ole kyseessä vanhempien ensisijainen halu saada lapsi? Ja se on helpompaa ulkomailta kuin Suomesta.

Muuten olen itse sitä mieltä, että adoptiot eivät ole se paras tapa ratkaista orpojen lasten ongelmia. Pitäisi saada apua maahan, jossa lapset ovat syntyneet. Jotenkin se ristiriita on minulle sovittamaton, että jossain on köyhä biologinen äiti, joka olisi ehkä voinut kasvattaa lapsensa itse, jos hän olisi saanut esim mikrolainan, jonka avulla ansaita elatuksensa. Miksi sinäkin et antaisi apua lapsille sinne toiseen maahan?

Kyllähän se perimmäinen syy adoptiossa on halu saada lapsi.

Oletko tosissasi? Kannattaa ehdottomasti olla väritön, hajuton ja mauton, niin elämästä voi selvitä helpommalla...

Siinä vaiheessa kun sinua ja lastasi (sekä adoptio- että biologinen) huoritellaan, uhataan väkivallalla, lapsesi kanssa ei suostuta leikkimään (kavereiden vanhemmat eivät anna lupaa lapsen tulla vierailuille vv) jne niin kyllä tulee mieleen että elämästä olisi päässyt helpommalla jos kummatkin lapset olisivat "värittömiä, hajuttomia ja mauttomia".

t. adoptioäiti

ps. Sinä et selkeästikään ole koskaan joutunut kokemaan jatkuvaa rasismia ja se on tietenkin mukavaa se

Oletko tosissasi? Kannattaa ehdottomasti olla väritön, hajuton ja mauton, niin elämästä voi selvitä helpommalla...

Siinä vaiheessa kun sinua ja lastasi (sekä adoptio- että biologinen) huoritellaan, uhataan väkivallalla, lapsesi kanssa ei suostuta leikkimään (kavereiden vanhemmat eivät anna lupaa lapsen tulla vierailuille vv) jne niin kyllä tulee mieleen että elämästä olisi päässyt helpommalla jos kummatkin lapset olisivat "värittömiä, hajuttomia ja mauttomia".

t. adoptioäiti

ps. Sinä et selkeästikään ole koskaan joutunut kokemaan jatkuvaa rasismia ja se on tietenkin mukavaa se

Mieheni on romani ja sekä minä että yhteiset lapsemme olemme kokeneet rasismia, miehestäni puhumattakaan.

Vain jos sitä joutuu itse kokemaan ymmärtää kuinka pahaa se on. Ulkopuolisen silmin voi näyttää hyvinkin siltä että Suomihan on erittäin tasa-arvoinen maa mutta näin ei ole.



Huorittelu, epäluuloisuus ja pelko, luottamuksen puute (kaupoissa nuori saa vartijat peräänsä aina ja jopa muutama perätön ilmianto on tehty...jotka selvitettiin ja todettiin ettei lapsi ole tehnyt mitään), suoralla väkivallalla uhkaaminen, eristäminen...näitä kaikkia joutuu kohtaamaan adoptiolapsi ja -perhe.

Mieheni on romani ja sekä minä että yhteiset lapsemme olemme kokeneet rasismia, miehestäni puhumattakaan.

Jokainen lapsi haluaa parasta lapsilleen. Etkö myös sinäkin? Pakkohan sinun on myöntää että tuota rasismia ette kohtaisi jos olisitte "hajuttomia ja mauttomia".

Onko adoptoiminen tuonut elämäänne enemmän hyviä vai huonoja asioita? Joutuvatko lapset paljon kärsimään?

Mieheni on romani ja sekä minä että yhteiset lapsemme olemme kokeneet rasismia, miehestäni puhumattakaan.

Jokainen lapsi haluaa parasta lapsilleen. Etkö myös sinäkin? Pakkohan sinun on myöntää että tuota rasismia ette kohtaisi jos olisitte "hajuttomia ja mauttomia".

Emme kohtaisi rasismia tuosta syystä, mutta kaikkia ei voi tässä maailmassa miellyttää. Enkä tosiaan perhettä perustaessani asiaa tältä kannalta miettinyt, kyllä se rasismin määrä tuli osittain yllätyksenä. Toivon lapsilleni parasta ja yritän kasvattaa heistä omanarvontuntoisia, kunnon ihmisiä, jotka osaavat jättää rasismin omaan arvoonsa. Ja tiedän, että meidän kohtaamamme asiat ovat pientä verrattuna monien muiden kokemuksiin, joten ehkä en ole paras asiantuntija keskustelemaan aiheesta. Voimia teille :)

Onko adoptoiminen tuonut elämäänne enemmän hyviä vai huonoja asioita? Joutuvatko lapset paljon kärsimään?

Tai oikeastaan ei ole. Toive toisesta lapsesta oli niin suuri että se kun saimme hänet oli elämämme onnellisin hetki (biologisen lapsen syntymän lisäksi). Olemme onnellisia joka ikinen päivä tästä lapsesta.

Mutta täytyy kyllä sanoa että jos olisimme tienneet sen rasismin määrän jonka tulemme kohtaamaan niin olisimme ehkä harkinneet uudelleen. Juuri tuo huorittelu. "Mitä säkin oot tehny lapsia usealle miehelle ja eikö suomalaisista miehistä sulle huora löytynyt ketään kun pitää olla musta ja valkoinen lapsi". Väkivallalla uhkaaminen. Lapsen leikkikavereiden vanhempien epäluuloisuus ennen kuin ovat tajunneet lapsen olevankin adoptiolapsi eli vanhemmat ovat "kunnollisia suomalaisia". Sitten lapsi on kyllä kelvannut. Toisten lasten kiusaaminen ("me ei leikitä sun kanssa kun sä oot afrikkalainen", "me ei leikitä sun kanssa kun sun sisko on ton näkönen") ja leikeistä ulos jättäminen. Lapset osaavat olla julmia (ja me asumme sentään pk-seudulla eli täällä on paljon ulkomaalaistaustaisia lapsia). Lapsen kanssa ollaan myös käyty läpi sellaisia fiiliksiä kun lapsi on ollut bussissa ja koko bussi on ollut täynnä mutta lapsen viereen ei ole tullut kukaan ("äiti mitä mussa on vikana"). Onhan noita juttuja.

t. adoptioäiti

En ole tuota huoritteluasiaa edes tullut ajatelleeksi. Aika hurjaa, että rasismi on noin kovaa. Kyllä se tuli minulle yllätyksenä ja ehkä jopa laittaa ajattelemaan koko asiaa uudestaan.



Me asumme pienessä paikassa, jossa on useita adoptiolapsia. Kaikki tuntevat toisensa. Uskon,että lapsella olisi melko hyvä olla täällä. Mutta entä sitten muualla?



Dilemma tosiaankin. Onko itsekästä tuoda lapsi tänne?



t. ap

asettaa näin itsensä ja perheensä rasismille alttiiksi? - Helvetti sentään, tuohan on sama asia, kuin syyttää avoimeen toppiin pukeutuvaa naista raiskatuksi tulemisesta. Kyllä TYHMÄ on se rasisti, ei se rakastava vanhempi, joka haluaa lapsen ulkomailta.



Helpolla ehkä pääsee elämässä, jos nöyristelee ja väistelee vääryyden, hävyttömyyden ja tyhmyyden edessä. Millaista elämää se sitten kuitenkaan on? Ja mitä opettaa silloin lapselleen?

Helpolla ehkä pääsee elämässä, jos nöyristelee ja väistelee vääryyden, hävyttömyyden ja tyhmyyden edessä. Millaista elämää se sitten kuitenkaan on? Ja mitä opettaa silloin lapselleen?

...mutta minä en ainakaan haluaisi altistaa lastani yllämainitun kaltaisille kokemuksille. Mielelläni olen niin itsekäs että laitan muut kärsimään ja tekemään tästä maailmasta paremman paikan. Kuka oikeasti haluaa lastensa joutuvan tällaista kokemaan? Minkälainen äiti silloin on? Vaikka kuinka hienon esimerkin antaisi.