Näytätkö lapsellesi kuolleen sukulaisesi,

itse lapsena näin ukkini kuolleena arkussa ja järkytyin pahasti

Eri asia jos menisimme katsomaan kuollutta omaista sairaalaan heti kuoleman jälkeen.

Itse asiassa kuolleen läheisen näkeminen ei ollut läheskään niin järkyttävä ja traumaattinen kokemus, kuin itse hautaaminen. Näin pitkään painajaisia maan alla olevasta ruumiista jne.

Vainajan näkeminen on luonnollinen asia ja monille vieläpä tärkeä osa suruprosessia. Nykyihminen on vain vieraantunut kuolemasta ja siksi kammoaa vainajia.

Halusin itse nähdä hänet, kukaan ei sitten ruvennu vastustamaan.

Muistan kyllä hautajaiset, mutten muista yhtään äitiäni arkussa.

itse järkytyin yllättäen eteen tulleesta kuoleen näkemisestä lapsena niin paljon.

psykiatriset sairaanhoitajat neuvon, että se olisi lapsille hyväksi. Ainakin kysyä, tahtooko nähdä. Siten voivat paremmin lapsetkin käsitellä asiaa.



Selitin lapsille sitten, mistä on kyse - kaksi ala-asteella olevaa lasta. Toinen ei tahtonut tulla mukaan ruumista katsomaan, toinen tahtoi.

Olemme olleet miehen ortodoksisen mummin hautajaisissa, kun lapset olivat 0v, 4v ja 7v. Arkku oli auki ja mummi näytti oikein kauniilta. NÄin kommentoivat lapsetkin.



Omaa isääni en halunnut nähdä kuolleena. Halusin säilyttää oman mielikuvani hänestä ja tunsin, että hän oli jo jossain muualla kuin siinä kuolleessa ruumiissa. Olen sairaanhoitaja ja inhotti ajatella miten hänen hampaitaan ja suutaan on asetultu, jotta olisi hyvä ilme. Näinhän ne hoitajat tekevät.

Omaa äitiäni katsomaan en kuitenkaan heitä halunnut kun tilanne oli mulle niin vaikea. Tosin lapsetkin olivat tosi pieniä. Muistan kun mua ei päästetty pienenä ja se harmittaa mua vieläkin, olisin halunnut nähdä.

Itse olen nähnyt kaikki isovanhempani eikä mitään traumoja jäänyt vaan teki kuoleman jotenkin helpommin käsiteltäväksi. Ja iältäni ollut silloin 4-11 vuotta.

Hyvä kun itse kesti käydä katsomassa sairaalassa.

Näin itse pienenä pappani arkussa ja siitä jäi hyvät muistot. Muut itkivät ja me leikimme veljeni kanssa hippaa. Kuolema on osa elämää ja sen haluan viestittää omillle lapsillenikin.

Käytiin sairaalassa muutenkin usein ja mamma oli aina vaan huonommassa ja huonommassa kunnossa. Kuolema oli siihen luonnollinen päätös.

olemme ortodokseja ja lapset olleet useissa hautajaisissa. Ortodoksisissa hautajaisissa arkku on auki ja kaikki paikallaolijat käyvät sen äärellä jättämässä hyvästit vainajalle. Ei ole ollut pelottavaa, päinvastoin. Kun on nähnyt kuolleen tulee yleensä rauhallinen olo eikä ainakan tarvitse miettiä että läheinen on maan alla, vainajasta näkee selvästi että elämä on poissa. Olen sairaanhoitaja ja suosittelen yleensä aina omaisille vainajan katsomista, se on yleensä hyvä kokemus. Kuolema on pelottava kokemus silloin kun sitä aletaan mystifioimaan.

halunnu 12v nähdä ukin. miusta oli epäreilua, että aikuiset saivat mennä katsomaan ja mie en päässy vaikka olisin halunnu mennä -ja pyysinkin ääneen

ja se oli hyvä ratkaisu, se auttoi ymmärtämään kuolemaa konkreettisesti ja lapset pääsivät surussaan eteenpäin