Vertaistukea? Pojat 4v10kk ja 2v7kk tappelee alituiseen :o/

En ole tokikaan iloinen siitä, että muillakin nahistellaan mutta on kiva kuulla sen olevan normaalia.



Olisi kiva vielä lukea mitkä rangaistuskeinot teillä on toimineet? Ja minkälaisista otteista teillä on rangaistus paukahtanut?



Meillä on joskus passitettu omaan huoneeseen ottamaan vauhtia uudelleen ja sitten on olemassa tuo jäähypenkki. Jäähy nyt toimii hetken ja kumpikin pysyy siellä vaaditun ajan. Mutta olisiko teillä muita ideoita?



Omaan huoneeseen tai jäähylle olen pistänyt jos kieltäminen ei tehoa. Yleensä toimin niin, että sanon esim että "nyt täytyy lopettaa tuo ja ensimmäinen varaoitus on annettu". Jos homma ei lopu, komennan vielä uudelleen kertoen, että seuraavasta joutuu jäähylle. Ja sitten toteutan uhkauksen jollei homma lopu. Silloin toki laitan heti jäähylle ilman varoitusta jos lyödään tai muuten satutetaan ikävästi ja tahallaan.



Miltä vaikuttaa? Ja miten itse toimitte?



ap

3 ja 6 -vuotiaat pojat, ikäeroa 2,5 v. Mitä tarkoitat sillä, että pojat "tappelevat"? Ovatko he toisissaan kiinni retuuttamassa vai väittelevät vai mitä? Voisiko olla että he vain nujuavat, leikkivät äänekkäästi ja remuavat? Mielestäni jälkimmäiset on eri asia kuin tappeleminen. Meidän pojat ei "tappele" oikeastaan koskaan (ainakaan vielä), tietysti kiistelevät leluista, riitelevät ja nuorempi joskus läpsii, mihin puutun salamana.



Paljon on kiinni lasten luonteesta, ja siitä miten asiaan suhtautuu. Kovin hiljaista ja harmonista menoa tuskin kannattaa edellyttää.



Meillä saa kyllä juosta ympyrää, mutta sanon välillä että tuossa voi sattua, kuten sitten yleensä tapahtuukin. Kun joku on muksauttanut itsensä tai kaatunut, kysyn sitten että kannattiko juosta. Enpä tiedä kyllä onko siitä apua tai hyötyä. Jokainen perhe vetää omat rajansa. Itse pääsee helpommalla jos rajat ovat riittävät, mutta eivät turhauttavan tiukat. Toimesi kuulostavat järkeviltä.



Meillä pidetään esim tiukat rajat siinä, miten käyttäydytään kotona ja kaupungilla tai kylässä. Meillä on tehty hyvin selväksi, että jos muualla ei käyttäydytä, pysytään sitten aina kotona. Hyvin ovat kyllä tajunneet. Esimerkiksi kaupassa homma on selvä: jos alkaa riehuminen, toinen lähtee lapsen kanssa autoon rauhottumaan. Tästä ei tarvitse kuin vähän muistuttaa, niin heti auttaa. Ja jos ei auta, varoitus tietysti toteutetaan.



Sekalaista sepostusta. Terkkuja kaikille ihanien poikien äideille! Pojissa on mahtavaa energiaa, reiluutta ja suoruutta

Yleensä tenavia tule ryhmänä kohdeltua, olisi hyvä olla pelkästään toisen kanssa välillä. Jäähy, töihin laittaminen jos liikaa kinastelua, oikeuksien vähentäminen...sinä keinoja meillä jos tappelevat.

Tarkoitan siis tappelulla ehkä juurikin tuota nujuamista ja remuamista. Eivät toki ole toistensa kurkussa kiinni, mutta aika rajuin ottein roikkuvat esim vaatteissa ja tönivät ja läpsivät. Noihin vaatteissa roikkumisiin ja läpsimisiin minäkin puutun heti mutta muuten koetan antaa olla vaikka välillä meteli korvia raastaakin.



Meilläkin juostaan jonkun verran sisällä ja pirtissä luvallakin koska tila on tosi iso. Mutta toki sanon, että kannattaa lopettaa ennenkuin sattuu. Yleensä loppuu vasta kun jompaa kumpaa, yleensä pienempää, sattuu ja silloin mäkin kysyn, että oliko järkeä. Pojat yleensä toteavat itsekin, että ei ollut.



En halua missään tapauksessa edellyttääkään että oltas hiljaa ja luettas/maattas apaattisena koska täytyyhän enrgiaa saada purkaa.



Meillä on myös samankaltaiset rajat kyläilyjen ja kauppareissujen kanssa. Autoon viedään jos mesoo kaupassa tai alkaa ruinata jotain namia tms. Uhkaaminen riittää ja pojat käyttäytyy kaupassa hyvin. Samoin kylässä ovat yleensä nätisti ja jos ei ole, muistutamme kyllä, että miten pitää olla tai muuten täytyy lähteä kotiin. Se auttaa yleensä.



Kiva huomata, että toimin kuitenkin jotenkuten oikein! Sitäkun täällä on lasten kanssa itsekseen päivät (mies töiden takia pois 07-17) niin välillä miettii,että mennäänkö tässä metsään.



Ihania poikiahan nuo ovat, aurinkoisia, iloisia, energisiä ja rakastettavia. Osaavat myös halata ja pussata, pikkusiskoa varsinkin. Välillä vaan sitten "pojat on tosiaan poikia"!!!!



ap

ja tuollaista nujuamista ja lällättelyähän se tuntuu välillä illat olevan. Olen ottanut tavaksi kehua poikia aina kun sulassa sovussa touhuavat jotakin, jotta huomaisivat itsekin, kuinka kotona on silloin rauhallista ja mukavaa (ja äiti hyvällä tuulelle ;D). Meillä rangaistuksena on käytetty jäähypenkkiä, mikä toimii ihan hyvin.

vaikka tappelee ne pojat ja tytkötkin keskenään. Meillä 6 v 8 kk ja 3 v 2 kk tappelevat keskenään varmaan puolet ajasta. Riidat ovat ihan mitä tahansa: äsytetään toista, matkitaan, käydään viemässä toisen lelu tms. ja sitä harrataa sekä isompi että pienempi. Meillä ikävintä on se, että koska lapsilla on suurehko ikäero, saa koko ajan olla huolehtimassa siitä, satuttaako toinen toista. Nyt meillä on uutena se, että pienempi käy rajustikin käsiksi: raapii ja puree ja siitä isompi saa sitten oikein kunnon raivarit ja saattaa tönästä tai tuuppasta toista rajusti.



Minäkin toivon, että tämä ainainen tappeleminen loppusi, mutta luulen, että se päättyy sitten kun lapset muuttamavat kotoa pois. Minulla itselläni on kaksi veljeä ja olemme tapelleet keskenään vielä parikymppisinäkin.

melkoisen paljon huomioitta nahistelut. Tulevat itse usein vaatimaan (lue:syyttelemään toista) erotuomaria. Lyödä meillä ei saa, mutta sitäkin ne tekee, kun välillä järki vaan loppuu. Jäähyjä on aina käytetty. Enää ei tarvitse oikeastaan kuin uhata eristyksellä, kun osaavat aika hyvin selvitellä kinansa itse. Melua ja menoa riittää, eli rauhaa on turha toivoa. Mutta pojat on ihanan suoria reaktioissaan, ja ah sitä energian määrää! Vinkkinä: pienemmät oppii mestarillisesti ärsyttämään isompaa, ja itse sitten säälittävästi itkevät ja kiipeävät äidin syliin saamaan hellyyttä. Ei kannata heti aina tuomita isompaa, vaikka näyttää syylliseltä! Sanonkin usein pienemmälle, että ei kannata isommille machoilla, jos ei kestä seurauksia. Kyllä se siitä joskus, ihan totta!

ja parivuotias poika hakkaa ja vetää tukasta isoa siskoaan minkä kerkiää. Isosisko ärsyttää poikaa tahallaan, kumpikin vie toisilta leluja, sotkee toistensa leikkiäjne. Onneksi myös usein leikkivät yhdessä rauhassa. Meillä on enemmän ongelmana se, että haluaisin isonsiskon oppivan puolustautumaan itse sen sijaan, että äidin tarvitsee tulla väliin. Tosin kun veli roikkuu tukassa, on puolustautuminen vaikeaa.

Ehkä se ajan kanssa...

Vinkkinä: pienemmät oppii mestarillisesti ärsyttämään isompaa, ja itse sitten säälittävästi itkevät ja kiipeävät äidin syliin saamaan hellyyttä. Ei kannata heti aina tuomita isompaa, vaikka näyttää syylliseltä! Sanonkin usein pienemmälle, että ei kannata isommille machoilla, jos ei kestä seurauksia. Kyllä se siitä joskus, ihan totta!

Ja olen kyllä sortunut välillä syyttämään isompaa jos ei kumpikaan osaa kertoa mitän oikeastaan tapahtui. Nykyään isompi kyllä jo osaa tula heti sanomaan, että "minä en tehnyt mitään" jos pienempi huutaa ja on loukannut itsensä. Isommasta myös näkee heti jos on tehnyt jotain, on vaan sen näköinen. Mutta olen onnistunut kyllä näkemään kun pienempi käy tökkimässä rauhassa istuvaa isompaa ja kun ei usko isomman kieltoa, isompi sitten tönää pienen kumoon ja tämä itkee valtoimenaan...

ap

Varmaan joskus helpottaakin, en vaan tiedä milloin.

Naapurissa on teini-ikäisiä ja sieltä kuuluu kyllä todella hurjia tappelun ääniä toisinaan. Nykyisin vähemmän kun esikoinen lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle :p



Kyllähän niissä leikeissä saa olla valvomassa ja lapset oppiikin ettei toiselle ihan mitä vaan saa tehdä. Meillä eskarilainen osaa jo oikein hienosti neuvotella riitatilanteissa ja opastaa pienempääkin, mutta välillä neuvottelee nyrkeilläänkin. Enää eivät ihan joka asiasta tappele joten valvontaa on voinut jo löysätä :)



Pojille on tärkeää opettaa myös puolensa pitämistä, sillä poikien maailmassa kyllä tapellaan vaikka me äidit ei siitä tykätä.

lasten pitää oppia selvittämään välejään.

Parempi olla sekaantumatta pieniin kahinoihin. Itse olen puuttunut niihin vain, jos luut ryskyvät ja veri lentää.

Nämä kaksi osaavat kyllä leikkiä hienosti mutta osaavat kyllä tapellakkin. Se kuuluu sisaruksille, että vähän kokeillaan kuka on kuka :) Itsekin muistan tapelleeni veljeni kanssa toooodella paljon ja meillä on ikäeroa 1v9kk. Tappelut loppuivat vasta teini-iässä. Siihen asti oli aina jotain nahistelua :)



Toki minäkin puutun poikien touhuihin kun yli. Jompi kumpi itkee tai jotain ja äänihuulia saan käyttää minäkin. Välillä tuntuu että puhuu kuuroille seinille kun varottelee ettei hyvää heilu :)



Tsemmpiä!

Meillä on kaksi poikaa, 7 ja 5 ja ne riehuu ja tappelee joka päivä ja oikeestaan ihan kokoajan... ei sellaista päivää olekkaan että olis kotona rauhallista ja hiljaista... paitsi silloin ku pojat on jossain muualla ku kotona :D



Sit meillä on vielä yksi tyttö joka nyt 2 ja jos toinen pojista on poissa kotoa niin tarvittaessa sitten riehutaan ja tapellaan vaikka siskon kanssa... huoh...



Muakin on lohduteltu nyt jo pari vuotta että

älä huoli kyllä se ohi menee, mut MILLOIN?!?!?!?



Mä alan ainaki olla jo ihan rikki ja nykyään varoitan kerran ja sen jälkeen omaan huoneeseen rauhoittumaan... ja toistan tarvittaessa vaikka sata kertaa päivässä. Yritän siis opettaa pojille että sisällä EI HUUDETA/RIEHUTA/TAPELLA!