Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lukihäiriöiset, mitä teistä on tullut?
31.07.2009 |
Pojalla on lukihäiriö ja huolettaa taas kerran mitä siitä oikein tulee. Lukemaan oppiminen oli aikanaantakkuista, mutta nyt se sujuu jotenkin. Poika luki ensimmäisen Harry Potterin tänä kesänä, on nyt menossa kuudennelle. Edelleen lukee kyllä aika hitaasti ja ääneen lukemisessa takertelee. Kirjoittaminen on isompi ongelma: se on hidasta, käsiala ihan käsittämätöntä ja kaksoiskonsonanteista puuttuu toinen melkein aina. Kirjoittaminen on ylipäänsä tosi vastenmielistä, eikä poika "keksi ikinä mitään kirjoitettavaa". On kamala katsoa, miten poika osaisi selittää kaikki vaikka biologian koealueen asiat, jos saisi selittää ne suullisesti, mutta kokeeseen raapustaa jotain mahdollisimman lyhyttä ja suppeaa.
Juuri oli jossain pirkka-lehdessä, että kolmasosa lukihäiriöisistä syrjäytyy. Pelottaa. Rohkaistaa mua.
Kommentit (51)
Meillä on 10-vuotias lukihäiriöinen poika, joka tuplasi ekaluokan lukihäiriön vuoksi...
Nyt on menossa 3-luokalle, eikä osaa lainkaan lukea esim. tavuissa kirjaimet vaihtavat paikkaa (no - on yms.) Kirjoittaminenkaan ei onnistu. Foniatrian klinikalla sanoivat, että on heidän urallaan vaikein tapaus... Missä vaiheessa te lukihäiriöiset olette oppineet lukemaan? Onko muilla yhtä hankalia kokemuksia? Itse olen oppinut lukemaan alle 5-vuotiaana, mutta veljelläni on lukihäiriö; miehelläni ei ole häiriötä, mutta hänen äidillään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukihäiriö. Molempia sanoisin matemaattisesti lahjakkaiksi, mutta kirjoitus tökkii -juuri noita kaksoiskonsonanttivirheitä pukkaa ja kirjoitus on hidasta ja työlästä.
Mieheni on AMK -insinööri ja poikani käy yläastetta .... kumpikaan ei ole milläänlailla syrjäytynyt vaan hyvin pärjäävät. Poikani kanssa olen tehnyt kovasti työtä äidinkielen, englannin ja ruotsin eteen ja näissäkin aineissa pärjäilee mukavasti (numerot 8-9, muissa lukuaineissa 9-10). Muilla lapsillamme ei ole lukihäiriötä ja kieltämättä on uskomatonta, miten helppoa koulu heille on - kaikki sujuu itsestään!
samanlaisia kuin minulla. Minä olen kasvatustieteen maisteri ja olen tehnyt vuosia asiantuntijan töitä hr-alalla. Lukihäiriöstä on ollut paljon murhetta esim. lukiossa ja etenkin kielten opiskelu on ollut murhetta. Kirjoittaa en käytönnössä osaa kuin suomeksi ja silloinkin tulee paljon kirjoitusvirheitä. Peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa pärjäsin suhteellisen huonosti, mutta pärjäsin kuitenkin. Kävin varmaan enemmän luennoilla ja kuuntelin tunneilla keskimääräistä enemmän, koska kokeisiin ja tentteihin lukeminen takkusi. Opin ajan myötä kompensoimaan puutteitani ja älyssähän ei mitään vikaa ole. Työelämässä on pärjännyt hyvin, tosin olen valinnut tietoisesti työpaikkoja sen mukaan, että en joutuisi kirjoittamaan työssä paljon.
Ainut paikka missä asiasta nykyään huomautellaan, on av, jossa joku *pää aina tulee ilkkumaan kirjoitusvirheitäni:)
Kaksi yliopistotutkintoa parhaiden joukossa valmistuneena.
Pelkän syrjäytymisen ohella mua pelottaa joskus myös se, että kun älyssä sinänsä ei tosiaan ole puutteita niin pakottaako tämä lukihäiriö ihmisen aikuisena sellaisii ntöihin, joissa ei pysty toteuttamaan itseään tai hyödyntämään todellista kapasiteettiaan? Turhauttaako se? Vai oletteko te löytäneet jonkin tavan ottaa kaikk käyttöön kirjoittamisen vaiktuksista huolimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lukihäiriöisistä mulla ei ole (työnpuolesta) kokemusta. olen ollut eritysammattikoulussa töissä ja meillä opiskelijat saivat vastata koekysymyksiin suullisesti, jos kirjoittamisen kanssa oli ongelmia. näin siis varsinaisesti ei mitattu kirjoittamisen osaamista, vaan asian osaamista.
eli kirjoittaminen kokeessa ei ole aina ainoa vaihtoehto.
koska lukihäiriöisistä mulla ei ole (työnpuolesta) kokemusta. olen ollut eritysammattikoulussa töissä ja meillä opiskelijat saivat vastata koekysymyksiin suullisesti, jos kirjoittamisen kanssa oli ongelmia. näin siis varsinaisesti ei mitattu kirjoittamisen osaamista, vaan asian osaamista. eli kirjoittaminen kokeessa ei ole aina ainoa vaihtoehto.
mutta peruskoulussa se ei näytä onnistuvan millään... EN tiedä sitten onnistuuko toisen asteen koulutuksessa jos ei ole missään erityiskoulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lukihäiriö tosin korjaantui lukioiässä. Räpiköin siitä eroon. Siihen asti opiskelu oli tuskaa. Aina oli jotenkin sumussa.
Itellan hanttihommia siksi että pitää elääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukihäiriö, hän on duunarihommissa. Sisaruksensa ovat akateemisesti koulutettuja, vaikea sanoa, että jäikö mieheltä koulunkäynti lukihäiriön vai muiden syiden vuoksi, hän kun on muutenkin enemmän käsillätekijä kuin teoreetikko.
Tunnen myös muutaman muun lukihäiriöisen, kukaan heistä ei ole korkeasti koulutettu, mutta kukaan ei myöskään ole syrjäytynyt.
Olethan lapsen opettajalle kertonut lukihäiriöstä?
Olethan lapsen opettajalle kertonut lukihäiriöstä?
ja että "älkää yrittäkö vaatia sille kultapojullenne mitään erityisoikeuksia, senkin curlaajat". Ei tietenkään noilla sanoilla, mutta tuolla sisällöllä. Ja että "jos teidän lapsella on noi nsuuria ongelmia niin onkohan sen paikka normaalilasten joukossa ollenkaan". Erityisluokat on tässä kaupungissa kuitenkin sitä tasoa oppimisvaikeuksisille (siis lähes kehitysvammaisille) ettei ne oikeasti tule kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurja kuulla tuollaisesta. Ei mun tietääkseni kukaan lukihäiriöinen ole mitään erikoisluokkaa käyny, kun kyse ei todellakaan ole mitenkään vajaaälyisestä ihmisestä. Kasvatustieteen ammattilaiselta aika huonoa asiantuntemusta, tai sitten laiskuutta, eli ei vaan viitsi tehdä asialle mitään. No tsemppiä lapsellesi kuitenkin koulutielle, toivottavasti yläkoulussa on ymmärtävämpää porukkaa! :)
Sosiaalityöntekijänä nyt. Ei ole koskaan dg. lukihäiriöstä, mutta veljelle on ja äitini on myös lukihäiriöinen. Minulla ei ole luetun ymmärtämisessä ongelmaa, mutta kirjoituksessa tulee koko ajan virheitä. Siksi olen itselleni tämän diagnoosin asettanut.
Onneksi nyk. on Wordilla hyvä kirjoittaa...Aina oli ysejä ja kymppejä ja töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukihäiriötä, mutta ystävälläni on.
Hän on peruskoulun luokanopettaja.
ihan hyvin pärjäävät työelämässä. Ehkä kirjallisten juttujen kanssa joutuvat tekemään vähän enemmän työtä kuin keskivertokansalaiset, mutta pärjäävät kuitenkin.
Tosi kurja kuulla tuollaisesta. Ei mun tietääkseni kukaan lukihäiriöinen ole mitään erikoisluokkaa käyny, kun kyse ei todellakaan ole mitenkään vajaaälyisestä ihmisestä. Kasvatustieteen ammattilaiselta aika huonoa asiantuntemusta, tai sitten laiskuutta, eli ei vaan viitsi tehdä asialle mitään. No tsemppiä lapsellesi kuitenkin koulutielle, toivottavasti yläkoulussa on ymmärtävämpää porukkaa! :)
Erikoisluokkia käyvät siis vain vajaaälyiset. Saako sunlaiset ampua, jos satut tulemaan vastaan? Meillä lukihäiriölapsi käy tukevasti e-luokalla, ja mikäli minusta riippuu, käy jatkossakin. Mahdollisesti ylemmillä luokilla siirrytään tavisluokkaan, mutta kielet opiskellaan edelleen ( normaalin oppimäärän mukaan ) pien- eli e-ryhmässä.
Ja alkuperäiselle kysyjälle kommentoisin, että tuttu tunne. Huoli seuraa aina mukana, mutta kun tekee sitkeästi työtä lapsen opintojen kanssa ja lapsen tukemiseksi, yllättäviä ilonaiheita löytyy vuosien puurtamisen jälkeen. Pakko jaksaa luotta lapsen kykyyn pärjätä, kunhan saa tarpeeksi tukea ja rakkautta kotona.
Mies on lukihäiriöinen ja insinööriksi ittensä luki.
Osaa hyvin matikkaa, tykkää historiasta (hakikin yliopistoon historiaa lukemaan mutta onneksi ei päässyt sisään, koska näin varmasti tyytyväisempi mieheni tuntien).
Mies on ollut aina kova poika lukemaan, fantasiakirjoja on hyllyssä.
Sen jälkeen kun lapsia saatu on lukeminen vähän meinannu jäädä mutta kyllä se välillä yllättää ja lukee kirjaa puoliyötä kun minä ja vauva tuhistaan samassa huoneessa! :)
Nuorempana saattoi lukea koko yön.
Minä luulen että kun lukihäiriö on todettu niin siihen pystyy suhtautua ja osaa varoittaa. Mies kuulemma saanut lukiossa sen takia lisää vastausaikaa, muttei sitä käyttänyt.
Syrjäytyminen saattaa tulla varmaan jos ei saa apua ja pitää sitä kovana kohtalona?
En usko että syrjäytyy niin helposti jos tuetaan ja rohkastaan ja osaa antaa itselleen anteeksi.
Lukihäiriö kuulemma "tarttuu" lapsiin helposti joten ollaan oltu tarkkoja seuraamassa omia lapsia jotta osattaisiin tarjota apua, eikä hävetä sitä.
Neuvolan kautta ollaan saatu puheterapeutillekin aikaa mutta vaikeudet näyttää olevan pieniä, katsoo mitä myöhemmin tulee vastaan.
ja hyvin olen elämässäni pärjännyt. Itse olen aina tykännyt luemisesta, mutta kirjoittamisessa ja varsinkin vieraissa kielissä ongelmia.
Koulutukseltani olen Kauppatieteiden maisteri ja nyt parhaillaan opiskelen kasvatustieteiden maisteriksi.
Olen ollut 10v töissä joissa pitää kirjoitta päivittäin erilaisia raportteja. Onneksi oikolukuohjelmat on keksittty, muuten olisi raporttini virheitä täynnä.
Vanhin lapseni on menossa 5 luokalle, hänellä ei ole todettu lukihäiriötä mutta saa silti tukiopetusta äidinkielessä ihan varmuuden vuoksi.
Minulla ei ole ollut mitään itsetunto ongelmia tai syrjätymisen pelkoa. Olen hyvin sosiaalinen ja ilmoitan yleensä aina heti uusille tuttavuuksille että minulla on lukihäiriö, etteivät ihmettele hassuja kirjoitusvirheitä esim. tekstareissa tai sähköpostiviesteissä.
Mies nykyään prosessinhoitaja, pärjää työssään hyvin ... Tilannetta on vaikeuttanut vielä se, että ollaan kaksikielinen perhe. Molemmat osaa puhua hyvin sekä suomen että ruotsin, mutta kirjoittaminen ja lukeminen inhokkia. Miehellä oli lapsuudessa vapautus enkusta, poika on taaplannut enkun On kuitenkin keskusteltu asia niin, että poika tietää, että kun parhaansa yrittää, se riittää. Lukuaineet muutenkin aika kurjia...
Itse lukihäiriön diagnosointi oli tahmeeta. Pojan opet ei uskonu häiriöön, olin kuulemma vain ylireagoiva (!)mutta sain lopulta 5. lk testeihin ja sitten todettiinkin vaikee lukihäiriö psykologin testeissä. (pikkasenko olin katkera alakoulun opeille ... - niin, ja olen itsekin ope, Siksi kai ei uskottukaan, kun osasin tukea poikaa ja on tunneilla kiltti muutenkin:/
kun poika siirtyi yläkouluun, kuvittelin, että tieto kulkee opettajille erityisopen kautta 8vietti päivän kertoen uudessa koulussa siirtyvistä oppilaista) ja kirjoitin kouluun siirtyessä tiedon lomakkeisiin. Heh, puolen vuoden kuluttua selvis, ettei kukaan uudessa koulussa tiennyt... Vähänkö ääni kellossa muuttui, kun selvis, että oon itsekin ope--- hoksasivat opet, että mä tiedän, mitä voi vaatia: ) Nyt poika pääsee koetilanteissa halutessaan pienryhmään, jossa erityisope valvoo koetilannetta. Käsittääkseni kirjoittaa kuitenkin kokeisiin normaalisti, pojan mielestä vähän sellaista muodon vuoksi - tilannetta, jossa vaikeita lapsia ei saada hallittua, mutta nimellisesti saavat tukea:///
Eli kannattaa olla tuntosarvet tarkkoina - on niin monenlaisia ihmisiä opettajissakin - kaikilla ei oikeesti oo hyvää tuntemusta oppimishäiriöistä...
mä oon varma, että mun pojasta ei tuu syrjäytyvää - todella sosiaalinen ja käytännön tössä huippu. Sen olen jo pojalle luvannut, ettei tarvi lukioon mennä ja poika oli asiasta todella iloinen. mun mielestä ei tosiaan ois pojan paikka siellä: )
Tsemppiä kaikille samassa veneessä oleville!
Ja ps. mä onneksi osaan opettajana huomioida lukivaikeuksiset, ja tarvittaessa annan kyllä mahdollisuuden myös suulliseen kokeeseen... - jotain hyötyä pojan erityisyydestä siis jollekin: )))
Alue: Aihe vapaa
opiskelen tästä huolimatta yliopistossa ja aion aloittaa uuden vieraan kielen :) Mielenkiinnolla odottelen kuinka käy, kun aloitan uuden kielen ns. puhtaalta pöydältä ja motivoituneena. Suuret luku-urakat ovat täyttä tuskaa, vievät keskivertoa enemmän aikaa ja tympäsevät kaikinpuolin muutenkin. Mitkään ovet eivät kuitenkaan ole mielestäni suljetut, vaikka olisikin lukihäiriöinen :) tsemppiä vaan pojallesi. Ja on tärkeää, että hänkin ymmärtää, ettei kyse ole älyn puutteesta, vaan sangen yleisestä ongelmasta. Eikä sitä pidä hävetä missään tapauksessa!