lukihäiriöiset, mitä teistä on tullut?

Samoin Bill Clinton ja Winston Churchill. Muistaakseni Alvar Aaltokin on lukihäiriöinen!



Itse tunnen esim. pahasti lukihäiriöisen henkilön, joka väitteli juuri kasvatustieteiden tohtoriksi. Itsellänikin on lievä lukihäiriö, mutta minulla on akateeminen jatkotutkinto eli opiskeluja se ei ole pahasti haitannut. Tokaluokalle menevällä tyttärelläni on lievä dysfasia.

kirjoitatte todella hyvin! Yhdenkään tekstin perusteella en olisi lukihäiriöiseksi arvannut.



Miehelläni on erittäin paha/vaikea lukihäiriö. Hän ei voi (eikä saa) päästää käsistään mitään yleiseen levitykseen tulevaa tekstiä, ellen korjaa sitä ensin. Siellä ei ole pelkkiä kirjoitusvirheitä vaan lauserakenteetkin on niin päin helvettiä, että joudun joskus kysymään jostain lauseesta "mitä haluat tässä sanoa?"



Mieheni sai koulussa huonoja arvosanoja, mutta käytännön elämässä on osoittautunut hyvin älykkääksi ja käteväksi käsistään. Hän ei ehkä osaa kirjoittaa, mutta kaikki muu sujuu todella hyvin: korjaa autot, tekee sähköhommia, putkitöitä, remontteja, rakentaa, korjaa tietokoneet ja kodinkoneet. Hyvin harvaan asiaan tarvitsemme ammattimiestä, koska mieheni handlaa homman kuin hommman. Peruskoulun jälkeen kävi ammattikoulun ja on ollut koko ajan työelämässä. Tällä hetkellä hän toimii yksityisyrittäjänä.



Elämässä siis kyllä pärjää, on sinnikäs ja periksiantamaton. Hän uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä ja itseluottamus on kohdallaan, vaikka peruskoulu meni todella huonosti. Lukee paljon lehtiä ja kirjoja, mutta ääneen lukeminen ei suju, puhe puuroutuu ja muuttuu muminaksi ja kirjoitus on tosiaan niin karmeaa, ettei voi tarkistamatta kirjoittaa mitään virallista. Ja käsiala aivan järkyttävä.



Mieheni elämää miettineenä sanoisin lukihäiriöisen lapsen vanhemmille, että tehkää kaikkenne, jotta lapsen itsetunto pysyy hyvänä, niin hän kyllä pärjää elämässä.

Hyvin pärjäävät.



Lapselle on tärkeää, että hän tietää että häntä ei pidetä tyhmänä vaan aivan niin kuin joku ei osaa laulaa, samalla tavalla lukeminen ja kirjoittaminen voi tuottaa vaikeuksia. Molempia asioita voi oppia ja kun tietää vaikeutensa voi opetella sellaisia toimintatapoja jotka auttavat oppimisessa sekä tekstintuottamisessa. Tietenkin opettajan asenne on merkittävä. Ja aina voi muistuttaa ettei ole sukunsa ainoa joka on kamppaillut ko. asioiden kanssa.



Musiikki, tanssi ja muu rytminen toiminta on katsottu olevan hyväksi lukivaikeuksien kanssa kamppaileville.

Lähes koko työurani olen tehnyt erilaisia (ja tasoisia) laskentahommia. Esimiestasolle olen edennyt ja muutenkin pärjännyt, osaksi johtuu kyllä siitä, että en jätä mitään tekemättä (eli minut koetaan varsin luotettavaksi työntekijäksi).



Laskentahommiin päädyin, koska niissä ei ole niin väliä vaikka pari kirjainta puuttuisikin tekstistä, pääasia, että numerot menee oikein ja tekstistä ymmärtää, mitä tarkoitetaan.



Tietokoneesta on iso apu lukihäiriöiselle, spellerillä voi tarkistaa teksin, se löytää pahimmat virheet tai ainakin niin monta virhettä, ettei näytä ihan dilleltä (vähän dille ei haittaa ;-)

opin (oma-aloitteisesti) lukemaan jo ennen koulun aloittamista. peruskoulussa olin jonkin asteinen häirikkö ja sain jatkuvasti kuulla huolimattomuudestani. tason 3 lukihäiriö todettiin vasta lukiossa.

lukion aikan opin tarkistamaan omaa tekstiäni ja nykyään kirjoitan jo melko hyvin, toki virheitä jää edelleen. onneksi word auttaa :)



nyt opiskelen hallintotieteiden maisteriksi. käyn ahkerasti luennoilla, koska tenttikirjojen luku on vaivalloisempaa. vaikken edelleenkään erityisemmin nauti kirjoittamisesta, opiskelu sujuu silti hyvin. omaa vajavaisuuden tunnettani yritin kompensoida käymällä mensan testissä. se kannatti!



myös miehelläni on lukihäiriö ja olemme miettineet, onko meidän järkevää hankkia biologisia lapsia, joille ongelma todennäköisesti periytyisi. olemme kuitenkin molemmat oppineet pärjäämään lukihäiriön kanssa ja uskomme että tuleva lapsemme oppii myös.

Ensiksi pitää kiittää keskustelun avaajalle ja

kaikille vastaajille. Rohkaisevia ajatuksia.

Itselläni on parikin ammattitutkintoa ja pärjännyt

keskitasoa paremmin. Työelämässä olen myös pärjännyt. Mutta haluan lisää haasteita ja

työelämässä hieman vielä nousua. Tämä keskustelu

helpotti, kun minulle on tullut lukihöäiriöstä

pikkainen alemmuuskompleksi.

tiedän ainakin lukihäröisiä insinöörejä. Ei lukihäiriö ole este. Hidaste se voi olla.

lukihäiriötä, mutta ystävälläni on. Hän on peruskoulun luokanopettaja.

ja on koko koulun paras opettaja minun mielestäni. Ja aivan loistava englanninkielen opettaja. Tekee suurella sydämmellä työtään, koska tietää, kuinka vaikeaa koulunkäynti voi olla silloin kun se on vaikeaa.

Ap. en tiedä yhtään syrjäytynytttä lukihäiriöistä. Kuten lastemme opettaja sanoi, tietokoneaikaan hänen elämänsä on helpottunut kun on ohjelmat, mitkä korjaa kun hän kirjoittaa väärin.

Työelämässä ovat kiinni, mutta eivät missään hienoissa duuneissa.



Itse asiassa, meillä töissä on tosi pahasti lukihäiriöinen nainen. Hänen takiaan raavitaan päätä harva se aamu, kun ei saada mitään tolkkua hänen kirjoittamistaan viesteistä. Jos hän kirjoittaa sijaiselle ohjeen, sijainen poloinen ei varmasti pääse jyvälle työtehtävistään.

Hän ei myöskään osaa lukea kirjallisia ohjeita, vaan aina pitää jonkun mennä suullisesti selostamaan.

ja olen talousasiantuntija.

Numeroiden kanssa olen aina ollut hyvä, mutta äidinkieli ja vieraat kielet hankalia oppia.

Hyvin olen itse pärjännyt ja jopa lukion ja jatko-opinnot suorittanut.



Oma poikani menee nyt neljännelle ja reilu vuosi sitten aloin epäillä, että lukihäiriö periytynyt myös hänelle.

Koulusta saa nihkeästi tukea, vaikka ongelma havaittu sielläkin. Tukitoimia onneksi saatu kuitenkin jonkin verran ja kotona olen auttanut poikaa opinnoissa kaikin mahdollisin keinoin.

Tietokoneesta ollut pojalle suuri apu. Ja koulu onkin alkanut sujua vähän paremmin. Lukeminen kuitenkin vielä hidasta ja takeltelevaa.

Syrjäytymisen riski on suuri, jos lukihäiriöön ei saa tukitoimia. Painostusta koululle tai sitten yksityisen neurologin kautta tutkimuksiin. Kun lukihäiriö on todettu niin apu on koululta saatava.



Koulut nimittäin saavat rahaa eli tukea kun oppilaalla on todettu lukihäöiriö ja sen mukaisesti ovat VELVOlLISIA myös niitä tukitoimia järjestämään. "yllättäen" eivät vanhemmille mitenkään mainosta tätä tukiraha osuutta. Ilmeiseti juuri siksi, etteivät vanhemmat sitten vaatisi, että pitää niitä kongreettisiakin apuja alkaa löytyä.

on keskivaikea lukihäiriö. Opin lukemaan vasta kolmannella luokalla kun pääsin tukiopetukseen. Pääsin kuitenkin aina luokalta koska olin hiljainen ja kiltti tyttö johon kiireinen opettaja ei kiinnittänyt mitään huomiota. Läksyjä tehtiin kotona itkua vääntäen vähintään kaksi tuntia joka ilta. Siinä oli äidin hermot koetuksella. Varmasti mietti monta kertaa tuleeko mun elämästä koskaan mitään.



Nyt olen AMK-insinööri. Luin ensin monta vuotta diplomi-insinööriksi, mutta en pärjännyt kokeissa tarpeeksi hyvin. Oli järjettömän turhauttavaa kun asiasta jonka mielestään osaa todella hyvin saa tentistä nollan. Varmasti olisin tukitoimien avulla tutkinnon saanut tehtyä, mutta ei luonto antanut myöten että olisin apua pyytänyt :/ Typerää, tiedän!

Eipä tullu sulla yhtään kirjoitusvihrettä tohon tekstiin ;)

kovan työn tulos. Vältelen palsatalle kirjoittamista koska täällä aina nauretaan "tyhmille" kirjoitusvirheilleni joita en kai tyhmyyttäni tee. Kirjoittaminen on hidasta ja tuskaisaa ja joudun lukemaan tekstiämonta kertaa läpi. Työssäni en joudu juurikaan lukemaan tai kirjoittamanaan ja jokaisella kouluasteella lukihäiriöni on aikaan huomioitu. Luen ihan hulunkuristesti asioita usein ja saadaankin usien yhdessä nauraa mitä tyhmä olen taas ollut lukevani.

Pojalla on kanssa lukihäiriö ja isälläni on myös. Tää on asia jota inhoa ja häpeän ylikaiken. Ihmiset pitävät tyhmänä vaikka lukihäiriöllä ei ole mitään tekemistä tyhmyyden tai lasikuuden kanssa!



Eiköhän tätäkin tekstiä pian joku kärkäs ole haukkumasa!!

Hyvin olen pärjännyt sekä koulussa että yliopistossa ja sen jälkeen työelämässäkin. En tykkää kirjoittamisesta, sillä teen paljon kirjoitusvirheitä enkä edes huomaa niitä. Lukemisesta sen sijaan pidän, mutta kielten opiskelu on ollut työlästä, nykyään tosin kotikieleni on englanti, ja se sujuu jo aika sujuvasti.

Tai todella älykkäissä esiintyy lukihäiriötä paljon...



Itse olen pärjännyt ihan hyvin, siisti sisätyö. Perhe, talot asuntovelat yms ihan kuten muillakin.

Olen itse tullut siihen tulokseen. Ei silloin aikoinaan mitään sen kaltaisia diagnooseja tehty. Olivat vain "laiskoja". Mies amk-insinööri ja yrittäjä. Pärjännyt hyvin. Tosin pyytää joskus meilejään (englanti) korjaamaan ja niistä näkee, että vaikeuksia on. Valitettavasti itse kielellisesti lahjakkaana olen syyllistynyt ärsyyntymiseen itsekin.

tuli johtaja kansainvälisen yrityksen Suomen toimintoihin:) Lisäksi vielä 2 kielinen joten joskus kun kirjoittaa suomenkielistä tekstiä mä vähän oikoluen...

yksiä rahoja koulussa jaetaan, samasta niukkuudesta yritetään tukea kaikkia lapsia.



Aina ei ole kyse rahasta, viitseliäisyydellä ope saa paljon aikaan.

muuten pärjää hyvin mutta aina kun joutuu jotain kirjoittamaan delegoi tai pistää jonkun korjaamaan virheet, ei myöskään usko että word korjaa oikein intää oikolukijaa ja wordiä vastaan, on kyllä niin huumorintajuinen tapaus että osin tekee sen huvin vuoksi.

Lukihäiriö on lievä, mutta vaikuttanut monella tavoin, kouluaikana tunsin olevani tyhmä ja hidas- ja siitä johtuen kärsin pitkään huonosta itsetunnosta. Kun itsetuntoni -aikuisena-parani, olen saavuttanut unelmani sinnikkyydellä ja huomannut, että moni ei-lukihärötyyppi jää kauas taakse ihan siksi että ei ole tottunut tekemään asioiden eteen töitä. Olennaista taitaa ainakin olla lapsen itsetunnon tukeminen ja se että hän löytää sen oman tiensä mitä kulkea. Ei elämä ole vain yksi putki jonka läpi kaikkien on mentävä. Pieni poikkeavuus saattaa poikia paljon hyvää, kunhan ei tarvitse viettää elämäänsä siinä keskivertoputkessa itsensä epäkelvoksi tuntien. Kaikkia mahdollisia tukitoimia kannattaa harrastaa. Luulen että syrjäytyminen johtuu juuri siitä et itsetunto huononee (lukihäiriöinen ei ole sama kuin tyhmä, itse todellakin tajuaa sen huonommuuden), sitten ei huvita mikään, kun muut tuntuu selviävän hyvin, mutta itselle ne "helpot perusjutut" vaativat vaivaa. Kun ei mistään saa tukea omalle arvolla ja omalle tielle, on helpompi väsityä sivuun ja antaa asioiden mennä läskiksi. Syrjäytyneenä ei vertaudu pärjääjiin vaan toisiin syrjäytyjiin ja siinä joukossa voi sitten tuntea onnistuvansa.

Kaikkea hyvää, jokaiselle on olemassa oma, arvokas tiensä, eikä "valtavirta" todellakaan ole aina edes se hienoin ja paras!