Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lukihäiriöiset, mitä teistä on tullut?
31.07.2009 |
Pojalla on lukihäiriö ja huolettaa taas kerran mitä siitä oikein tulee. Lukemaan oppiminen oli aikanaantakkuista, mutta nyt se sujuu jotenkin. Poika luki ensimmäisen Harry Potterin tänä kesänä, on nyt menossa kuudennelle. Edelleen lukee kyllä aika hitaasti ja ääneen lukemisessa takertelee. Kirjoittaminen on isompi ongelma: se on hidasta, käsiala ihan käsittämätöntä ja kaksoiskonsonanteista puuttuu toinen melkein aina. Kirjoittaminen on ylipäänsä tosi vastenmielistä, eikä poika "keksi ikinä mitään kirjoitettavaa". On kamala katsoa, miten poika osaisi selittää kaikki vaikka biologian koealueen asiat, jos saisi selittää ne suullisesti, mutta kokeeseen raapustaa jotain mahdollisimman lyhyttä ja suppeaa.
Juuri oli jossain pirkka-lehdessä, että kolmasosa lukihäiriöisistä syrjäytyy. Pelottaa. Rohkaistaa mua.
Kommentit (51)
Lukihäiriöni havaittiin lukiossa. Tätä ennen opettajat olivat usein valittaneet huolimattomuudestani.Kävin testeissä ja todettiin että luen puolta hitaammin kuin "normaalit". Kirjaimet myös vaihtelevat paikkaa. Mukaani sain muutaman esitteet jossa esiteltiin luku- ja kirjoitustekniikoita. Opettelin ne ja sitten alkoi mennä hieman paremmin. Käsialani on edelleen ihan kamalaa, josta saan vain itse selvää (ja nykyään myös mieheni).
Virheitä tulee edelleen, mutta onneksi spell-check pelastaa monen tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L pitkästämatikasta ja MAOL:In mitalli. 9-luokalla 8.7 lukuaineista. Äidinkieli vain A yo:ssa. Politikkojen pitää aloittaa ICT-projekti, jolla kehitetään edistynyt AI lukihäiriöisten virheitä korjaamaan.
Lukihäiriöisenä opiskelin KTM:ksi ja päädyin töihin ulkomaille asiantuntijaksi. Opettelin ruotsin ja englannin lisäksi kolmannen vieraskielen sujuvaksi vaikka minun ei erityisopettajan mukaan pitänyt oppia edes englantia.
Yliopistossa (tai lukiossa) en tajunnut hakea apua opiskeluun tai esim rauhallista koetilaa, vaikka erityistiloja pitäisi olla saatavilla. Opiskelu olisi varmasti sujunut nopeampaa, jos apua olisi ollut.
Rakastan lukea ja luen paljon pitääkseni lukemista yllä.
Lukihäiriö havaittiin mulla vasta lukiossa. Musta tuli insinööri ja keskijohtona suuressa yrityksessä. Älä huoli.
Vlogaaja ja elämän kaljoittelija.
t. Niilo22 & lumen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukihäiriö havaittiin mulla vasta lukiossa. Musta tuli insinööri ja keskijohtona suuressa yrityksessä. Älä huoli.
Peruskoulusta vain paperit, jatko-opintoihin menin mutta jäi kesken kun palkattiin omalle alalle kesken opintojen. Peruskoulun jälkeen aloitin jo työelämän mutta en omalla alalla. Muutama vuosi meni oman alan opiskeluissa ja harjoittelun jälkeen palkattiin IT-firmaan töihin. Nykyään isossa kansainvälisessä yhtiössä töissä IT arkkitehtinä. Jos osaaminen on kohdallaan, niin lukihäiriöstä ei ole mitään ongelmaa. Myös nuorena aikuisena oli todella sosiaalinen eikä tuolla lukihäiriöllä ole ollut mitään merkitystä ystävien saamiseen tai itsetuntoon. Eikä missään nimissä kumppanin löytämiseen. Joten AP voi olla ihan rauhassa, jälkikasvun lukihäiriön kanssa se ei ole este mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa diagnosoitu vaikea lukivika sekä hahmotushäiriö. Kaksi insinööri tutkintoa sekä di-tutkinto. Nykyään asun Ruotsissa ja toimin suomen, ruotsin, norjan sekä tanskan kielillä myynnissä kaivosteollisuudessa. Muiden kielien lisäksi osaan saksaa sekä englantia.
Vierailija kirjoitti:
koska lukihäiriöisistä mulla ei ole (työnpuolesta) kokemusta. olen ollut eritysammattikoulussa töissä ja meillä opiskelijat saivat vastata koekysymyksiin suullisesti, jos kirjoittamisen kanssa oli ongelmia. näin siis varsinaisesti ei mitattu kirjoittamisen osaamista, vaan asian osaamista. eli kirjoittaminen kokeessa ei ole aina ainoa vaihtoehto.
mutta peruskoulussa se ei näytä onnistuvan millään... EN tiedä sitten onnistuuko toisen asteen koulutuksessa jos ei ole missään erityiskoulussa?
Ammatillisissa opinnoissa ja lukiossa sekä korkeakouluissa lukivaikeuksiin saa tukea antamalla lisäaikaa.
Tavallisissa ammattikouluissa on ammatilliset erityisopettajat, jotka tekee lukitestejä. Taidetaan näitä testejä tehdä pyynnöstä myös ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Joillakin lukivaikeudet tulee myöhemmin ilmi vasta toisen asteen opinnoissa, kun ei lapsena saanut vaikeuksiin ymmärtäväistä kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkullani on lukihäiriö ja lievä dysfasia. Matematiikka ja englanti olivat mukautettuja aineita koulussa. Vielä vaikeammaksi aineeksi hänelle tuli ruotsi kuin englanti. Ka oli lopulta kutosen paikkeilla. Vitsaili itsekin aikoinaan, että kohta pitää koko opetussuunnitelmaa mukauttaa.
Hänelle jopa teoriakokeet olivat vaikeimpia mopon ja auton ajokorttia suorittaessa, kun taas inssi oli kaikista helpoin autokoulua käydessään.
Serkulla kuitenkin on keksiliäisyyttä, mikä auttoi selviytymään äidinkielestä isossa ryhmässä, vaikkei tekstin tuottaminen mennyt kieliopillisesti oikein.
Serkku jopa päätti hakea opiskelemaan lähihoitajaksi, missä pärjäsi hyvin ja lääkelaskut sekä anatomian opit, jossa pitää osata latinaksi nimetä kehonosat, meni ensimmäisellä kerralla läpi. Työssäoppimisjaksoilla hän pärjäsi myös hyvin ja oli kehuttu harjoittelija.
Itse uskon serkun perheellä olleen asiaan vaikutusta. Vanhemmat eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta duunareina ovat silti painottaneet englannin kielen tärkeyttä ja sitä, että sosiaalisuudella, vilkkaudella ja topakkuudella taatusti pärjää elämässä, oli arvosanat sitten vitosia tai kymppejä.
Se, että pärjää lähihoitajana mukautetusta matematiikasta huolimatta tai jopa yliopistossa, on enemmänkin kiinni henkilön toimintakyvystä kuin että on tällä tai tuolla tavalla lukihäiriöinen. Olihan Hesarissakin joskus kirjoitus naisesta, jolla oli vaikea-asteinen dysfasia, jonka teki puhumaan oppimisessa meni pitkään, mutta silti nainen ymmärsi japanin kieltä animesarjoista ilman suomenkielisiä tekstityksiä ja suoritti jopa lukion kovalla työllä. Pitää totta kai nähdä vaivaa haluamansa eteen, eikä odottaa mitään valmiina nenän eteen.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on lukihäiriö. Koskaan en siihen apuja ole saanut, kun 80-luvulla ei sellaisiin asioihin kiinnitetty maalaiskouluissa huomiota. Tästä olen katkera, koska se vei multa maisterinpaperit.
Opin lukemaan vasta 9-10 vuotiaana. Olin huono oppimaan opettajien mielestä. Kaikki lukuaineet ja varsinkinkin kielet tökkivät ala-asteelta alkaen. Matematiikasta olin hyvin kiinnostunut ja pärjäsin siinä.
Yläasteella sama homma jatkui, apuja olisin tarvinnut, mutta en saanut, kun kukaan lähipiiristäni ei niitä osannut vaatia.
Lukiossa ongelmat sitten kertaantui tuplasin luokia ja sain sisulla lakin viimein. Varsinkin englanti oli aivan kamalaa. Lukiossa sain tukiopetusta englantiin ja ruotsiin, mutta ne tulivat kohdallani liian myöhään.
Ammattikorkean suoritin hyvin arvosanoin, kielistä sain aluksi 2 ja myöhemmin 3, mutta opettaja oli erittäin lepsu. Taso oli siis paljon alhaisempi kuin lukiossa.
Työelämässä en ole menestynyt, koska valitsin väärän alan. Olen lahjakas matemaattisesti ja ihmistuntemuksessa, mutta näillä aloilla en valitettavasti työskentele.
En ole tyhmä, vaan hidas oppimaan. Kun opin jonkun asian osaan sen erittäin hyvin. Oikeassa opissa ja jos olisin saanut apuja oikeina hetkinä olisin pärjännyt työelämässä paljon paremmin.