5kk ikainen koiranpentu, seuraa koko ajan ja itkee kun
menen esim. ylakerrasta jotain hakemaan ja en ota pentua mukaan.
Vaikka pentu olisi miten sikean tuntuisessa unessa jos nousen sohvalta ja menen keittioon, pentu seuraa perassa. Sitten asettuu siella petiinsa. Kun menen takaisin olohuoneeseen, koira tulee taas perassa ja menee toiseen petiinsa olkkarissa.
Ei silla, ihan imartelevaahan tuo on etta seuraa minua "mammaansa", mutta ovatko siis kaikki pennut nain herkkia ja ihmisen peraan?
Tuo itkeminen kylla harmittaa, siis jos menen ylakertaa alkaa vinkuminen ja huutaminen kunnes tulen takaisin. Ei ole valia kuin kauan siella viivyn koska koira ei luovuta.
Kommentit (6)
Millaisista oloista tullut? Eroahdistukseltahan tuo kuulostaa, hyvä jos asutte omakotitalossa sillä muuten voi tulla naapureiden kanssa ongelmaa.... (koiran kun kuitenkin joskus joutuu yksin jättämään). Yritäs tutkia aiheesta löytyvää tietoa.
kasvattajalta, hyvasta kodista. Kun koiraa jaa yksin, han jaa keittioon jossa silla on oma peti, ruoat, juomat ja lelunsa. En ole koskaan kuullut mitaan ulinaa silloin, lahtiessa tai kotiin palatessa. Eli han on sopeutunut tuohon yksin jattamiseen mutta jos tietaa etta joku on kotona ollessa toiseessa huoneessa silloin alkaa ahdistaa.
Kasvattaja kertoi joskus etta taman pennun emo 'luulee oevansa ihminen', ja samoin tama pentu joka meilla on oli jo silloin pentueessa ollessa erilainen, hakeutui aina ihmisten seuraan kun muut pennut nahistelivat keskenaan ;o)
Jotkut pennut ovat tuollaisia, se on ihan normaalia ja riippuu varmaan rodustakin. En sanoisi tuota eroahdistukseksi vaan koulutuksen puutteeksi.
Munkin pikkupentu oli ihan samanlainen eikä olisi varmasti lopettanut aikuisenakaan, ellen olisi huomattuani kys. piirteen koirassa kouluttanut sitä. Eikä ole enää yhtään ahdistunut - on vaan perusluonteeltaan läheisyydenkipeä ja vähän hermoheikko, ja siksi reagoi pentuna noin.
Varsinaisia eroahdistustapauksia ovat sitten ne, jotka eivät koulutuksen jälkeenkään koskaan totu yksinoloon edes aikuisina. Oletko siis yrittänytkään vielä kouluttaa?
Älä anna koiran seurata joka paikkaan. Pistä ovi kiinni perässä, tai jos ovea ei ole, hanki koiraportti. Tule takaisin vasta sitten, kun pentu on sekunninkin hiljaa. Niin se oppii, että huutamalla ei mammaa takaisin saa, vaan pelkästään nätisti olemalla.
Itse ramppasin esim. vessassa ja ulkona oikeasti kymmeniä kertoja päivässä. Kylmän rauhallisesti ovi pennun edestä kiinni. Se saattaa jaksaa ulista vaikka tuntikaupalla, mutta ihan varmasti jo ensi minuuttien aikana pitää ainakin parin sekunnin hengähdystauon. Ja se on sun hetki, silloin avaat salamannopeasti oven.
Tuossa vaaditaan kärsivällisyyttä. Itsellä siis kymmeniä toistoja päivittäin ja aikaa meni sellainen pari viikkoa. Mutta eipä ole sen jälkeen tarvinnut palata asiaan :) Koira kyllästyy jatkuvaan ramppaamiseen ja ymmärtää, että takaisin tullaan vasta, kun se on hiljaa. Pikkuhiljaa se ei sitten viitsi äännellä enää ollenkaan, saati seurata sun jokaista liikettä.
eli yksin osaa olla. No ei kun sitten opettelemaan "perhe kotona mutta toisessa huoneessa" -yksinoloa :)
t. äskeisen pitkän viestin kirjoittaja
Jotkut pennut ovat tuollaisia, se on ihan normaalia ja riippuu varmaan rodustakin. En sanoisi tuota eroahdistukseksi vaan koulutuksen puutteeksi. Munkin pikkupentu oli ihan samanlainen eikä olisi varmasti lopettanut aikuisenakaan, ellen olisi huomattuani kys. piirteen koirassa kouluttanut sitä. Eikä ole enää yhtään ahdistunut - on vaan perusluonteeltaan läheisyydenkipeä ja vähän hermoheikko, ja siksi reagoi pentuna noin. Varsinaisia eroahdistustapauksia ovat sitten ne, jotka eivät koulutuksen jälkeenkään koskaan totu yksinoloon edes aikuisina. Oletko siis yrittänytkään vielä kouluttaa? Älä anna koiran seurata joka paikkaan. Pistä ovi kiinni perässä, tai jos ovea ei ole, hanki koiraportti. Tule takaisin vasta sitten, kun pentu on sekunninkin hiljaa. Niin se oppii, että huutamalla ei mammaa takaisin saa, vaan pelkästään nätisti olemalla. Itse ramppasin esim. vessassa ja ulkona oikeasti kymmeniä kertoja päivässä. Kylmän rauhallisesti ovi pennun edestä kiinni. Se saattaa jaksaa ulista vaikka tuntikaupalla, mutta ihan varmasti jo ensi minuuttien aikana pitää ainakin parin sekunnin hengähdystauon. Ja se on sun hetki, silloin avaat salamannopeasti oven. Tuossa vaaditaan kärsivällisyyttä. Itsellä siis kymmeniä toistoja päivittäin ja aikaa meni sellainen pari viikkoa. Mutta eipä ole sen jälkeen tarvinnut palata asiaan :) Koira kyllästyy jatkuvaan ramppaamiseen ja ymmärtää, että takaisin tullaan vasta, kun se on hiljaa. Pikkuhiljaa se ei sitten viitsi äännellä enää ollenkaan, saati seurata sun jokaista liikettä.
tahan asti olen yrittanyt vain olla vahan kuin en kulisikaan mitaan itkuja, mutta ei ole toiminut.
Koirallasin taitaa olla aikamoinen eroahdistus. Miten se reagoi, jos jää yksi, kun muut lähtevät kotoa pois?
Tuire Kaimion kirjassa oli muistaaksen joitain ohjeita eroahdistuksen lieventämisen.