mitä mä teen ton lasteni isän kans..??

että loppuu ikinä.. sinuna en antaisi tavata enää isäänsä ja hommaisin jonkunäkösen kiellon tavata lapsiaan.

Mistä tiedät jos ensikerralla kun saa tilaisuuden olla lasten kanssa keskenään niin ottaa heidät mukaansa "pienelle retkelle"?

Tuollaisista miehistä ikinä tiedä.

Sinuna sanoisin lapsille ettei isää ole enää ja jatkaisin elämässä eteenpäin.

Veikkaan että lapsiin vähemmän sattuisi tuo tieto kuin se että isä häipyy elämästä tuolleen noin pitkiksi ajoiksi ja tulla tupsahtaa yhtäkkiä takaisin kuvioihin

Voisit saada heiltä näkökulmaa siihen miksi isä ON tärkeä, vaikka paska onkin ja lupauksia pettää.



Se tekee sinusta paskan jos menet vastaan kun se haluaa lapsiaan nähdä.

Vaikka se harvaan tapahtuukin.



Ja lapsille minusta voi kertoa että isä teki oharit. Lapsen ymmärryksen mukaan. Kerro lapselle että hänessä ei ole vika, mutta isä on vaan reppana.



Itse kääntyisin neuvolan puoleen tässä. Että millä sanoilla voi lapselle kertoa.

Sinun vika ei ole että isä ei osallistu. Se on hänen valinta. Ja minusta isää ei tartte suojella tai lapselle valehdella loputtomiin.

Pettymyshän se on päivittäin kun ei ole isää läsnä arjessa.

kun lapset on jo kouluikäsiä. Sossun kanssa kommunikoin aikoinaan ja he olivat osastoa 'ei voida auttaa'. Tai sen verran auttoivat että sain yksinhuoltajuuden.



Mitä mt-ongelmiin tulee, niin niitä on itselläniin (kaksisuuntainen mielialahäiriö) enkä sen takia ole eväämässä lasten ja isän kommunikaatiota ja tapaamisia. Ennemminkin.. No, ehkä etsin uusia tapoja toimia.



En tiedä, jotenkin tuntuu että esim. valvotut tapaamiset tms voisi olla hyvä asia tässä tilanteessa. Jonkin verran joudun 'päältä vahtimaan' mitä isä puhuu lapsille ja olen suoraan sanonut isälle, että lasten vuoksi hänen ei tulisi enää puhua suurista tunteista kuten isosta ikävästään ja siitä, kuinka rakastaa. Kun ne aina jää sitten lopulta tyhjiksi sanoiksi kun isä katoaa. Tai.. En tiedä jääkö tyhjiksi sanoiksi, mutta sille se täällä näyttää.



Hän on hyvä isä kun on olemassa. Ja kun katoaa niin häntä ei ole. Raskasta ja raadollista.



Ap

ja kyllä se vaan lasta raastaa. Raastaa edelleen, vaikka itsekin olen jo aikuinen. Jo aika pienenä tajusin, ettei isän sanomisiin voi luottaa - jos lupaa tulla lauantaina, voi olla, että tuleekin vasta vuoden päästä lauantaina, tai perjantaina. Läsnäollessaan aina kovasti pahoittelee tekojaan, puhuu miten on ikävöinyt ja rakastaa kovasti meitä lapsiaan, mutta tyhjiltä ne tuntuu, kun seuraavaan puoleen vuoteen - vuoteen herrasta ei kuulu yhtään mitään. Isälläni ongelma on alkoholi, se vie hänet ihan täysin mukanaan. Toki ongelmia kärjistää myös mun suhtautuminen alkoholiin - olen esim. kieltänyt isääni tulemasta meille, eli tapaamasta omia lapsiani, mikäli on kännissä tai krapulassa. Moni tapaaminen onkin peruuntunut tämän vuoksi. Mutta vasta aikuisena olen tajunnut, ettei isä näin toimi pahuuttaan, vaan heikkouttaan. Lapsena uskoin vakaasti, että sanoistaan huolimatta isä ei rakasta mua, koska toistuvasti rikkoo lupauksensa. Toisaalta, vaikka tietysti toivoisin, että isäni olisi toiminut eri tavoin, en voi sanoa, että häntä vihaisin, tai että toivoisin että hänen ja minun tapaamiset olisi estetty silloin lapsena.



Mä kallistuisin myös noihin valvottuihin tapaamisiin sun asemassasi, siis jos tahdot isän edelleen lasten elämässä säilyttää. Käsittääkseni joudut silti olemaan yhteydessä sossuun (en tiedä, ei ole tarvinnut valvottuja tapaamisia järjestää) - ehkäpä voisit siis samassa yhteydessä keskustella ongelmasta laajemminkin, ja sen ratkaisemisesta. Täällä av:lla on myös puhuttu perheneuvolasta, itse en siitä paljon tiedä muuta kuin että sen tarkoitus olisi auttaa perheen ongelmissa - voisiko siitä olla hyötyä? Varmasti löytyy jokin paikka, jossa voit myös saada enemmän tietoa siitä, onko tuosta isästä lapsille tällä hetkellä enemmän hyötyä vai harmia, ja entä tulevaisuuden kannalta.

nyt kun mietin olisin äidilleni ikuisesti vihainen jos olisi minun ja isäni välit katkaissut. Isä on isä vaikka huono isä olikin.Nyt kun isä on jo kuollut olen todella tyytyväinen että tunsin hänet. Vaikka isä surua ja harmia toi silti rakstan häntä kovin. Älä katkaise ainakaan välejä kokonaan. Anna lapsen itse sitten joskus tehdä se päätös jos haluaa muttä sinulla ei ole mielestäni siihen oikeutta.