Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 5-vuotiailla joku kuolema-vaihe tai eksistentiaalinen kriisi?
25.09.2009 |
Meillä 5-v. poika on nyt muutaman viikon ajan kysellyt mitä se kuoleminen oikeasti on ja milloin sitä kuollaan ja miksi kuoleman jälkeen ei voisi tulla uusintaelämää jne. jne. Ja toisaalta puheet on välillä aika rankkoja, kuten toivon, että se ja se kuolisi (esim. yksi päiväkodin häirikkö, joka kiusaa, tönii ja potkii jatkuvasti muita) tai jos esim. pikkuveli käy oikein hermoille, sanoo, että kuole pois.
Pahalta nuo korvaan kuulostaa mutta jotenkin liittäisin sen ikään - vai onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko tenava sittenkin häiriintynyt tai masentunut? Nukkuu, syö, kasvaa, kehittyy normaalisti, päiväkodissa viihtyy, on kavereita, pikkuveljen kanssa pärjää yleensä hyvin ja on yleensä tosi huomioonottava isoveli, halailee ja silittelee, kertoo rakastavansa jne. Mutta toki välillä on huonompiakin hetkiä vanhempien tai veljen kanssa, kun kaikki pännii ja kukaan ei ymmärrä ja kaikki on ihan tyhmiä. Mutta onko siis nämä kuolema-puheet ikävaiheeseen liittyvää vai pitäisikö huolestua?
Kommentit (6)
Lapsi alkaa vasta pikkuhiljaa hahmottamaan elämän rajallisuutta ja kuoleman käsitettä. Kysymyksiin on vastattava rehellisesti oman vakaumuksen mukaan tai sanottava ettei tiedä, jos lapsi kysyy liian vaikeita.
Puheet toisen kuoleman toivomisesta kuulostaa rajuilta mutta koska lapsi ei oikein tajua mitä edes puhuu, ei niistä kannata huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy, miten taivaaseen pääsee, kuka perheestä kuolee ensin, onhan hän aikuinen sitten kun vanhemmat kuolevat ym. Välillä vähän vaikea vastata, kun ei itsekään tiedä, mihin uskoisi, mutta olen yrittänyt olla rehellinen ja tosiaan sanoa etten tiedä, jos oikeasti en tiedä.
Nyt on siinä vaiheessa, että pelkää omaa ja läheisten kuolemaa. Onhan näihin hankala vastailla, neuvolastakin kyselin, että miten pitää suhtautua. Ihan luontevasti vaan, pelottelematta, väheksymättä.
MLL:n sivuilta löytyy muuten hyviä ohjeita ja juttua ikävaiheittain. Siellä on myös semmoinen pelko-opas.
viimeksi nukkumaanmennessä kysyi, koska hänen hoitotätinsä kuolee.
3 v pikkuveljen puheisiin on varmaan tätä kautta tullut myös tämä aihe. Tänään sanoi tappavansa kissan!? Mutta selvästi hän ei ainakaan tajua kuoleman käsitettä (lopullisuutta) ollenkaan. Jos nyt ihan 5-vuotiaskaan vielä täysin.
On sellainen impulssiivinen ja kuolematon. Saattaa karata helpolla ja asutaan järven vieressä, joka aiheuttaa vaarat, niin talvella, kuin kesällä.
Koulumatkakin menee venesataman ohi, jossa pitkä laituri.
Musta on hyvä, kun lapsi alkaa ymmärtämään kuolemasta, niin se edsauttaa myös siinä, että lapsi oppii varomaan, niitä vaarallisia asioita.
Alue: Aihe vapaa
on käsitellyt kuolemaa siten että leikissä joku nukke kuolee. Muutaman kerran olen nähnyt tällaisen leikin. Ja kuolemasta on meillä aina puhuttu rehellisesti ja avoimesti, ei ole valehdeltu kuten jotkut tekevät (jotkut esim. sanovat lapselleen että se vain nukkuu tms.)