Lue keskustelun säännöt.
Haittaako lapsen kehitystä, jos kolme vuotta kotona?
05.10.2009 |
Olen kotona vuoden ikäisen lapsen kanssa, ja nautin tästä. Kerhoillaan, ulkoillaan ja hassutellaan paljon. Voisin hyvin olla vielä pari vuotta kotona, mut mietityttää miten lapsi sitten pärjää tarhassa jos on ollut vaan kotona minun kanssani.
Tiedän, että on suositeltavaa pitää alle kolmivuotiaat kotona, mut mitkä olikaan ne syyt, miksi toimia näin? Mun syyt olis nimittäin ihan itsekkäät, minusta on ihana hoitaa omaa lastani.
Sellainenkin on tullut mieleen, että jääköhän lapseni jotenkin jälkeen niistä lapsista, jotka on menneet päiväkotiin jo heti vuoden vanhoina? Tuntuu että todella moni kavereistani on laittanut lapsensa heti hoitoon, ja kehuvat kuinka lapset on hoidossa oppineet nopeasti yhtä ja toista, ovat sosiaalisempia ym. Ovat sitä mieltä, että lapsen on parempi olla päivät hoidossa kuin äitinsä tai isänsä kanssa.
Kommentit (22)
No ei tietenkään haittaa, että lapsi on saanut olla äitinsä kanssa kotona. Se on hänelle turvallisin ja luontaisin paikka. Ja ihmeesti niitä taitoja oppii ihan vaan äidin kanssa olemalla ja puistossa muita matkimalla.
Meillä poika oli 4 vuotta kotona eikä hoitoon meneminen 4-vuotiaana ollut ollenkaan vaikeaa. Hän oli käynyt kyllä kerhossa pari kertaa viikossa, ja tapasimme tietty muita lapsia puistoissa ja kyläilyjen merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3,5-vuotiaaksi asti. Ja hyvin sopeutui päiväkotiin, ei enää sillä lailla itkeskellyt äidin perään.
Nautin koko ajasta todella paljon. Teimme kaikkea kivaa yhdessä ja tapasimme muita lapsiperheitä. Lapseni sopeutui todella hyvin tarhaan ja sai kehuja sosiaalisista taidoistaan.
ja mitään ongelmia ei ole sopeutumisessa ollut. Tosin useita sisaruksia kotona.
niin mikset olisi. Varhaislapsuus on tärkeintä aikaa perusturvallisuuden kehittymiselle. Se on se pohja, mille kaikki muu rakentuu.
Päivähoito ei pysty tarjoamaan ainakaan mitään parempaa kuin kotihoito, jos vanhemmat paneutuvat lastensa kanssa olemiseen.
Kannattaa tavata kuitenkin myös muita lapsia. Hyviä paikkoja ovat erilaiset harrastusryhmät (musiikki, liikunta tms.), avoimet päiväkodit, perhekahvilat, puistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoituksena olla kotona siihen saakka että nuorempi on 3v. Tuolloin vanhempi on vajaa 4,5v. Mitään stressiä en meinaa ottaa siitä että nuo eivät ole hoidossa. Omassa piirissä paljon kyllä arvostetaankin kotona hoitamista. Kerhoiltiin pari vuotta, mutta pidetään pientä taukoa siitäkin koska vajaa 3v poika halusi sinne vain mehua juomaan ja samantien pois. Muiden rämäpäisten lasten seura ei kiinnostanut yhtään. Muutenkin tuo on kyllä enemmän itsekseen touhuaja ja tykkää lukea ja piirrellä mielellään rauhassa. Muita lapsia on tuttavapiireissä ja harrastuksissa kuitenkin jonkun verran ja oppiihan sisaruksen kanssakin jotain.
etteivät enää luota maalaisjärkeen ja siihen, että kyllä sitä on ennenkin eletty ilman päiväkoteja ja niiden tarjoamia stimulus maximus -virikkeitä.
Totta kai sopeutuu myöhemmin hoitoon, ja kolmen vuoden vaiheilla usein onkin vaihe, jolloin lapsi alkaa selkeästi ottamaan etäisyyttä äitiin, ja on kiinnostuneempi muista lapsista ja yhteisistä leikeistä. Siihen asti kun lapset pääasiassa leikkivät "rinnakkain", eivät yhdessä.
Ole kotona ihan rauhassa, on paljon parempi, että lapsen täytyy lähteä hoitoon vasta 3-vuotiaana, kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meillä poika on noin 2,5-vuotiaasta ollut ihan hulluna kavereiden perään. Hyvä päivä on sellainen, kun saa leikkiä kaverin kanssa ja huono, kun ei ole kaveria. Vanhemmat kelpaa leikkikaveriksi ja paremman puutteessa 1-vuotias pikkusiskokin, mutta oikeat kaverit on ihan eri juttu.
Poika aloitti tarhan vähän vajaa kolmivuotiaana, ja tuntuu tykkäävän kovasti.
Eli nauti ihmeessä vuosista kotiäitinä, mutta valmistaudu siihen, että seuraa pitää jossain vaiheessa olla tarjolla. Itsekin voi joutua hengaamaan joidenkin kanssa vain siksi, että heillä on samanikäisiä lapsia!
Toivottavasti lapsesi viihtyy täysi-ikäiseksi asti kotona ;-), epäilen, hehheh kahden teini-ikäisen äitinä, joista toinen ei ollut päivääkään päivähoidossa, esikoinen oli puoli vuotta kummillansa, kun "keräsin" äitiyspäivärahaa toista odottaessani, voin sanoa, että mikä ihan normaalissa kodissa, jossa täyspäiset vanhemmat, voisi olla sellaista mikä vahingoittaa lasta, pöh ja pah. Muksuni ovat eskarista asti pitäneet ne samat parhaat kaverit, onhan sukulaisten, ystävien , tuttavien sekä naapurien lasten kanssa oltu koko elämän ajan tekemisissä, vaikkei toki päivittäin, kun asutaan syrjässä. Koulumenestys on parempaa keskitasoa, molemmilla on mieleiset harrastukset, yökyläilyjä on harrastettu kaveriperheisiin ja niistä meille koko peruskoulun ajan, esim. 3kaveria kerralla ja pidetty esim. halloween tai pikkujoulujuhlat siten. Mielestäni meillä on avoimet välit keskenämme, eikä mitään isompia murrosiän myrskyjä ole ollut. Kaveri en ole lapsilleni, vaan se rakastava ja rajat asettava äiti, joka on läsnä!
Ole ihan hyvillä mielin lapsesi kanssa kotona, jos sinulla on mahdollisuus ja nauti siitä yhdessä tekemisestä.
ps. yleensähän vanhemmat aina kehuvat omia lapsiaan, se kuuluu ikäänkuin asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että moni kehuu lapsensa "hoidosta saamaa hyötyä" hiljentääkseen omantuntonsa siltä ja selitelläkseen kuinka juuri heidän piltti on NIIN sosiaalinen että tarvitsee päivittäin 8 tuntia leikkiseuraa jo yksivuotiaasta alkaen. Harvempi kehtaa tunnustaa että iski rahanahkeus ja piti siksi mennä töihin, tai että ei vain viihtynyt kotiäitinä - ei se ole kaikille mikään unelmahomma.
Lapsesi ei jää mistään paitsi, päinvastoin, jos saa olla omien vanhempiensa kanssa 3-vuotiaaksi tai vaikka pidempäänkin.
päiväkotiin 1v, kun taas kaverin lapsi on kotona vieläkin. Täyttää marraskuussa 3v ja aloittaa vasta sitten päivähoidon. Tämä kotona hoidettu osaa samat asiat kuin omani ja enemmänkin. Hän osaa leikkiä toisten lasten kanssa (usein miten leikkii pari vuotta vanhenpien lasten kanssa, oman ikäiset ei ole samalla tasolla)osaa uida, ajaa ilman apupyöriä, kiipeili isoissa kiipelytelineissä jo 1v:nä, keinui SEISOEN lautakeinussa 1v:nä kun omani ei osannut keinua lautakeinussa edes istuen ym. Oppi täysin kuivaksi 1,5v. Eli tämä kaverin kotona hoidettu lapsi on kyllä edellä kehityksetä ainakin omaan lapseeni ja hänen päiväkoti kavereihin verrattuna. Toki lapsissa on yksilöllisiä eroja, mutta ei noin paljon. Päiväkoti on vaan laitoshoitoa joka tapahtuu ryhmässä (meillä 15 lasta ja 3,5 hoitajaa) ei siinä riitä aikaa yksillölisten tarpeiden toteuttamiseen niin kuin kotona. Eli minun mielipide on että pidä vaan kotona niin pitkään kuin haluat jälkeen ei ainakaan jää. Kun päiväkoti alkaa ehdit olla lapsen kanssa vain noin pari tuntia illalla (sisältäen ruokailut) sitten lapsi menee nukkumaan. Ei siinä ehdi viedä uimaan, pyöräilemään ym. vaikka lapsi kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä miten siitä päiväkodista puhutaan. Pääsekö sinne vai joutuuko sinne. Omalleni puhuin että pääsee päiväkotiin kun täyttää 3 vuotta ja sitä odotettiin inolla viimeiset viikot ja se oli kivaa ekasta kerrasta alkaen. Koskaan ei itketty. Miksi oliskaan. Eihän mistään muustakaan hauskasta uudesta saadusta jutusta tai etuudesta itketä. Hoida vaan kotona niin pitkään kuin voit ei jää mistään jälkeen. Ne päiväkoti lastenvanhempien jutut on vaan huonon omantunnon kohetamista.
Kyllähän se 3-vuotias on hankalampi sopeuttaa päivähoitoon. Ja kyllä se 3-vuotiaskin kokee ihan samalla tavalla, ehkä jopa pahemmin, sen hylkäämistuntemuksen. Mulla kokemusta sekä n. 3-vuotiaana hoitoon viedystä, että jo 1-vuotiaana hoidon aloittaneista lapsista ja pakko sanoa, että sen vanhemman kohdalla oli hirmu vaikea sopeutua päivähoitoon. :( 1-vuotias ei jäänyt edes itkemään perään (ja nyt se teilataan tunnevammaiseksi tottakai) ...
Ei tietenkään haittaa kehitystä. Päinvastoin, lapselle tekee aina hyvää, saada kasvaa rakastavassa kotiympäristössä, oman äidin kanssa (jos vaan kotona on asiat hyvin!).
Meillä on kaikki olleet aina kotihoidossa, ja ovat kyllä ikäistensä kärkipäässä kehityksessä monessa asiassa. Minä näen monia etuja, ja hyviä puolia hoitoon aikaisin menneisiin verrattuna, mutta en nyt lähde niitä luettelemaan. Jokainen tekee päätöksensä itse.
Minulla ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että olisi parempi mennä tarhaan 1v, kuin olla kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoidosta ei ole mitään haittaa lapselle jos ei nyt ihan pullossa elä ja tekee ja touhuaa lapsen/lasten kanssa. Se, että lapsi on kotihoidossa ei tarkoita, että lapsi ei saisi sosiaalisia kontakteja jne. Päivähoidon aloittaminen voi olla vaikeaa ihan minkäikäselle tahansa. Toiset lapset ovat luonnostaan takertuvaisempia vanhempiinsa kuin toiset, mutta aivan varmaa on se, että yksivuotiaan käsityskyky on vajavaisempi kuin 3-vuotiaan. 3-vuotiaalle voi sanallisesti selittää, että äiti tulee kyllä takaisin, vaikka käykin töissä.
Itselläni on kolme lasta. Esikoinen aloitti eskarin, keskimmäinen on 4,5 ja kuopus 2,5 vuotias. Olen juuri aloittanut työt ja lapset menivät päiväkotiin ilman mitään ongelmaa. Kuopus oli vähän itkenyt ekana päivänä, mutta sen koommin ei. Esikoinen oli se, jota eskari jännitti kaikkein eniten, keskimmäiseni vain meni hoitoon. Lapsiani on kehutuu sosiaalisiksi, empaattisiksi ja he osaava aivan kaiken sen minkä muutkin ja kuopukseni on kuulemma selvästi taidoissa edellä montaa ikätoveria, keskimmäiseni piirtää kuten muutaman vuoden vanhempi lapsi ja esikoiseni pärjää loistavasti eskarihommissa, vaikka ovat siis kotihoidossa olleet muuten paitsi seurakunnan kerhoissa isommat kävivät 2 kertaa viikossa ja perhekerhossa kävimme myös.
Minä ymmärrän jos jonkun pitää lähteä töihin, mutta jos ei ole pakko ja viihtyy kotona hyvin niin pientä lasta ei tarvitse laittaa päiväkotiin vain siksi, että myöhemmin hoidonaloitus olisi helpompaa.
että vasta 3-vuotias hyötyy päivähoidosta. Siis osaa jopa nauttia tarhassa olosta (ehkä) ja saa siitä viriketulvasta jotain hyötyäkin. Jokaisella on mahdollisuus olla kotona se kolme vuotta, joten olkaa hyvät ihmiset!
Hänen sosiaalisuuttaan, toisten huomioon ottamista, ryhmässä toimimista on kehuttu. Hän myös oppi lukemaan 5v., koulu on mennyt todella hyvin jne. Oikein iloinen ja tyytyväinen lapsi kaikenpuolin!
Pojallani on sisarukset 5,5v. ja 3v. jotka tietenkin ovat osaltaan vaikuttaneet mm. sosiaalisuuteen.
Kotiäitiys kunniaan! Nykyään olen itse jo töissä ja nuorimmainen lapseni meni alle 2v. hoitoon mutta suosittelen silti kokemukseni perusteella alle 3-vuotiaalle kotihoitoa.
Kiitos vastauksista! Ehkä sitä on näin esikoisen äitinä vielä epävarma, koska olen omasta mielestäni kokenut pientä painostusta lähipiiristä laittaa lapsi hoitoon. Ja ehkä sitäkin miettii, että tarvitseeko lapsen kehitys jotain, jota vain päiväkodista saa.
Juuri nyt en ole huolissani lapseni kehityksestä, hän on hyvinvoiva ja iloinen lapsi. Käymme kolme kertaa viikossa samanikäisten lasten pienryhmässä, ja lapset on tunteneet toisensa ihan parikuisesta asti, joten siellä saa harjoitella sosiaalisuutta.
omasta mielestäni on tunteetonta viedä alle 3- vuotias hoitoon,kun kuitenkin kotihoidontuki on olemassa.itsekkin tuon ajan pärjäsin vaikka rahat oli toki vähissä. No nyt on vanhempi eskarissa ja nuorempi aloitti päiväkodin. kyllä kannattaa kotona lukea satuja ja opettaa kaikkea niin silloin ei ole paljon kehityksessä jäljessä muista. Päiväkodissa olevat lapset joutuu oppimaan kaikkea ja joskus kotihoidossa olevat on hieman jäljessä joissain asioissa. Mutta ei aina. Tunnen monia keitten lapset on tosi lahjakkaita vaikka ovat olleet kotihoidossa. Nykyään vanhemmilta vaan vaaditaan niin paljon. Kaikki pitäis osata kun lapsi tulee päiväkotiin.Sanoisin että lapsen on parempi olla kotona se 3 vuotta ainakin.Eskariin kannattaa viedä viimeistään. Kotona kannattaa kyläillä kavereilla paljon,askarrella,opetella numeroita,kirjaimia,värejä yms...iän mukaan ja ulkoilla paljon ja antaa auttaa arkiaskareissa.Tälleen lapsi oppii kotona ollessaan kyllä ihan tarpeeksi ollakseen kypsä päiväkotiin. Itse otin vähän rennommin. Meillä on pärjänneet ok mutta hieman oon kuullu että enemmän harjoitusta siinä sun tuossa.Ja tulee semmoinen tunne että olis pitäny vähän enemmän vielä panostaa kaikkeen.No mutta siavatpa olla molemmat kotona hyvin ja en pode niin huonoa omaa tuntoa kun potisin jos olisin aikasemmin mennyt töihin.Vanhempi sanoi ihan suoraan että on kiva että sain olla kotona. Siinä oli tarpeeksi kiitosta ja tajusin että tein oikean valinnan.
Kyllähän se 3-vuotias on hankalampi sopeuttaa päivähoitoon. Ja kyllä se 3-vuotiaskin kokee ihan samalla tavalla, ehkä jopa pahemmin, sen hylkäämistuntemuksen.
Mulla kokemusta sekä n. 3-vuotiaana hoitoon viedystä, että jo 1-vuotiaana hoidon aloittaneista lapsista ja pakko sanoa, että sen vanhemman kohdalla oli hirmu vaikea sopeutua päivähoitoon. :(
1-vuotias ei jäänyt edes itkemään perään (ja nyt se teilataan tunnevammaiseksi tottakai) ...