Kokemuksia Cymbaltan lopettamisesta? Vieroitusoireet kuulemma kamalat. Pelottaa lopettaa.

Vaihdoin toiseen lääkkeeseen (en edes muista enää mihin). Nää normaalit sähköiskutuntemukset tuli päähän, ehkä jotain lievää huonovointisuutta. Eipä se nyt mitenkään erityisen kamalaa tai sietämätöntä ollut.

Millä tavalla lopetit Cymbaltan, itse olen 60 mg vähentänyt 30mg ja ottanut sitä nyt 5 pv nyt ajattelin lopettaa senkin, mutta miten kun kapselli on vaikea puolittaa.

Lopettamaan halukas

ja sitten vaikka joka toinen päivä, kunnes lopetat kokonaan.

Olen myös huomannut että mua pyörryttää ja oksettaa,jos olen vaikka päivän unohtanut ottaa lääkkeen.Yritettiin lopettaa mutta oli niin hirveä olo ja masennus tuli takaisin joten päätettiin jatkaa.Syön cymbalta 60mg...muuten on ollut hyvä ja toimiva lääke. Nyt on vaan hirveä stressi mun eämässä ja verenpaine alkanut nousta,joten en tiedä voiko lääkettä jatkaa...! Mulla on niin paha olo ja pyörryttää...johtuen ilmeisesti verenpaineesta.

että samaa lääkettä otetaan vuosikausia.

tuskinpa haluat napostella noita lopun elämäsi. Olo helpottaa kyllä, usko pois.

Oiskohan sitä kestänyt pari viikkoa tai kuukauden. Sen kun kestää niin olo on taas normaali.

Jaahas, viime yö oli unien suhteen normaalimpi, mutta nukahtaminen ei ollut helppoa vieläkään. Onneksi olo nukahtamista yrittäessä ei ollut niin epämiellyttävä kuin edellisenä yönä, uni ei vaan tullut. Edellinen yö kuunneltiin hakkaavaa sydäntä ja olo oli varsin ahdistunut ja kylmän hikinen.



Huimaus tuntuu jatkuvan tänään aika samanlaisena kuin eilen. Onneksi tähän ei liity pahoinvointia. Kovin monimutkaisiin fyysisiin suorituksiin en todellakaan kykene, mutta muuten yritän järjestää itselleni tekemistä, että olisi vähän muuta ajateltavaa.



Vatsa tuntuu edelleen siltä, että tulee käytyä tyhjennyksellä jatkuvasti tänään. Ruoka ei houkuttele. Paino on vähän noussut, mutta se on kyllä ihan väliaikaista nesteen kertymistä, turvotus on sormissa ja jaloissa havaittavaa.



Uutta tänään: kroppa tuntuu olevan kaikkialta vähän kipeä. Sääriin sattuu, nivelet natisee ja selkä tuntuu jäykän kipeältä. Jäsenet tuntuvat painavilta. Nyt vasta tajuan, että keho on ollut lääkkeellä tosi tunnoton. Meinaan tänään vähän hoitaa itseäni kevyellä venyttelyllä, saunakin tuntuisi varmaan hyvältä.



Otan reilua annosta D-vitamiinia ja vahvaa B-vitamiinilisää lopettamisen tueksi, muuta lääkitystä ei ole.

Tämä on siis viides päivä ilman C:aa

Huimaus on itse asiassa aamuisin todella voimakasta. Mieluiten kömpisin peittoihin ja vetäisin vällyt korviin. Mutta huimausta helpottaa liikkeellä olo, etenkin ulkoilma - ja aurinkolasien käyttö! Ponnistelua ei kannata siis täysin välttää, mutta ainakin itse joudun olemaan todella varovainen. Vaikka tajunnan menetystä ei tunnu huimauksesta seuraavan, tasapaino on mitä sattuu. Auton rattiin ei voisi kuvitellakaan tässä kunnossa uskaltautuvan.



Vatsa onneksi rauhoittui nopeasti. Jatkuva tyhjentäytyminen tekee olon todella kurjaksi. Ja nesteen kertyminenkin lakkasi, paino laskee, turvotus häviää ja enää ei janota koko ajan.

Minulla on tänään neljäs päivä kokonaan ilman Cymbaltaa. Päädyin tähän syötyäni viikon 60 mg joka toinen päivä ja sitten viikon joka kolmas päivä. Ja nyt siis kokonaan ilman neljättä päivää.



Välillä ällöttää, päässä "säpsähdyksiä". Levoton, keskittymiskyvytön olo. Toisaalta hassun euforinen. Todella vaikeaa olla töissä, kun ajatus harhailee. Samaan aikaan vaivaa väsymys ja ylipirteys... Myös Cymbalta-aikaa edeltävä kiukustumisherkkyys on tullut takaisin. Koetan antaa itselleni rauhan potea näitä viekkareita (eli etten vaatisi itseltäni normaalia suoritustasoa), mutta vähän hankalalta tuntuu.

Lääkitys Cymbalta 120 mg/pv. Syönyt 3,5 vuotta. Sitä ennen 20 vuotta masennusta. Vointi parantunut hiljalleen lääkityksen alettua ja nyt ok.

Yhdyn täysin edelläni kirjoittaneeseen, että on PARAS MASENNUSLÄÄKE (kokemusta noin kymmenestä muusta mas.lääkkeestä)





Mietin nyt lääkityksen purkamista. Mutta vieroitusoireet ja masennuksen uusiminen pelottavat.



Onko kellään siis kokemuksi näin suuren annoksen purkamisesta? Miten se onnistuu?

Söin näitä pari kuukautta ja eivät auttaneet, tuli vain painoa lisää. Lopetin nämä sitten seinään. Viekkarit oli kamalat. Normaalisti en juo, mutta kun viimeisestä pilleristä oli 1,5 vuorokautta(yöllä), oli niin kamala olo etten keksinyt muuta kuin juoda kaapista löytämäni viinapullon! Itkin ja join kunnes pullo oli tyhjä ja nukahdin. Vierotusoireet kestivät kaksi viikkoa. Maha oli sekaisin, unet oli kamalia, epätodellinen olo, heikotti, lämpö nousi, kauhun tuntemukset, pään sisäiset säpsähtelyt(sähköiskut), tunteiden heittely, itkuisuus... Irti pääsin ja kierrän vastaisuudessa kaukaa. Tosin en lopettanut asteittain, jota SUOSITTELEN kaikille muille!

koukkuun jääviä ihmisiä. Mulle määrätty kuudet eri pillerit puolen vuoden aikana masennukseen ja lihassärkyihin. Mikään niistä ei paranna oloani, vaan perhe, läheiset ystävät, juttutuokio psykologin tai ulosottomiehen kanssa auttaa paljon paremmin.

Lääkkeet on vain lääketehtaiden rahastuskeino, josta lääkärit kuittaavat provinkan kirjoittaessaan resähtiä.

Paras lääke on panadol comp poretabletti, ei koukuta ja hivenen auttaa.

No itse ainakin haluaisin terapiaan mutta jos ei syö lääkkeitä, tulkitaan hoitovastaiseksi ja Kela ei sitten korvaa terapiaa. Pakko siis yrittää myötäillä jostain vaikka hirvittäähän se laittaa elimistöä sekaisin. Lisäksi ilman toimeentuloa elämä loppuu hyvin äkkiä eli pitää pystyä skarppaamaan sen verran että jaksaa hoitaa asiat virastoiden kanssa niin että saa tuloja koska voimat ei riitä töissäkäyntiin. Onnea vaan jos traumojen tai masennuksen kanssa pystyt moiseen ilman lääkkeitä.



Lisäksi sivuoireet ovat yksilöllisiä, olen myös lukenut useista käyttäjistä jotka eivät ole saaneet Cymbaltasta juuri mitään sivuvaikutuksia. Joskus se vaan osuu omalle kohdalle.



Tuntuu silti vähän sydämettömältä käydä kommentoimassa toisten ihmisten tilanteisiin että "miksi ihmeessä". Eiköhän tässä ole jo kaikki muut vaihtoehdot kokeiltu, itse en ainakaan hyppää käyttämään lääkkeitä hetken mielijohteesta ja olisi mukavaa jaksaa elää ihan ilman. Jos kuitenkin traumojen ja muiden asioiden lisäksi ihan kaikki pikkujutut elämässä ahdistaa niin eihän siinä saa edes tarpeellisia asioita hoidettua.

veren oksentaminen ei ole kyllä normaali vieroitusoire.



Ihan sattumalta eksyin tänne, kun itse lasken cymbaltaa, että pääsisin aloittaa toista lääkettä. En ihan koko ketjua lukenut läpi. Sellaisen kuvan kuitenkin sain, että näitä vieroitusoireita pidettiin täällä yleisesti hyvinkin epänormaalina. On yleisesti hyvinkin kauan ollut tunnettua, että tietyt masennuslääkkeet ssri ja snri (esim. cymbalta) aiheuttavat vieroitusoireita.Psykologista riippuvuutta lääkkeisiin ei kuitenkaan yleensä synnä, kuten esim.bentsodiatsepiineihin. Nämä oireet on ihan tosi tyypillisiä masennuslääke viekkareita. Nyt olen itse tiputtanut 120 milligramman annoksen puoleen ja ihan kohtuulliset viekkarit siitäkin tulee. Tosin aikoinani kun lopetin Efexor depotin käytön kokonaan luulin kuolevani. On sanottu, että se on yksi pahimmista.



Mutta ei cymbalta siis ole sen hirviömäisempi kuin moni muukaan lääke. Ehkä jostain perus ciparalexistä ei tule voimakkaita viekkareita, mutta tosiaan ei välttämättä kaikilla anna riittävää vaikutusta joten tarvitaan kaksikanavainen masennuslääke.



Mukavaa odotusta ja vauvan kanssa oloilua teille.



ammatti hoitaja, tila mielenterveyspotilas

Kärsin yli kymmenen vuotta masennuksesta joka viime vuosina oli niin paha etten uskonut minkään siihen auttavan. Sitten pääsin psykiatrille, yli 40 vuotta alalla toimineelle, joka määräsi Cymbaltaa, aloitettiin 60mg, muttei tullut vastetta. Mostettiin annos 180mg pikkuhiljaa, ja siitä alkoi toipuminen, nyt vuoden verran syönyt sitä. Lisäksi on Sertralin 100mg.



Kauhistelin alussa näitä määriä, mutta hän sanoi yleislääkärien lähes poikkauksetta määräävän liian pieniä annostuksia, joille ei sitten saada vastetta. Lääkitys tulee suhteuttaa aina masennuksen kestoon ja vakavuuteen.



Ja voin sanoa että tuo lääke teki mut normaaliksi, täytyi ihan alkaa rakentaa identiteettiään uudestaan, en enää muistanut, että olin joskus näinkin elämänhaluinen ollut.



Nyt suureksi yllätyksekseni sain tietää olevani raskaana, joten koska tämä on suhteellisen uusi lääke, ajetaan se varmuuden vuoksi alas. Alennettiin niin että söin kahtena pvänä 120mg, neljänä päivänä 60mg ja siitä pitäisi sitten ajaa alas ja miettiä tarviiko jotain tilalle Sertralinen lisäksi.



Kaksi päivää oli tosi kovat lihassäryt ja nousi kuume, en ole varma tuliko se vieroitusoireista vai sainko flunssan, mutta muita flunssan oireita ei ollut. Olo helpotti hieman, nyt sähköiskuja, heikotusta, rintaa painaa, jäykkyyttä ja kokaonaisvaltasta heikotusta, oksetusta, ruokahaluttomuutta, mutta mieli kuitenkin suht virkeä. Maanantaina aika prykiatrille, sitten mietitään jatkoa. Yritän nyt vaan kaikin luonnollisin tavoin helpottaa oloani, venyttelen, olen ulkona, lepään yms. Ja itselläni auttaa paljon usko Korkeimpaan.

cymbalta ollut mulla käytössä varmaan 4 vuotta jo. aluksi annostus 60 mg, joka joskus vuosi sitten nostettiin 90 mg:aan. nyt lääkkeet loppu, en ole jaksanut mennä apteekkiin. tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa - tiedä sitten, aloitanko vai en.

tuo välinpitämättömyys ja kummallisuus on ihan tuttua. kaikki on niin v:n samaa, en ole hallinnut sanomisiani tai tekemisiäni, enkä siitä ole välittänyt. musta on pikkuhiljaa tullut kylmä pessimisti.

nyt kolmatta päivää ilman cymbaltaa, kauhea olo. asiat ympärilläni näyttävät kyllä oudon värikkäiltä :) ja unet myös. eilen ihmettelin, että kuinka pieni yksiöni näyttääkin nyt yhtäkkiä tosi värikkäältä ja hyvältä! tähän mennessä olen kylvänyt tänne väriä joka nurkkaan eikä mikään ole näyttänyt oikein miltään. olen luova ihminen, teen paljon käsilläni - mm. maalaan tauluja, ompelen, virkkaan, neulon, kudon mattoja yms. ja tätä kaikkea on kotini pullollaan. pelkään kovasti luovuuteni puolesta (ammatinvalinnankin vuoksi tärkeä) lääkkeitä (ehkä) vähentäessäni/lopettaessani. ylihuomenna menen lääkärille ja huomenna on terapia. lääkkeiden lopetus ei ehkä tässä vaiheessa ole mahdollista, koska olen juuri hakemassa kelan kustantamaa psykoterapiaa toiseksi vuodeksi. keljuttaa tällainen pomppiminen kahden asian välillä, kun ei jaksaisi tehdä mitään päätöksiä. (kirjoitan ehkä myöhemmin kokemuksistani lisää, nyt kiukuttaa jo sen verran, että saatan tähänkin naputella jotain, mitä myöhemmin kadun)

voimia kaikille :)

Lääkkeet itsessään pelkkänä masennuksen/ahdistuksen hoitokeinona eivät ole toimivia. Ne toimivat ikään kuin kävelykeppinä, jonka avulla masentunut henkilö jaksaa nousta aamulla sängystä edes sen verran että terapiaan meno on ylipäätään mahdollista.



Itselläni cymbalta on nostanut vireystasoa ja sopinut vieroituspoireita (voimakas yöhikoilu, kropan hallitsemattomuus, lihaskrampit ja näön vaikea tarkentaminen)lukuun ottamatta todella hyvin. Ennen cymbaltaa olin todella itsetuhoinen ja pelkkä ajatus siitä, että päivän ainoa ohjelma oli terapiassa käynti tuntui mahdottomalta. Siis se, että minun olisi pitänyt päivän aikana jaksaa jotain muutakin kuin maata sängyssä ja pysyä hengissä.



Cymbaltan aiheuttaman voimien lisääntymisen ja loistavan terapeutin avulla pahin oh nyt ylitetty, mutta vielä on paljon tehtävää, että paranisin.

Olen sairastanut traumaperäistä stressihäiriötä 12-vuotta ja olen syönyt vaikka mitä lääkettä siihen. Cymbaltan 60mg aloitin kolme vuotta sitten. Lihosin 20kg alotettuani sen. Nyt olen lopettamassa sillä kärsin kuumeilusta cymbaltan takia. Lämpö on ollut 37-38 välillä joka päivä sen kolme vuotta. Aloitin vähentämisen kaatamalla kapselista pois rakeita joka päivä(2vk) ja nyt olen toista päivää täysin ilman. Vieroitusoireet ovat kovat. Koko ajan huimaa, oksettava olo, tekee mieli syödä koko ajan, ripulilla, itkettää ja välistä aivan tekisi mieli raivota, unet on painajaismaisia, kuume nousi, on vaikea keskittyä ja kävely menee pitkin seiniä välillä. Että sellasta. Huomenna alotan Seronillin 20mg, jota olen joskus ennenkin syönyt. Olen hoituri ammatiltani ja opiskelijakin. Hyvin olen pärjännyt lääkkeen kanssa, muuten en pärjäisi ja olisin varmasti jo kuopattu, jos mitään lääkettä en söisi. Tulen varmasti syömään lääkkeitä loppu elämäni, mutta olen sinut asian kanssa. Vauvakuume on kova ja toivonkin odottavani pienoikaista muutaman vuoden kuluttua,kun saan koulun päätökseen. Koirat ovat tuoneet paljon iloa elämääni ja tasapainoinen mies. Tsemppiä kaikille ja lämpöistä kevättä! Koitetaan pärjätä, vaikka se ei aina helppoa olekkaan. Terkuin: Los 28v