Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kontrolloida pelkoani? ov
05.10.2009 |
Aina ajoittain minuun iskee suunnaton menettämisen pelko jota yritän pitää jollain tavoin kontrollissa. Taustaksi sen verran, että muutama vuosi sitten koimme poikani kanssa suunnattoman menetyksen, mieheni ja poikani isä menehtyi. Siitä saakka poikani on tuonut minulle ilon ja merkityksen elämään. Nyt kun hän on iloinen ekaluokkalainen ja omia kaverimenojakin alkaa jo jonkin verran olla, niin äiti saa kotona kärvistellä omien pelkojensa kanssa.
En haluaisi rajoittaa lapseni elämää omien pelkojeni vuoksi vaan haluaisin jotenkin saada ne pidettyä kurissa. Mutta aina välillä sydäntä pakottaa ja mieltä ahdistaa, kun tietää, että mitä vaan voi missä vaan ja milloin vaan tapahtua. En kestäisi, jos lapselleni sattuisi jotakin. Niin turvaton on pieni lapsi isossa maailmassa, mutta kun kahlehtiakaan ei voi.
Onko mitään vinkkiä, apuja miten voisi rauhatonta mieltä pitää kurissa?
Kommentit (14)
Pelkään läheisteni menettämistä. Yritän vain sillä hetkellä keskittää huomioni johonkin toimintaan, ajatella, että en pelollani pysty saamaan mitään varmuutta tähän epävarmaan elämään. On ikävää pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menet joskus siihen pelkoon ja käsittelet sen. Varmaankin siinä on osa miehesi kuolman jättämää taakkaa vielä. Varaat aikaa olla itseksesi ja mietit pohjia myöten miltä tuntuisi menettää lapsikin. Annat tunteiden tulla ja itket oiken kunnolla. Jos on jälkeenpäin rauhallinen ja seesteisempi olo, siitä on ollut apua. Jollei, noudata tuon yhden neuvoa ja koeta torjua torjua torjua.
ne on helppoja mutta vaativat apuvälineen. Jos pelko iskee esim bussissa tms, missä kirjaa ta sudokua tai vastaavaa ei ole saatavilla voi yrittää keskittyä vaikka kertotauluun, saksan epäsäännölllisiin vrbeihin, ommmm- tavuun tai rukoukseen. Kuka mihinkin helpommin keskittyy. Pääasia, että aivoissa on jotain muuta kuin se pelko.
vellovaan masennus- ja ahdistusepidemiaan on se, ettei ihmisen koskaan saisi tuntea normaaleja tunteita. Ihmiset opeteaan pelkäämään omia tunteitaan. On ihan normaalia, että miehensä menettänyttä äitiä pelottaa. Ei se ole mikään vika ihmisessä. Kestää aikansa, ennenkuin tuollaisesta järkytyksestä toipuu. Tunteita ei tarvi pelätä, ei ne voi tehdä pahaa ihmiselle. Tuntuu kurjalta pelätä, mutta voi koettaa asettua vähän taaksepäin ja tunnustella "minää-joka-pelkää". Että tässä on tavallinen, ihminen, joka tuntee pelkoa ja antaa sen tulla jos on tullakseen. Joka on ok myös pelkäävänä.
Siis on taustalla koko ajan eikä satunnaisina kohtauksina, jotka voi sudokun avulla häivyttää? Miten sitten toimitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis on taustalla koko ajan eikä satunnaisina kohtauksina, jotka voi sudokun avulla häivyttää? Miten sitten toimitaan?
puolison menetyksen aiheuttamaa patoutunutta ahdistusta. Tai sitten odottaa että aika parantaa. Voi puhua ystäville, itkeä heidän kanssaan.
Omasta kokemuksesta tekisi mieli väittää, että tukahduttaminen ei vaan toimi. Itse sain aikanaan nlp-ohjeet pelkoon. Visualisoi pelko pisteeksi, pienennä tosi pieneksi pisteeksi ja siirrä se mielessäsi jonnekin muualle, kauas pois. Hämmästyksekseni tämä keino toimi kuin unelma! Pelko todellakin katosi, noin vain. "Onnea" kesti kolme päivää, kunnes putosin uskomattomaan masennukseen. Nykyään kun masentaa tai ahdistaa (harvoin enää), istun alas KUUNTELEMAAN, en tukahduttamaan itseäni. Tiedän mistä puhun, koska oma masennukseni ja ahdistukseni oli invalidisoivaa.
Silti peloille ja turvattomuuden tunteelle en mitään mahda.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti peloille ja turvattomuuden tunteelle en mitään mahda. 6
olette päässeet kiinni sisäisen lapsen parantamiseen? Sieltä se syvä paraneminen lopultakin lähtee.
niin en ehkä siihen päässyt käsiksi. Monella muulla saralla toipumista terapian aikana kyllä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin en ehkä siihen päässyt käsiksi. Monella muulla saralla toipumista terapian aikana kyllä tapahtui.
vuosia terapiassa ilman että pääsee omien suojamuuriensa yli... Sitten kun läpimurto tulee tässä suhteessa, paranemisen tuntee joka solullaan. Minulla oli paranemissa aivan mielettömän hieno, omaa elämäänsä elävä sisäinen lapsi -visualisaatio. Se syntyi sillä lailla että kun olin oppinut päästämään vähän tukahduttamaani kauhua tietoisuuteeni, olin ihan epätoivoinen ja kysyin itseltäni että mitä voi tehdä ihminen joka tuntee näin hirvittävää, sietämätöntä kauhua. Mieleeni tuli ajatus tehdä itselleni turvapaikka. Niin tein mielikuvitusturvapaikan makuuhuoneen nurkaan :). Laitoin sinne lapsen, se nukkui siellä peukalo suussa. Jonkin aikaa aina pelon ja ahdistuksen tullessa mietin turvapaikkaa, kävin silittämässä siellä nukkuvan lapsen päätä. Ja yksi päivä se lapsi oli siellä hereillä, ihan noin vain! Se tuijotti minua takkutukkaisena ja vihaisena turvapaikan nurkasta. Silloin rupesin rakentamaan sille oikein kunnon turvapaikkaa. Siitä tuli luola, jota vahtimaan tarvittiin lohikäärmeitä ja konekiväärejä. Tällä lailla se eteni. On uskomatonta, miten hienoihin ja syvälle ytimeen meneviin visualisaatioihin mieli pystyy. Nyt kun kaksi vuotta on kulunut, lapsi nukkuu tuossa sylissäni raskasta, syvää unta. Lepää, viimeinkin. Itse voin hyvin, ensimmäistä kertaa elämässäni :).
Puhun itselleni välillä kuin pikkulapselle: "Kyllä tämä tästä", "ei ole mitään hätää" jne. Toisaalta on hyväksyttävä, että maailma on pelottava paikka. Ei siitäkään pääse yli eikä ympäri.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun itselleni välillä kuin pikkulapselle: "Kyllä tämä tästä", "ei ole mitään hätää" jne. Toisaalta on hyväksyttävä, että maailma on pelottava paikka. Ei siitäkään pääse yli eikä ympäri. 7
Siihen on olemassa syy joka on suhteessa tapahtumiin ja sillä on tärkeä funktio ihmisen eloonjäämisen kannalta jne.
Jos asia kahlitsee sinua kaiken, oletlamaantunut, elämän ilo kadonnut pohdi kannattaisiko hakea asiantuntijalta apua, muussa tapauksessa....
1. Hyväksyt itsesi ja elämäsi sellaisena kui se on. Ihan normaalia pelätä liikaa, jos on menettänyt paljon ja saa pitää jotakin kallista itsellään.
2. Kerro elämäsi tarinaa itsellesi, avaudu tutuille ja jos haluat vähän tuntemattomillekin ei tarvitse kertoa ihan juurtajaksaen kaksi tuntia, lause kaksi riittää, kerro että pelkäät, mitä pelkäät ja mistä se johtuu, ihan yksinkertaisesti ja karusti, aina kun asia tulee mieleesi ja on sopiva hetki
3. opettele rakastamaan itseäsi ja tätä ominaisuutta itsessäsi, minä olen tällainen, että pelkään ihan hirveästi, tarkastele sitä tunnetta, nosta kissa pöydälle ja pöyhi sitä
4. osta vihko ja kirjoita siihen käsialalla ja oikeinkirjoituksella ei mitään väliä, kirjoita kysymyksiä itsellesi, mikä olisi kauheinta mitä voisi tapahtua, tee luettelo kenelle voisit kertoa näistä, mitä tekisin jos niin tapahtuisi, miltä tuntuisi, mikä on kamalinta mitä minulle on tapahtunut, miten olen selvinnyt siitä, keksi itse lisää kysymyksiä jne ylälaitaan otsikko ja sitten vaan kirjoittaa suihkit menemään
Alue: Aihe vapaa
eli pakotat itsesi vain ajattelemaan jotain muuta, kun noi pelot iskevät. TÄytä sudokua, lue vieraskielistä kirjaa, jotain sen verran vaikeaa, että noille peloille ei jää tilaa.
Sillä olet aivan oikeassa siinä, että lapsesta on päästettävä irti. VAikka kuinka ahdistaisi, ylisuojelemisella saa aikaan vain pahempia tuloksia. Pieni lapsi ei kasva isoksi, jollei saa harjoitella suuren maailman kohtaamista. Ja jos lapsi herkässä vaiheess ahuomaa sinun pelkosi, hänkin voi alkaa pelätä ihan turhia samalla lailla ja siitä vasta helvetti irtoaakin.