Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsetunto nolla ja muutenkin masentaa elama
03.10.2009 |
Tuntuu ettei minusta ole mihinkaan, en osaa mitaan ja olen muutenkin ihan tyhma paastani. Nuorempana luulin sentaan olevani edes keskivertoa mutta nyt tama kotiaitiys on vienyt senkin tunteen mennessaan. Elamani on tata pelkkaa lastenhoitoa 24/7, ja siitakin suoriudun kehnosti. Huudan lapsille, tiuskin ja takuulla nekin on ihan traumatisoituneita siita. Kai ma vain tarvisin jotain muutakin tahan elamaan kuin noi lapset.
Ikaa on jo kohta 26, ja lapsia putkahtanut 2 tahan maailmaan. Asun ulkomailla, en uskalla menna taalla toihin saati opiskelemaan mitaan huonon kielitaidon vuoksi, siispa olen ollut oikeastaan tyytyvainenkin etta on ollut noi lapset joita on 'pitanyt' hoitaa kotosalla. Tuntuu etta olen oravanpyorassa josta en paase ulos. Haluan ulos tasta talosta mutta en uskalla. Kun en uskalla, niin on pakko pysya kotiaitina. Ammattia ei ole, lukion suoritin aikoinani ihan mukavin arvosanoin. Mita taalla edes opiskelisin, ja kuka minut toihinkaan ottaisi? En osaa mitaan. No siivota osaan, mutta sita en enaa jaksa tehda (olen siivonnut Suomessa muutaman vuoden).
Miehen kanssa tuntuu silta ettemme enaa puhu mitaan 'tarkeita' asioita. No, en tieda etta puhuttiinko ennenkaan, mutta ei se ainakaan talta tuntunut. Mun elamassa ei tunnu vaan olevan muuta kuin lapset. Muutamia kavereita taalta olen saanut, mutta he asuvat kaukana ja ei tavata kovin usein. Harrastuksia (kodin ulkopuolisia) ei ole, joskus lahden kylla puhisemaan ylimaaraiset kiukut ulos lenkkipolulle.
Toisaalta, vaikka voisin ehka saada tuon miehenpuolenkin muuttamaan Suomeen, en tieda olisiko se elama siellakaan sen kummempaa. En edelleenkaan varmaan uskaltaisi ryhtya mihinkaan... siella minulta 'vaadittaisiinkin' enemman, kun se on mun oma tuttu kotimaa. Taalla olen jotenkin ajautunut tahan etta olen ulkomaalainen, ja minulta ei voi odottaa ihan samaa kuin muilta. Kuulostaako oudolta?
Ah. On taa tallaista. Kiitos kun jaksoit lukea.
Kommentit (10)
Jos asut esim. Ruotsissa, tilanteesi on hyvä, jos taas vaikka Amerikassa, ei niin hyvä. Jos koulutusta on saatavana ilmaiseksi, mene hyvä nainen heti tsekkaamaan valikoima!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on aika ajoin ihan samanlaisia fiiliksia, tuntuu etta eristaydyn helposti (asun myos pois suomesta)
olen kuitenkin pakottanut itseni toihin ja opiskeluihin myos ulkomailla - aloita nyt vaikka jostain pikkujutusta, esim. yksi kodin ulkopuolinen harrastus tai kurssi ensi alkuun. voisit alkaa katsella opiskelumahdollisuuksia sun paikkakunnalla. jos sun kielitaito on huono mene kielikurssille ?
Yritä vain päästä ulos mukavuusalueeltasi ja hanki vaikka joku harrastus tai ilmoittaudu kielikurssille. Aloita pienestä, niin pääset kiinni paikalliseen menoon ja töihinkin on helpompi hakeutua. Aika moni on aloittanut ulkomailla työskentelynsä esim. kaupassa tms. Siitä se itsetuntokin kasvaa, kun saa omaa tekemistä ja huomaa osaavansa.
sellainen hyva puoli etta niissa tutustuu helpommin muihin ulkomaalaisiin joilla ei ehka myoskaan ole valmista ystavapiiria ym. jos on juuri muuttanut paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös tuon sosiaalisen verkoston rakentumisen kannalta. Ja sitten kun on verkostoa ja tekemistä myös kodin ulkopuolella, on taas vähitellen "uutisia" myös miehelle kerrottaviksi ja keskusteltaviksi.
Muistan kun itse asuin ulkomailla (silloin tosin sinkkuna) - tärkein opetus oli, että ihmisten kanssa juttelemista kaipaa ihan hulluna. Olisin ollut valmis puhumaan vaikka jalkapallosta (mistä en tiedä yhtikäs mitään), kunhan joku vaan olisi suostunut kanssani puhumaan. Paikkakunta oli vähän sulkeutuneen oloinen, joten muukalainen ei ihan helposti päässyt sisään. Ja nettiaika oli siellä päin silloin vielä tulevaisuutta. Kyllä alkoi syödä itsetuntoa eristyneisyyden tunne yllättävän nopeasti. Puhelinlaskut kavereille Suomeen kasvoivat kun yritin pitää jonkunlaista olemassaolon tuntua yllä...
Eli jos nyt jotain yritän tässä sanoa, niin: pikkuhiljaa aikuisia ihmisiä ympärille, ja mielellään myös sellaisia joiden kanssa on ihan muuta yhteistä kuin lastenhoito. Tsemppiä - kyllä se siitä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saisi vain itsesta irti irrottautua tasta turvallisesta, joskus-niin-ahdistavastakin kotielamasta. Se vaatii vaan niin paljon rohkeutta!
Kielikurssi ois mulle varmasti tarpeen, mutta jotenkin ei yhtaan kiinnosta. Ja toisaalta tuntuu etta kun olen taalla jo asustellut muutaman vuoden, niin en enaa 'osaa' ajatellakaan sellaista. Typeraa, tiedan... Mutta pannaan hautumaan. Olen perusluonteeltanikin hieman vetaytyva enka kovin sosiaalinen, sekin rajoittaa. Mutta tiedan, siita vaivasta ei paase kuin rohkeasti menemaan esille ja tutustumaan ihmisiin:(
Se on kylla totta, kuten joku sanoi, etta jos menee toihin tm, on jotain 'uutisia' kerrottavaksi miehelle. Nyt kerron vaan paivan kommelluksista ja lasten toilailuista. "Kaytiin puistossa, kaksivuotias kaveli koko matkan itse!!". Upeaa.
-ap
vastaan viela koska olen aika paljon samanlainen kuin sinakin, olen samoin aika vetaytyva mutta toisaalta sitten kuitenkin sellainen sosiaalinen erakko eli jos on liikaa sita eristyneisyytta niin alkaa ahdistaa.
itsekin painiskelen tassa vahan saman laatuisten ongelmien kanssa talla hetkella, joten kohtalotovereita on!
itse olen lahtenyt itseani pakottamaan toihin ja opiskeluihin ja sita kautta saanut kiinni aktiivisesta elamasta ainakin jossain maarin.
onko teilla perhetuttuja miehen kautta ? kutsukaa teille kylaan.
Alue: Aihe vapaa
hankkia se ammatti ja sitten vasta lapsia. Sinun pitää nyt mennä opiskelemaan itsellesi ammatti. Ilman ammattia et tule saamaan töitä ainakaan Suomesta.