Uskallatko sanoa ääneen,

Itse, kun olen kommentoinut, että:" Tuntuu, että elämme mieheni kanssa onnellisesti vanhuksiin asti" , niin vastapuoli heittää," Eihän sitä voi tietää, ja koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu" .

Olisko se tyypillisitä suomalaisuutta, että ei voida iloita toisen onnesta.

ei ole mitään järkeä elää epäluulossa ja mustasukkaisuudessa.

Valitettavasti en omalla kohdallani voi rehellisyyden nimissä tuollaista sanoa. Hiertäviä tekijöitä on eikä luottamuskaan ole täydellinen.

joka viidennessä liitossa on väkivaltaa, 1 % sairastaa skitsofreniaa´, joka neljäs pettää.



Mut tekee iloiseksi se, että mä tajusin jo erota.

vaiheessa kuitenkin, vaikka tuntuu että ollaan yhdessä loppuikämme?



AP

miten sitä pystyy, jos ympärillä ihmiset pettää toisiaan ja joka toinen avioliitto hajoaa? Olen kanssasi samaa mieltä, ja luotan ja uskon kanssa mieheeni. Joskus vaan epäluulo saa vallan, kun kuulee lähipiirissä, ihmisistä joista ei olisi uskonut, pettämistarinoita.

se mitä sanoo ja ajattelee, myös toteutuu.

vaikka itselläni aiemmat miehet olleet renttuja ja narsisteja ja vaikka suhteet, joita ihaillut, ovat kaatuneet. Mutta oma tunne miestä ja meidän suhdetta kohtaan vaan on vahva. 3

Vierailija:

miten sitä pystyy, jos ympärillä ihmiset pettää toisiaan ja joka toinen avioliitto hajoaa? Olen kanssasi samaa mieltä, ja luotan ja uskon kanssa mieheeni. Joskus vaan epäluulo saa vallan, kun kuulee lähipiirissä, ihmisistä joista ei olisi uskonut, pettämistarinoita.

että ihmiset pitää tosi naivina ja sinisilmäisenä, jos tuollaista sanoo ääneen. Ehkä ne on niitä, joilla on ero takana ja kateus/ katkeruus päällä.

kuvitella mielessään, mutta kumppaniahan ei koskaan opi perinpohjaisesti tuntemaan...

sairauteen, joutuu kolariin jne. Mietittekö näitäkin jatkuvasti, että ei kannata luottaa että elämä kantais?



Aika ahdistavaa elää niin.

Olen ollut nyt mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Neljä vuotta sitten paljastui miehen pitkäaikainen suhde toiseen naiseen, jonka seurauksena tuli asumusero. Se kesti kolmisen kuukautta ja taas olemme yhdessä.

Ei tämä helppoa ole ollut mutta silti täytyy myöntää että tähän liittoon on kuulunut myös onnellisia aikoja jos on ollut tuskaakin.



Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseemme ja uskaltaisin sanoa että onnellinenkin mutta tiedän, että jo huomenna kaikki voi olla toisin.



Avioliitto ei ole pysyvä tila vaan siinä vaihtelee elämän kaikki kirjot. Onnellinen saa olla ja täytyykin olla mutta sitten kun/jos tulee niitä kriisejä, kannattaa muistaa että nekään eivät ole pysyviä tiloja.



Eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin ole joskus onnellisia avioliitossa.

Olen itse suhteessa varattuun, perheelliseen mieheen. Tuntuu että eikö oikeasti kotona odottava puoliso huomaa miehessään minkäänlaisia merkkejä. Tai huomaa(ko) mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Haloo naiset! Jos epäilette onko miehellä toinen niin yleensä on. Ei niitä merkkejä voi olla huomaatta. Jos mies ei saa seksiä ja läheisyyttä kotona niin kyllä se hakee sen muualta. Tapaamiset on hyvin helppo hoitaa tyyliin " olen Masalla" . Eikö hälytyskellot soi jos miehen selittelyt ja menot yht`äkkiä lisääntyy.