Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syyllisyyttä ja höpinää..päivähoidosta
04.01.2008 |
Tein juuri elämäni luultavasti vaikeimman päätöksen vaikka asia ei kovin monimutkainen olekaan... Lapset on juuri 2 ja 4 täyttäneet ja olin jotenkin ollut hyvässä uskossani että olen " ikuisesti" kotona. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja sain todella hyvän työtarjouksen. Vaihtoehtoja mietittyäni päätin hakea lapsille päiväkotipaikkaa ja aloittaa työt heti kuin mahdollista. Vaikea ennustaa miten arki alkaa rullaamaan ja mikä olisi ollut paras vaihtoehto kaikille...plussia ja miinuksia on punnittu. Oma olo on loistava ja tunnen että minulla on jälleen annettavana jotain muutakin kuin se että lapsilla on äiti kotona (tosin se äiti oli usein väsynyt ja tunsi itsensä mitättömäksi, suhde mieheenkin kärsi kun sillä on jotain omaa mitä minulla ei...)...itsetunto nousi jo pelkästä työtarjouksesta mutta hieman on syyllinen olo silti. Ja tuntuu kamalalta tunnustaa etten koskaan edes kotonaolosta hirveästi nauttinut; olen onnellinen omasta puolestani, silti mieltä painaa....
T: neljän vuoden jälkeen taas työelämään
Kommentit (4)
Minä olen ollut kotona nyt kolme vuotta nuoremman lapsen syntymisen jälkeen. Olin ajatellut, että olen kotona kunnes hän täyttää neljä. Yhtäkkiä sitten tulikin tunne, etten ollenkaan jaksa tätä kotirumbaa vaan haluan myös töihin. Ei tietenkään ole hoitopaikkaa tai edes varteenotettavia töitä tiedossa. Eniten houkuttaisi osa-aikainen työ, ettei tarvitsis muuttaa 100%.
Tartu rohkeasti mahdollisuuteen, kaikki menee hyvin. Jäät sitten vaikka vuorotteluvapaalle tms. kun esikoinen lähtee kouluun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en pidäkään itseäni ihmisenä johon muiden mielipiteet niin kovasti vaikuttaisi niin kyllä tuo kannusti! Rehellisesti täytyy sanoa että minulle on hyväksi päästä töihin, varsinkin kun paikka on mukava ja minut sinne todella tunnutaan haluavan... lasten puolesta on ikävä olo, vaikka eihän sitä etukäteen tiedä, niillä voi olla päiväkodissa kivempaakin vaikka varmasti on raskasta. En ole koskaan ollut mikään superkotiäiti, en jaksa könöttää hiekkalaatikolla ja askarrella, eikä lähipiirissä ole leikkikavereitakaan...itsellään kai vaan on semmoinen olo etten nyt pystynytkään tarjoamaan lapsilleni parasta ja olemaan sellainen äiti kuin aina nuorempana kuvittelin...kummaa tämä syyllisyys.
Tuon syyllisyysenergian kanavoit nyt käytännön asioiden hoitoon, niin et ehdi enempää murehtia. Teet ennen työn aloittamista pois asiat, jotka kotona vaativat hoitoa. Tarkistat lasten vaatetilanteen, nimikoit sopivat ja heität pieneksi jääneet kierrätykseen. Hoidat omat kampaajat ja lääkärit kuntoon.
Hyvää uutta alkua! t. 3
Alue: Aihe vapaa
sinä olet sentään äiti joka on uhrautunut lastensa eteen ja ollut noinkin pitkään kotona. Lisäksi tunnet tervettä huolta ja syyllisyyttä päiväkodin aloituksesta. Tuolla asenteella on hyvä jatkaa, lapsesi tulevat varmasti pärjäämään hyvin päiväkodissa kun heillä on tuollainen äiti tukenaan! Onnea työnhaussa!