Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu pahalta, mitä itse olet mieltä tästä..?
26.10.2006 |
Olen kolmen lapsen äiti. Yksi on jo murkku, yksi vasta kolme vuotta täyttänyt uhmaikäinen ja yksi vielä aivan vauva. Vauva syntyi keskosena. Makasin koko kesän ( 8 viikkoa) sairaalassa ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi ja vauva syntyi silti ennenaikaisena ja joutui viikoiksi vastasyntyneiden teholle. Asuimme miehen työn vuoksi kauempana, mutta muutimme raskauteni alkuvaiheessa lähelle vanhempiani, vanhaan kotikaupunkiini. Vanhemmillani oli ollut ikävä lapsia ja lupasivat (ja sanoivat haluavansa) auttaa lastenhoidossa. Mutta vauvan syntymän jälkeen yhtään apua/tukea ei ole tullut. Rankkaa on ollut. Sain pahan kohtutulehduksen ja vauva sai melkein heti kotiuduttuaan n. 2 kiloisena flunssan. Yöuneni ovat viimeisen kahden kuukauden aikana olleet 2-5 h luokkaa. Olen ollut todella väsynyt ja pyytänyt muutaman tunnin hoitoapua vanhemmiltani, jotta saisin nukkua. Miehelläni on paljon töitä. Mutta: He ovat kuulemma jo lapsensa kasvattaneet. Ja heidän mukaansa: " Miksi hankin kolmannen lapsen, jos en jaksa yksin?" . Pyysin muutaman tunnin hoitosessiota (jotta olisin saanut sen ajan nukkua), mutta vastaus oli " Nyt ei sovi. " Ja äitini on kuulemma niin väsynyt näistä minun hoitoapukiristyksistä, että ei saa itsekään enää yöllä unta. Isäni mukaan äidille ei saa enää puhua mitään negatiivista, eikä pyytää apua. Tällä hetkellä ovat luksuslomalla etelässä ja soittelevat sieltä meille: " Meillä on upea sviitti, täällä on 26 astetta lämmintä, mitään ei tarvtse tehsä, aivan upeeta..." Olen jättänyt vastaamatta puheluihin. En enää jaksa.
Kommentit (35)
tilanne on niin epäaidon kuuloinen, että varmaan moni luulee provoksi. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä sain perhetyöntekijän käymään kerran viikossa kun neuvolassa valitin väsymystä. Yöunet on samaa luokkaa kuin sinullakin eli väsymys on täälläkin paha.
Ei heitä voi lastenhoitoon velvoittaa. Itse olet lapsesi tehnyt.
Vierailija:
Ei heitä voi lastenhoitoon velvoittaa. Itse olet lapsesi tehnyt.
Me ja meidän lapset ne suurten ikäluokkien paskavaippojen vaihdon hoitokodeissa kustantaa. Jos ei apua heru kun tarvitaan, niin ei tarvitse sitten ruikuttaa kun ei kukaan tule laitokseen katsomaan...
What goes around, comes around...
Itse koin vastaavan tilanteen, viime talvena. Meille syntyi kaksospojat . Täysiaikaisina kylläkin. Vanhempani sekä miehen vanhemmat lupautuivat hoitamaan sairaalassa olo aikana vanhempi lapsiamme (1v3kk, 3v8kk ja 5v) . Kun sairaalaan lähtö tapahtui, heillä olikin muita suunitelmia, joululomaa sun muuta järjestelyä eivätkä kerinneetkään auttamaan. Mies yritti hoitaa kotona lapsia, ja käydä sairaalassa visiiteillä minkä lasten kanssa pääsi. Toinen kaksosista menehtyi 2 päivän ikäisenä, eikä mies kerinnyt viettää edes sitä kahta päivää pienen poikamme kanssa. Vaikka molempien vanhemmat tiesivät heti vauvojen synnyttyä että toinen vauvoista taistelee elämästään, eivät siltikään tulleet apuun. Kotiin tultuani jäin ihan yksin vauvan ja sisarusten kanssa. Olin kolme viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen, joten mieheni joutui palaamaan töihin kotiuduttuani. Mistän en saanut apua. Miehen äiti soitti pari kertaa ensimmäisten päivien aikana, ja totesi että helpompaa se on kun kotiin tuli vain yksi vauva. Otin yhteyttä neuvlaan ja pyysin sitä kautta apua tilanteeseen. Olin todella väsynyt, masentunut ja hautajaiset piti järjestää. Apua ei saanut edes tätä kautta. En mitenkään tietenkään koe, että isovanhemmilla olisi jokin velvollisuus hoitaa lapsenlapsia, ja auttaa mutta kun ovat kerran itse apua ensin tarjonneet ja lupautuneet hädän hetkellä auttamaan. Nyt tästä on kulunut 11kk ja koko tämän ajan olen etsinyt kotiin lastenhoito apua. Tuloksetta. Ymmärrän siis ap:tä täysin miltä tuntuu jäädä ilman apua ja tukea silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä voi tuollaisen myllyn jälkeen pitää edes asiallisia välejä vanhempiinsa??
Ap:lle suosittelen (niinkuin joku muukin täällä) että pyydä neuvolasta apua. Itse sain hoitoapua kerran viikossa kun kaksoset oli pieniä. Hoitaja ei siis siivonnut tms. mutta vei kyllä esim. lapset vaunuissa ulos nukkumaan niin että itse saatoin levätä tai vaikkapa siivota sillä välin. Käsittääkseni se riippuu paikkakunnasta miten apua on tarjolla, mutta kysyä kannattaa ilman muuta.
Vaikkapa 12-vuotiaan voi jo velvoittaa olemaan " kuulolla" vauvan suhteen ja leikkimään 3v:n kanssa. Ja sitten äiti nukkumaan hetkeksi, murkku osaa herättää kun tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samankalainen tilanne, että ennen vauvan syntymää äitini lupaili apua, mutta vauvan syntymän jälkeen on suoraan sanonut haluavansa olla rauhassa omien harrastustensa parissa. Mieheni tekee paljon töitä, joten olen melkein yksinhuoltaja lasten kanssa.
Välit äitiini on edelleen hyvät, mutta olen omalta puoleltani vähentänyt yhteydenottoja, enkä kutsu enää käymään tai mene itsekkään mummolaan lasten kanssa kuten ennen. Koska mummi on niin kiireinen omien juttujensa kanssa, niin ottakoon sitten yhteyttä, kun kiireiltään ehtii. Onneksi on ystäviä, joilta apua on voinut pyytää.
Alunperin se on tarkoitettu juuri siihen, että äiti saa synnytyksen jälkeen vähän enemmän levätä kun isä auttaa vauvanhoidossa ?
Ei taida miehenne olla kovin kiinnostuneita lapsista kun vain ihan pakolla (äiti sairaalassa) osallistuvat ?
Hätätilassa isä voi ottaa vaikka vuosilomaa äiti auttaakseen. Seuraavana kesänä lomaa vähemmän mutta silloin äitikin jo jaksaa paremmin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sen, että i-vanhemmat eivät halua auttaa ' jatkuvasti' . Mutta eikös se ole niin, että hädässä ystävät tunnetaan!!
Kun selviätte tolpillenne, niin saattaisi olla aika sanoa ihan rehellisesti, mitä mieltä olette. Haluattekohan samanlaisen palvelun sitten kun hädissänne olette vanhainkotiin joutuneet??
Voisiko mies käyttää nyt kesälomat? ja sitten kun kesäloma-aika tulee, niin kysyä, että saisiko vaihdettua kesälomarahat vapaaseen tai otettua 1-2 viikkoa palkatonta?
Minusta isovanhempia voi vaatia erikoistilanteissa auttamaan. Tosi inhottavaa, jos he eivät itse koe näin. Tsemppiä molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään kieltäytyä. Meistä ainakin on ihanaa, että meitäkin vielä tarvitaan. Terveisin mummi ja vaari
suus!!! Oli se sitten ystävä, sisko, äiti tai lapsi. Kyllä kaikilla on velvolloisuus auttaa lähimmäistään joka on avun tarpeessa. Ei isovanhemmilla ole mitään erikoislupaa olla välittämättä. Voisihan siskokin sanoa, etten auta kun autoin sua pienenä läksyissä.
Oikein paljon tsemppiä 9 ja ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole noin akuuttia tarvetta ollut hoitoavulle, en tiedä olisiko sitä saanut, mutta kyllä hieman huolestuttaa, kun toisen lapsen syntymään on enään ihan hetki ja ensimmäinenkin on vielä taapero. Ne jotka ovat lupailleet hoitoapuja ennen lasten syntymää ovat " vetäytyneet" taka-alalle. Usein he ovat itse lapsettomia ja on niin paljon muuta menoa.
Lapselliset ystävämme ovat oikeasti luvanneet tarvittaessa auttaa. Onneksi on päiväkoti, että saan ykkösen hoitoon päivittäin joiksikin tunneiksi, kun vauva syntyy. Ja mies joka pitää meistä kaikista huolta kun itse en jaksa. Veikkaan tosin, että hänenkin jaksamisensa on rajallista yövalvomisten aikaan. Jotakin pitää vaan keksiä, että kaikki saisivat nukkua edes vähän.
Mummot ovat meillä molemmat " mielenterveyspotilaita" ja ei heitä tulisi edes mieleen yrittää saada avuksi itselle ja vauvalle kun oikein väsyttää. Lasteni isoisä taas on oikea teräsukki ja häneltä saa apuja silloin kun tarvitaan kipeimmin. Esimerkiksi hän lupasi esikoistamme hoitaa niin kauan kun laitoksella tarvii olla. Usein hänelle voi mennä kylään ja saa ruokaa ja istua ihan rauhassa sohvalla lukemassa päivänlehteä, kun hän kattoo muksun perään.
Koettakaa jaksaa! Kyllä se sit taas helpottaa ja tulee kevyempiä jaksoja. Mun mielestä naapuriltakin voi pyytää apuja, vaikka kaupassa käyntiin, jos oikein tiukkapaikka tulee. Suu kannattaa avata. :)
Mutta ap, sinullahan on se murkku! Kyllähän hän nyt pystyy pienempiä lapsia katsomaan/hoitamaan muutaman tunnin jotta saat nukuttua. Etenkin kun olet samassa talossa hätätilanteen varalta.
Mä en todellakaan oleta et mun vanhempien tarttis mua auttaa. Kyl niil on oikeus jo levähtää ja nauttia vapaa-ajastaan.
Kyllä mä ymmärrän sen, että isovanhempia ei saa asettaa vanhemman rooliin, mutta jos ovat itse tarjonneet apua, niin aika kylmää kohtelua on. Ja muutenkin, kuuluisi jo isovanhempien omaan vanhemman rooliin auttaa lastaan kriisissä. Onneksi meidän suvussa se vanhemmuus ja avunanto ei lopu siihen kun lapsi täyttää 18. Ja apua annetaan sitten toiseenkin suuntaan.
Sista tulee varmaan myös tollanen kamala itsekeskeinen isovanhempi, joka ei auta omaa lastaan missään tilanteessa, " koska on jo omat lapsensa kasvattanut" .
Vierailija:
Mä en todellakaan oleta et mun vanhempien tarttis mua auttaa. Kyl niil on oikeus jo levähtää ja nauttia vapaa-ajastaan.
Meidän jokaisen velvollisuus on auttaa toista ihmistä joka hädässä. Vielä suurempi velvollisuus auttaa on isovanhemmalla kuin vieraalla, he ovat läheisiä.
Koita hankkia apua muualta ja unohda noi idiootit.