Hautajaiset tulossa ja olo hirmu ahdistunut! Miksi minusta on tullut tällainen?
Meillä on siis tulossa erään sukulaisen hautajaiset. Sinänsä hänen kuolemansa on helppo hyväksyä, sillä hän oli iäkäs, sairas ja nukkui pois kivuttomasti.
Mutta tämä kuoleman ajatteleminen ylipäätään. :( Miksi minusta on tullut näin hermoheikko? Ei minua ennen lasten syntymää ahdistanut asia läheskään näin paljon, vaikka olen kokenutkin hyvin läheisen, nuoren ihmisen kuoleman. Nyt kun on lapset, olen alkanut pelätä omaa kuolemaani tai oikeastaan kenen tahansa muunkin. Tälläkin hetkellä olen varma, että minulla vähintään kaksi eri syöpää ja kuolen niihin ja lapseni jäävät ilman äitiä. Pelkään niitä hautajaisiakin, koska viimeksikin hautajaisissa ollessani minua piinasi jatkuvasti ajatukset siitä, että jos tässä haudattaisiinkin omaa lastani.
Inhottavaa. Onko muita samanlaisia?
Kommentit (2)
Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Yritän aina vaan ajatella sen sit niin, että se vaan kuuluu tähän juttuun. Vaikeinta on mulle hyväksyä muiden kuolema. Tuttavapiirissä on ollut yllättävän paljon ja ihan nuorien aikuisten. Olen sen itselleni järkeilyt niin, että oma luopumisen tuska on se suurin ahdistuksen syy. Ja muutosvastarinta. Kuolema kun on aina niin lopullinen ja iso muutos. Jos on tosi paha olla niin soita vaikka terveyskeskukseen ja pyydä sieltä terveydenhoitajalta lähetettä eteenpäin.
koska tää pelkääminen on mennyt jo paniikkihäiriön puolelle.
Ja siis ainakin mun psykka sano että se johtuu vastuun kasvamisesta nuo pelot, ja siitä pelosta, että jos itse kuolee niin saano ne sitten oiekamielistä rakkautta jne jälkeenjääneiltä.. Eli esim. olisko isän uusi puoliso valmis hyväksymään lapset ja rakstamaan heitä mahdolisesti kuin omiaan . vai saisikos ne " pahanäitipuolen" .. mutta suosittelen jutskaamista tuosta jonkun ammatti olennon kanssa.