Heh, ihan mielenkiinnosta kysyn...

On tämä elämä lasten kanssa välillä hauskaa...



Miten toimisitte tässä tilanteessa? Lapsipuolet ovat olleet teillä viettämässä viikonloppua. Äidin tullessa hakemaan 14-vuotias tytär kieltäytyy nousemasta autoon, koska pikkusisko saa istua edessä. Lähtee kälppimään ja palaa takaisin isänsä luo. Äiti soittaa autosta ja sanoo, ettei voi jäädä tuittupäätä odottelemaan, vaan neito saa itse tulla junalla perässä (matkaa kotiin n. 50 km ja junat kulkevat usein). Sovimme, että tyttö menköön itse julkisilla juna-asemalle ja maksakoon itse matkansa. Perillä joutuisi sitten menemään asemalta mummolleen yöksi, koska äiti ei voi enää lähteä nuorempien kanssa neitiä hakemaan.



Neiti kieltäytyy lähtemästä mihinkään, jos isä ei lähde viemään ja jos joutuu menemään mummolle. Istuu kuin tatti sohvalla. Koska nyt alkaa olla jo myöhä, päätimme, että antaa kiukun laimeta. Tuntuu turhalta alkaa pakottaa lasta liikkeelle, koska ulkona on ikävä ilma ja joutuisi vähissä vaatteissa (ei ole kunnolla pukeutunut, kun oli suoraan autoon menossa) kävelemään yksin pimeässä mummon luo. Tyttö lähteköön aamulla, kun on rauhoittunut. Koulu alkaa onneksi vasta kymmeneltä. Mutta edelleenkään emme aio häntä kuskata minnekään emmekä antaa junarahaa, kun on kerran itse kieltäytynyt helposta kotimatkasta.



Miten te olisitte toimineet? Tai miten toimia sitten aamulla, jos tyttö edelleen tuittuilee? Meillä on kiireinen aamu kaikilla, ei aikaa alkaa vääntää kättä...Jos ei muu auta, niin meidän on kai pakko sitten kuitenkin viedä hänet junalle, koska muuten emme voi olla varmoja, että hän sinne menee :-( Ikävä kyllä hän sitten kokee saaneensa tahtonsa perille...Plääh.



Ah, näitä teinejä! Tykkään tuosta tytöstä kuin hullu puurosta, mutta on tämä vaan välillä hankalaa!