Lue keskustelun säännöt.
Saatteko taloudellista tukea vanhemmiltanne?
01.01.2008 |
Tuli mieleen kun ystäväperheemme kertoi lähtevänsä hiihtolomalla reissuun ja miehen vanhemmat maksaa koko perheen matkat. Heillä isovanhemmat maksavat myös mm. lainanlyhennykset ja lasten vaatteet. Itse en ilkeäisi moista tehdä, mutta ystäväni vain nauraa ja sanoo, että kaikkihan pyytää vanhemmiltaa rahaa. Nämä ystävämme ovat 35 ja 39 vuotiaita, eli eivät mitään juuri kotoa pois muuttaneita teinejä. Naisen vanhemmat pienipalkkaisia duunareita, miehen vanhemmista en tiedä, mutta eivät ainakaan ulospäin kovin varakkailta vaikuta.
Itse olen tosi vaivautunut kun omat vanhemmat joskus antavat rahaa ja sanovat, että osta vaikka lapsille jotain jos en itseeni raaski koko rahaa tuhlata. Olen aikuisopiskelija tällä hetkellä, toissä ollessani tuollaista ei koskaan tapahtunutkaan.
Kommentit (18)
Isäni on joskus maksanut meidän ulkomaanmatkat, jos on itse ollut reissussa mukana. Mutta olisimme kyllä voineet itsekin ne maksaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on erittäin hyvätuloinen ja tulemme hyvin toimeen ilmankin. Miehen vanhemmat on kuitenkin iäkkäitä ja tahtovat pikkuhiljaa jakaa omaisuuttaan pois, eipä siitä oikein voi tai kannata kieltäytyäkään.
Mitä pahaa siinä on? Molempien vanhemmilla on paljon rahaa, joten miksi pitäisi istua kirstun päällä eikä saisi jakaa " perintöä" jo nyt eläessään?
eiköhän osien jo aika vaihtua. ja auttaa vanhempia
ehkä vuodenaikana n. 500 eurolla. tälle ei olisi kyllä tarvetta, koska ollaan hyvin toimeentulevia. mutta näin ne on tykänneet tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ovat vielä työelämässä ja kokevat myös luontevaksi auttaa rahallisesti. Tiedän, että kummankin puolen isovanhempani ovat myös vanhempiani auttaneet aika merkittävästikin taloudellisesti.
Meillä on kyse lähinnä ennakkoperinnöistä. Joskus saattavat antaa myös muuten rahaa. Vanhempani ovat sen verran varoissaan, että heillä on mahdollista kustantaa itselleen myös vanhuudessakin hyvä elintaso, joten ei todellakaan ole kyse mistään viime rovoista.
Sen sijaan mieheni äiti on vähävarainen ja häntä olemme auttaneet taloudellisesti.
Mielestäni on aika normaalia, että perhe ja suku huolehtivat toisistaan.
Me olemme n. 35-vuotiaita ja ainakin tämän palstan mittapuun mukaan hyvin ansaitsevia itsekin.
äidillään on paljon yhteistä omaisuutta, enkä ole perehtynyt siihen, että miten rahavirrat heidän välillään kulkevat, mutta omat vanhempani eivtä varsinaisesti avusta mua, eivät ole sitä koskaan tehneet. Antavat joskus muutaman kympin, että ostaisin lapsellemme jotakin, enkä kehtaa olla ottamatta, vaikka olemme siis valehtelematta 10 kertaa heitä varakkaampia. Kokisivat varmasti loukkaavaksi, jos en ottaisi noita muutamia kymppejä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
eli näihin sisältyvät nämä lainanlyhennykset ja lasten vaatteet, jotka mainitsit....Mutta sitten taas extraan hyvään minulla isovanhemmilla on oikeus. Ja HUOM! OIKEUS, ei velvollisuus! Minun vanhempani on erittäin hyvin toimeentulevia ihmisiä ja maksavat toisinaan sekä minun että veljeni perheelle ulkomaanmatkoja (menemme siis tällöin kaikki yhdessä, isovanhempien seuraksi). Lisäksi saamme aika ajoin ennakkoperintöä, mutta se on vain järkevää verotussyistä, vaikka toki antamiselta tuntuukin... Ja ovat he lapsille vaatteita, urheiluvälineitä ja lelujakin toki ostaneet - mutta itse oma-aloitteisesti ja usein juuri jotain sellaista extraa, vaikkapa joulujuhlamekot (vaikka itse olisin ollut sitä mieltä, että vanhat kelpaavat vallan hyvin). Aikuisena ihmisenä en koskaan ole pyytänyt vanhemmiltani mitään, mutta he ovat varmasti 100 kertaa tarjonneet ja/tai antaneet jotain pyytämättä. Ja se tuottaa heille iloa, tiedän tämän 100% varmuudella...
(eikä suuria perintöjäkään jäänyt)
mutta puolestamme autamme tyttäremme perhettä taloudellisesti (omasta tahdosta ja jos aletaan pitämään itsestään selvänä niin lopetetaan)
ikää ripaus päälle 40v (meillä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempi se on sellasta, että äiti tuo meille ruokaa (esim. vispipuuroa tai lasagnea) tullessaan käymään tai sitten saamme ruokaa mukaan siellä käydessämme. Iskä tuo joskus omatekemäänsä hilloa sekä mehua.
Vanhempani vahtivat myös lapsiani toisinaan. Olen yh ja olen todella kiitollinen juuri tästä lastenhoitoavusta. Esikoisellani on pientä flunssaa, minun olisi hoidettava pankkiasioita huomenna. Äiti tulee meille, että ei tartte sairasta lasta roikottaa mukana kaupungilla.
Toisinaan antavat ihan rahaakin. Opiskelijana olen siitä erittäin kiitollinen. Mutta ei mitään matkoja minnekään tms. Enempi sellasta, että " tossa sulla 20 ¿, voit kuukauden ajan syödä unicafessa" tms.
Omat vanhempani ovat minutkin kouluttaneet ja maailmalle kunniallisesti saattaneet. Nyt ollaan omillaan ja kuuluu ollakin niin. Lasten hoitoapua ym. ei-rahallista apua olemme saaneet molempien vanhemmilta sitäkin enemmän, toki autamme vuorostaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki lapset saatiin synttärilahjaksi a 500 eur.
Mutta ei sentään enempää v. 2007 aikana.
remonttiapua ja muuta. Tulee helpommaksi ja edullisemmaksi kuin pankkilainat ja pikavipit.
Vanhempani ostavat lastenlapsille oma-aloitteisesti paljon vaatepuolta ja lelujakin. Ja vievät heitä esimerkiksi teatteriin ja muihin mielenkiintoisiin paikkoihin sekä kustantavat osan harrastuksista. Mutta sitä en katso taloudelliseksi tueksi.
Meillä vanhemmilla on ikää 30+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummankaan, miehen tai mun vanhemmat eivät ole hyvätuloisia. Meillä on paljon parempi taloudellinen tilanne kuin heillä aikanaan samassa iässä ja elämäntilanteessa, varmaan vasta ihan näinä vuosina alkavat saada omat talolainansa maksettua, ikää kumminkin jo 50-60v. Joten en edes kehtaisi ottaa vastaan, jos rahaa tyrkyttäisivät.
Mutta jos tilanne olisi eri, vanhemmat olisi hyvätuloisia, niin sehän olisi vain järkevää jakaa ennakkoperintöä (jos siis tosiaan puhutaan sellaisista summista, että vanhemmat ei mistään tarvitsemastaan jää paitsi, vaan voivat elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla ja sen lisäksi antaa lapsilleen ylimääräisistä). Näin aion tehdä ihan varmasti omien lapsieni kanssa! Eikä se minusta tarkoita sitä, etteikö taloudellisen tuen vastaan ottaja voisi kasvaa aikuiseksi ja vastuuntuntoiseksi, totta kai voi ja pitää. Mutta miksei vanhemmat saisi antaa omastaan (liiasta) rakkaille lapsille, jos se lasten elämää helpottaa?!
En mitään odotakaan, koska äitini elää kansaneläkkeellä ja isä käyttää kaikki rahansa pelaamiseen. (ovat eronneet). Ex-miehen vanhemmat antaa ehkä 500¿:lla vuodessa lapselle vaatteita ja leluja, mutta ei koskaan käteistä rahaa.
Itse pyrin siihen että sitten kunhan lapsi on opiskeluiässä, niin pystyisin tukemaan häntä taloudellisesti ainakin sen verran ettei hänen tarvitse ottaa lainaa. Tosin lapsen isä tienaa ainakin tällä hetkellä reilut 100 000¿/v joten voi olla että sitä taloudellista tukea tulee sieltä suunnalta hivenen enemmän, jos tulee ollenkaan. Riippuu varmaan exän sen hetkisestä perhe- ja työtilanteesta.
- noin 40v pariskunta sai naisen vanhemmilta 10 000 e auton ostoon
- aikuiset sisarukset 30+ saivat vanhemmiltaan kumpainenkin tontin kesämökkiä varten
- niinikään 30+ nainen ja tämän avomies saivat naisen vanhemmilta lahjaksi matkan etelään viikoksi naisen isän 60v-päiville
- toinen kaverini 30+ hänkin sai miehineen ja lapsineen matkat isänsä synttäreille Kanarialle, täytti 65v
- itse saan jatkuvasti kaikenlaisia juttuja äidiltäni, eli vaatteita, astioita, lahjakortteja kosmetologille, varmaan noin 1000 eurolla vuodessa, ja joululahjat eivät tässä vielä mukana
- saimme esim vauvalle yhdistelmävaunut, anopilta pinnasängyn, syöttötuolin, vippatuolin, potan, pulkan, taaperokärryn... Olisi kyllä ollut itselläkin varaa ostaa, mutta kun kerran isovanhemmat halusivat ostaa, niin miksikäs ei.
Kyllä minun kaveripiirissäni ainakin on tosi yleistä, että lähes eläkeikäiset tai eläkeikäiset vanhemmat auttavat 30+ lapsiaan taloudellisesti, vaikka tarvetta ei olisikaan.
Minusta jopa tuntuu, että eniten saavat ne, joilla vähiten olisi taloudellista tarvetta saada avustusta, tai ei mitään tarvetta (ei meillä, eikä näillä kavereiden perheillä ainakaan).
eli näihin sisältyvät nämä lainanlyhennykset ja lasten vaatteet, jotka mainitsit....
Mutta sitten taas extraan hyvään minulla isovanhemmilla on oikeus. Ja HUOM! OIKEUS, ei velvollisuus! Minun vanhempani on erittäin hyvin toimeentulevia ihmisiä ja maksavat toisinaan sekä minun että veljeni perheelle ulkomaanmatkoja (menemme siis tällöin kaikki yhdessä, isovanhempien seuraksi). Lisäksi saamme aika ajoin ennakkoperintöä, mutta se on vain järkevää verotussyistä, vaikka toki antamiselta tuntuukin... Ja ovat he lapsille vaatteita, urheiluvälineitä ja lelujakin toki ostaneet - mutta itse oma-aloitteisesti ja usein juuri jotain sellaista extraa, vaikkapa joulujuhlamekot (vaikka itse olisin ollut sitä mieltä, että vanhat kelpaavat vallan hyvin). Aikuisena ihmisenä en koskaan ole pyytänyt vanhemmiltani mitään, mutta he ovat varmasti 100 kertaa tarjonneet ja/tai antaneet jotain pyytämättä. Ja se tuottaa heille iloa, tiedän tämän 100% varmuudella...