Kun näen ADHD-lapsia, mun on hirveän vaikea välttää ajatusta siitä,

Ehkä sinulle ei ole ad/hd lasta, mutta varmasti jotain muuta outoa löytynee suvustasi? Kaivele vaan ja kerro!

voidaan tuottaa ADHD-käytöstä, joka sitten myöhemmin voidaan diagnosoida tarkkaavaisuushäiriöksi.



Ja tiedoksi: ADHD ei ole sairaus, vaan syndrooma. Nippu erilaisia oireita, joita riittävän paljon omaavalle lapselle sitten asetetaan tarvittaessa diagnoosi.

Ei kukaan vanhempi onnistu olemaan virheetön. Ad/hd:ia ei tosin voi lapselleen aiheuttaa, se kun on neuropsykologinen häiriö jota pidetään synnynnäisenä. Mutta erittäin monella ad/hd-lapsella on muita häiriöitä, kuten käytöshäiriöitä ja uhmakkuushäiriötä, jotka taas johtuvat juurikin siitä kasvatuksen puutteesta tai sen ristiriitaisuudesta. Mitkä taas johtuvat siitä, että ad/hd-lapsi on erittäin haastava perheenjäsen ja kasvatettava. Aivan normaalit, rakastavat vanhemmat voivat aiheuttaa ad/hd-lapselleen ongelmia, koska eivät tunne kyseistä häiriötä eivätkä tiedä, miten toimia lapsen kanssa.



Mutta että sitä itse ad/hd:ia ei voi aiheuttaa lapselle. Siis tarkkaavaisuushäiriötä/keskittymishäiriötä/ylivilkkaushäiriötä.



Kummastelen sitä, miten monet ad/hd-lasten vanhemmat uskovat tosissaan, että esim. uhmakkuushäiriökään ei voi mitenkään olla heistä johtuvaa. Ihan kuin se ad/hd-diagnoosi tekisi vanhemmasta heti arvostelun yläpuolella olevan kasvattajan, joka ei ole tehnyt MITÄÄN väärin. Jestas, ad/hd-lastahan on juuri helpompaa ja todennäköisempää kohdella väärin kuin häiriötöntä lasta. Koska heitä nyt vaan ei voi käsitellä kuin tavallisia lapsia.

vanhempana? Kerro salaisuutesi meille muillekin..ihan oikeasti mistä sinunkaltaisia aina oikein tekeviä vanhempia sikiää? Monenko lapsen äiti olet? Minkä ikäisiä? Ehkä nyt menee hyvin, mutta mites esim. 10-vuoden päästä?



Kerro miten ollaan oiken vanhempina, kiinnostaisi tietää..

Ympäristö ja kasvatus voivat aiheuttaa ylivilkkautta, joka voidaan väärin diagnosoida adhd:ksi. Tarkkaavaisuushäiriö (adhd tai add) on synnynnäinen neurologinen häiriö.

kyseessä useamman asian summa, huonot kotiolot yhdistettynä kehnoon perimään ja lisäksi liikaa lisäaineita ravinnossa.



Lisäksi monien näiden kauhukakaroiden elämästä puuttuu perusturvallisuus, selkeä päivärytmi ja yölepo jää liian lyhyeksi, tämä siis liittyy niihin kehnoihin kotioloihin.

maailmassa, joten hän uskokoon vaikka mihin.

Onko teidän vaikea ottaa vastaan ajatusta siitä, että te lopultakin olette vastuussa lapsenne kasvatuksesta?



Adhd-lapsi voi oikeilla metodeilla pärjätä vallan hyvin normaaliopetuksessa, mutta harvalta niitä metodeja kuitenkaan löytyy.

joillain on alttius adhd:hen, joka sitten " sopivassa" ympäristössä syntyy. On huomattu, että jos varhaislapsuuden vuorovaikutus on poikkeavaa, adhd syntyy helpommin. Usein tämä poikkeava vuorovaikutus johtuu siitä, että vanhemmilla itsellään on adhd.



t. puheterapeutti

suppeasti päätelty, kuka siellä tekee näitä johtopäätöksiä?

sinulla oli yksi näkökulma asiaan.

Kaikilla ADHD-lapsilla on tietenkin huonot kotiolot ja kasvatus retuperällä. Helppo täällä nimettömänä jeesustella, ihan kun ns. erilaisen lapsen vanhemmat eivät saisi paskaa niskaan tarpeeksi joka paikasta muutenkin.

ja monilla on lääkitys, jotta voivat miellyttää ympäristöään ja eivät häiritse muita. Mites ne häiriköt sitten kenellä ei ole ADHD diagnoosia?

Vierailija:

sinulla oli yksi näkökulma asiaan.

http: //addinainen. blogspot. com/2007/10/huonosti-kyttytyvt-addit. html

vasta aikuisena asia varmistui. Ei meidän kotiolot poikenneet normaalista. Meidän luonteet ovat räiskyviä ja lapsena oli monenlaisia vaikeuksia, jotka jotenkin vaan saatin voitettua. Molemmilla meillä on yliopistotutkinnot ja muutenkin olemme ehtineet vähän joka paikkaan elämämme aikana. Olemme varmaankin aika rasittavia ystävinä, mutta toisaalta taas idearikkaita ja piristäviä jos sellaista seuraa joku on vailla.

Monet näistä reppanoista on saanut olla ns. omillaan. Vanhemmilla on muita kiinnostuksenkohteita kuin omat lapsensa, jotkut elää edelleen " nuoruuttaan" selkeää teinimeininkiä, osa harrastaa paljon ja lapsille ei jää aikaa.



Ruokaa etsivät kaapeista kotonaan , ottavat kiinni mitä saavat. Kotona ei ruokaa välttämättä säännöllisesti tarjota - herkkuja ei puutu eikä limpparia ei myöskään chipsejä ja roskaruokaa.



Jotkut näistä lapsista kasvaa vapaana, heillä ei ole rajoja, ei opeteta käyttäytymään.



Päätyvät erityisluokille, pikkurikosten pariin jo pienenä jne.



Kyllä vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka.

ajattelen että hän on olut huono äiti



sillä pojalla on terve veli, ajattelen et terveellä veljellä on hyvä äiti ja aspi pojalla ei.



serkullani on 4 lasta. Yhdellä on adhd, kaikilla sama äiti ja isä. Ajattelen et sillä adhd:lla on huono äiti ja muilla sisaruksilla ei ole.



Lapseni kaverilla on silmälasit. Ajattelen et sillä silmälasisella on hyvä äiti.



En koskaan ajattele et jollakin olisi huono isä. En edes ajattele sitä yh:n lapsista.



Jos joku on huono niin se on äiti.

Olen kyllä joutunut pohtimaan tämän lapsen kohdalla kasvatukseen liittyyviä syy- ja seuraussuhteita aivan eri tavalla kuin terveiden lasteni kohdalla. Ns. tavallisten lasten kanssa pärjää maalaisjärjellä pitkälle, mutta tämän adhd-lapsen kohdalla asiat eivät menekään niin. En todellakaan ratsasta lapseni adhd-diagnoosilla lapsen ajoittain huonon käytöksen suhteen, meillä ei hyväksytä huonoa käytöstä myöskään tältä adhd-lapselta - toisaalta taas ymmärrämme lapsen huonon käytöksen syyn. Asioita voi mielestäni siis ymmärtää vaikkei niitä hyväksykään. (Itse lapsi on ollut aina hyväksytty kaikesta huolimatta.) Adhd-lapsen ohjaaminen siihen että hän pärjää sosiaalisissa suhteissa on aikalailla vaativa tehtävä. (Nyt kun lapsemme on jo toisella kymmenellä hän on oppinut jo itsekin säätelemään käytöstään ja käytöshäiriöt ovat helpottuneet. Yleensä adhd-lapset löytävät varttuessaan keinoja joilla he oppivat hallitsemaan adhd-oireitaan.)



Meillä on ollut aina vakaat kotiolot, lapset ovat saaneet paljon rakkautta ja huolenpitoa. Jos kotiolomme olisivat aivan kurjat kai muutkin lapsemme oireilisivat jotenkin.



Meillä adhd johtuu todennäköisesti " huonoista perintötekijöistä" ; lapsen diagnoosin myötä olen tajunnut että myös minulla on ollut selkeitä tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Olen kuullut olleeni lapsena aikalailla äkäistä ja vilkasta sorttia...

Minulla on adhd. Jätin juuri aikaavievän harrastuksen pois ihan väkipakolla kun vihdoin elämä läväytti silmille sen, miten vähän aikaa saan vietettyä lasten kanssa kiireetöntä elämää.



Sille en ikävä kyllä voi mitään, etten pysty katsomaan lasta silmiinkään ns normaalisti, vaan se on joko intensiivinen tuijotus tai sitten puolen sekunnin vilkaisu ja jo katseeni harhailee muualle. Enkä voi mitään sille, että unohtelen avaimia ja ruokaostoksia ja hampaanpesuja. Sille en taas halua voidakaan mitään, että pystyn kybällä olemaan mukana lasten leikeissä (jos ne vain ovat tarpeeksi fyysistä ja vaihtelevaa sorttia) ja remuamaan ja riemuitsemaan ja bailaamaan ja hulluttelemaan heidän kanssaan :)