Aistiyliherkälle /asperger -lapselle leikkaus?
Onko kenenkään aistiyliherkällä lapsella tehty jotain leikkauksia, että olis jouduttu nukuttamaan tai muuta? Tai siis nimenomaan niin, että mitä tahansa pikkuoperaatiotakin varten joudutaan nukuttamaan, vaikka normaalit lapset saa suostuteltua tai huijattua.
Meidän lapsella oli silmäleikkaus, ja pelkästään,
että sanoin että lapsella on aistiyliherkkyyttä, niin sai eräänkin hoitajan vaan tuhahtamaan. Kun ei lapsi tykännyt hänen höpsöttelyistään, ja reagoi hänen kosketukseenkin voimakkaasti, niin hoitaja osoitti avoimesti tykkäämättömyytensä sitten, ja lisäsi siten lapsen "kierroksia". Muut hoitajat oli kyllä ihan kivoja, ja pakkohan lapsi oli hoitaa, mutta suhtautuminen oli kyllä osin tosi nuivaa ja "vanhempien kuvittelua".
Assi-piirteisellä on muutenkin hankalaa tää asiasta toiseen siirtyminen, ja kaikkea ei pysty vanhempana valmistamaan tarkalleen, tai ei tiedä miten tarkasti uskaltaa kertoa. ;) Ja monta kertaa asia tuli vastaan siinä, et hoitajilla oli kiire, ja tultiin vaan et nyt tehään näin ja noin, ja normaalilapsiin tehoavat temput tehtiin, mut lapsemme ei niistä välittänyt, jos edellinen asia oli vielä pahasti kesken. No, pikkuhiljaa oma hoitaja sentäs pääsi tähän juoneen mukaan.
Toivottavasti ei jäänyt traumoja. No, kotona esitteli jo arpiaan ylpeenä.
Kommentit (2)
Meillä on muutama nukutus takana. Viimeksi piti nukuttaa kuulotutkimusta varten, kun poika oli 4v. Nyt hän on viivi. Ei niistä esilääkityksistä ollut mitään apua, ja olen suoraan sanonut, ettei emloja edes yritetä. Sattuu se pistäminen tietty vähän, mutta enemmän se sattuu, kun Jätkä on viimeisen tunnin kaksi repinyt niitä lappuja pois ja raapii ihonsa rikki, kun tuntuu kamalalta. Olen aina sanonut jo mennessä, että ongelmia tulee olemaan ja minä olen itse aina paikalla kaikessa, missä voi olla ennen nukutusta. Kyllä niistä on suoriuduttu, mutta juuri tästä viimeisestä tuo otsikkokin, kun heräämöstä soitettiin osastolle, että jos äiti voisi tulla,PIAN! Juoksin sitten tietty koko matkan ja siellä odotti kaksi hätääntynyttä hoitajaa ja vielä tokkurainen poika. Hän kun ei siedä sitä tippaa kädessä. Ei montaa minuuttia kestänyt, kun lääkäri antoi ottaa tipan pois. Ei meillä ole mitään traumoja jäänyt, ehkä siksi, kun olen aina itse pitänyt kiinni ja hokenut, että nyt on pakko, kaikki hyvin jne...
Ei ne silti miellyttäviä asioita ole, mutta luulen että äiti niistä on enemmän kärsinyt kuin lapsi!
Meillä poika (5v) on ollut nyt 5 kertaa korvan putkituksissa ja ihan ok ne on mennyt. Itkua on ollut paljon, kun herää tokkurassa, mutta siihen olen ollut varustautunut. Leikkaukset on kyllä tehty aina yksityisella ja minusta kohtelu on ollut asiallista ja hyvin on lapsi otettu huomioon. Siellä annetaan esilääke ja sitten hoitajat kantaa saliin, kun lapsi on tolkku pois. Meillä ei ole koskaan ollut tolkku ihan kokonaan pois ja minä olen saanut pojan saliin kantaa. Mitään temppuja on parempi olla kenenkään esittämättä, ne kun on vihon viimeisiä ja ei niitä kyllä kukaan ole esittänytkään. Minä olen selittänyt pojalle aina juurta jaksain asioiden kulun ja myös narkkari ja leikkaava lääkäri käyvät siellä lapsen jututtamassa, sillä tavalla tavallisesti, kivasti. En ole maininnut tästä si-hommasta aiemmin, ei ollut diagnoosia, mutta olen sanonut, että on herkkä lapsi ja se on riittänyt. Nyt mainitsin ja lääkärin kanssa leikkauksen jälkeen juteltiin asiasta, koska lääkärin pojalla on kuulemma sama juttu ja lääkärilläkin jonkin asteisena ainakin. Ehkä siksi on ollut niin hyvin ymmärrystäkin:) Minulla on siis ihan hyvät kokemukset, mutta voisin kyllä kuvitella, että se, että sairaala on yksityinen, tekee osansa tässä asiassa.
Juttele lapsen kanssa leikkauksesta ja koita saada selville millainen tuntuma asiasta jäi. Minä olen ainakin ihan suoraan sanonut pojalle, kun joskus on tullut näihin 'shownaisiin' törmättyä, että ne on vähän hassuja ja niistä ei tarvitse välittää. Itse olen sitten vierestä selittänyt asiat asialllisesti ja niin, että menee lapselle jakeluun. Kaikki kun on mentävä ainakin meillä jakeluun, mitään ei voi jättää tulkinnan varaan:)
Tuo ylpeänä arpien esittely on varmaan ihan hyvä merkki.