Katuuko teistä kukaan katkerasti menneitä miessuhteita?
minä kadun jokaista suhdetta. OLin tyhmä että haaskasin elääni ja elin itseäni epäkunnioittavasti.
Rakastan miestäni niin että sattuu ja toivoisin että hän olisi ollut minun ainoa niinkuin minä olen hänelle.. mutta mennyttä ei voi muttaa. :(
Kommentit (32)
Oikein värisen inhosta jos sattumalta törmään näihin ex-ihastuksiin kaupungilla.
Miettii miksi oli niin typerä ettei tajunnut lähteä ajoissa pois!
Mutta, nyt osaa arvostaa uutta suhdetta!!! Ja olla onnellinen :)
Jokaisesta suhteesta olen oppinut jotakin. Ilman niitä en olisi tällainen mikä olen nyt. Elämänkokemustahan nekin ovat, josta kukin persoona koostuu.
muuta kuin että minun piti rakentaa itsekunnioitus takasi kun tapasin mieheni. Ne repi minua eivät rakentaneet. Vaikka siis minulla ei vakikaveria edes ollut ennen miessystävääni.
ap-
Ja siitä rakentamisestakin oppii. Kun kasaa itseään sirpaleista kasaan, itsetuntemus usein lisääntyy. Tietää paremmin mistä koostuu - ja minkä arvoinen todella on!
Minulla on vieläkin todella likainen olo niistä jutuista.
ap.
Joskus asioita täytyy käydä läpi kantapään kautta. Olisihan se ihanaa, helppoa ja mukavaa, jos kaikki sujuisi kivuttomasti vaikkapa meditoiden. Kun mennään syvälle itseen, niin mennään pohjamutiin saakka. Siellä on " likavettä" , joka vain täytyy käydä läpi.
En nyt missään nimessä väitä, että itsetuntemukseen tarvitsee huonoja ihmissuhteita, jotka pahimmassa tapauksessa sisältävät väkivaltaa ym.
Mutta mennyt pitäisi osata kääntää itselleen hyödyksi ja oppia siitä jotakin. Ei se tietenkään käy sormia napsauttamalla, vaan voi vaatia vuosienkin työtä.
valitsin tuon pienipalkkaisen luuserin, jolla ei tunnu olevan kunnianhimoa, ei mitään suunnitelmia tulevaisuudelle, eikä se ole edes hyvä isä kun ei koskaan viitsi lasten kanssa olla =(
Olisihan se tietysti ollut hyvä ne ääliöt potkaista pois aiemmin, mutta oikeasti - en olisi se ihminen kuin nyt olen ilman noita tehtyjä tyhmyyksiä! Lisäksi niiden ansiosta osaan todella arvostaa ja kunnioittaa miestäni entistä enemmän.
Mut ilman niihin ihmisiin törmäämättä en olis ikinä tavannut miestäni.
Minulla oli kotona hyvä esimerkki hyvästä miehestä (isäni) ja sain hyvän kasvatuksen joten kantapään kautta asioiden oppiminen minun tapauksessani oli tyhmää. Minä tiesin sen koko ajan.
Mutta en ollut kiinnostunut perheenperustamisesta vaan uhrasin kaiken työhöni ja harrastuksiin joten en vakimiestä ajatellut. Minulla oli aina usempi miestuttava kierroksessa.
Mutta sitten tapasin jo yli 30-vuotiaana yllättäen mieheni ja kaikki muuttui...
ap.
Vierailija:
Mutta sitten tapasin jo yli 30-vuotiaana yllättäen mieheni ja kaikki muuttui...
ap.
Ja luulisi jo tuossa iässä tajuavan että on turhaa itkeä kaatuneen maidon perään, varsinkaan kun et ole tehnyt mitään tosi raadollista (tyyliin myynyt itseäsi kadulla crackia saadaksesi) vaan elänyt suht koht normaalia aikuisen sinkun elämää.
Vierailija:
Oikein värisen inhosta jos sattumalta törmään näihin ex-ihastuksiin kaupungilla.
Nytkö sitten kiellät omilta lapsiltasi tällaisen elämän, kun äiti tietää miltä se tuntuu jälkikäteen? Älä vaan sitä virhettä mene tekemään, sen voit vielä estää.
Anna menneiden olla, mieti mitä sinulla nyt on.
mutta pelkään, että tästä nykyisestä tulee se jota kadun..Vaikkakin tekisin silti kaiken uudestaan, vain saadakseni nämä ihanat lapseni.
Minusta se tuntuu karmivammalta kuin nuo mahdolliset muut hoidot.
opetan häntä arvostamaan ja rakastamaan itseään niin etteivät hän huoli ketä tahansa ja hae turhia henksiesti kuluttavia seksikokemuksia.
Onneksi mieheni oli tässä asiassa aina viisaampi.
Elää voi todella muutenkin kuin hankkimalla seksikokemuksia.
-ap.
MUTTA ihan jokainen hölmöily mitä olen tehnyt on muokannut minusta tällaisen ihmisen mitä olen. Olen todellakin keskivertoa suvaitsevampi ihminen.
Minä uskon, että jos jotain katuu, niin sitä mitä ei tullut tehtyä :)
Ennen kuin tajusi, mitä ääliöitä ne oli.