Katuuko teistä kukaan katkerasti menneitä miessuhteita?

olleensa itse 3-kymppinen. Ehkä mies oli 15?

Mitähän mieltä ap:n mies on ap:n menneisyydestä. Sielläkö on sylttytehdas ap:n katumukselle?

Asia vaivaa siis VAIN minua itseäni, ei häntä. Enkä ole kertonut hänelle mennesiyydestäni, niinkuin en ole kertonut kellekkään muullekaan siitä juuri yhtään mitään. Halua unhotaa ne, mutta joskus ne vaivaa, eikä sille voi mitään.

Olen minäkin haaskannut elämää huonoissa suhteissa ja henkisen väkivallan alla. Suhteet ovat kaikki kuitenkin opettaneet minulle tärkeitä asioita itseni kunnioituksesta ja miehistä. Turha omia ratkaisuja on jossitella ja katua, niistä voi vain ottaa opiksi. Armahda, ap, itseäsi, sillä teit tai jätit tekemättä ratkaisusi sillä tiedolla ja taidolla mitä silloin sinulla oli.

Ainoa suhde, mitä kadun, on nykyinen. En ymmärrä mitä tuossa miehessä näin 10v sitten. Kaikista rikkaista ja komeista miehistä, joita kerkesin tapailla, valitsin tuon vain siksi, että hän osui tielleni kun vauvakuume yllätti. Rakastan hantä kuitenkin, mutta vain siksi, että sain kolme ihanaa lasta hänen kanssaan. Häntä itseään ei lapset voisi vähempää kiinnostaa.

kuvaamaton!



Mutta ap, ei sun kannata niitä menneitä miettiä! Saat vaan itselles paskan olon ja mitään et kuitenkaan pysty muuttamaan!

Vierailija:

Armahda, ap, itseäsi, sillä teit tai jätit tekemättä ratkaisusi sillä tiedolla ja taidolla mitä silloin sinulla oli.

Minun pitäisi vain antaa anteeksi itselleni ja unhotaa. Kun se vaan ois

jotenkin helpompaa.

Nyt jengi miettii täällä, että olet harrastanut pari yhdenyön suhdetta ehkä, that' s it. Ei siinä mitään pahaa.



Vai oletko ollut pornovideolla? Ryhmäseksiä jonkun nykyisen tutun kanssa? Pahempaa?

vakituisesti en ole koskaan seurustellut. Olin aviossakin kerran puoli vuotta yhden luuserin kanssa ja harrastin seksiä joskus heti ekana iltana tapaamani miehen kanssa. Minua tosiaan ällöttää ne jutut, inhottaa ja ällöttää. Niin että tekis mieli oksentaa kun muistelee niitä..

ap.

että oksettaa yms.



Kerrot isäsi olleen hyvä mies. Kuitenkin minusta nyt kuulostaa siltä, että sinulla on ollut jotenkin vaikka kovin ankara/vaativa kasvatus, etkä ole tuntenut olevasi riittävän hyvä. Sitten hait hyväksyntää ehkä näistä suhteistasi, toisaalta ne saivat tuntemaan sinut itsesi entistä huonommaksi. Tavallaan ehkä kapinoit vanhempiasi vastaan niillä.



Mieti itseksesi lapsuudenkotiasi, ilmapiiriä siellä, hyväksymistä, rakkautta. Nyt on aika kasvaa aikuiseksi. Et voi elää jatkuvasti katuen.

karkasin kotoa kun olin 15 v. ulkomaille. Palasin takaisin muutaman vuoden päästä.

Minä en tullut murroiässä toimeen isäni kanssa mutta nyt vanhempana näen että hän tarkoitti vain hyvää mutta oli hyvin vaativa ja se teki minusta sellaisen mikä minusta tuli sitten.

Mutta onneksi en koskaan edes ajatellut perustavani perhettä näitten miesten kanssa, saati tekeväni lapsia heidän kanssaan.

ap.

ällöttää kaikki vanhat miessuhteet ja erityisesti ärsyttää itseni, kun en olen tuhlannut elämääni heidän seurassaan. Minulla on suurena ongelmana ollut liiallinen kiltteys ja se ettei kukaan ota minua tosisaan. Lisäksi uskon kaikki uhkaukset mitä joku minulle vaan keksii sanoa.