Onko 3-vuotiaasi tällainen?
Meidän 3v. tyttö on varsin tulisella temperamentilla varustettu. Nyt mukaan on tullut sellainen kovaääninen rääkyminen, jos ei saa tahtoaan läpi. Eikä saakaan, vaikka huutaa. Esimerkki illan tapahtumista: puuro on jäähtymässä ja tyttö huutaa, että haluaa puuroa. Sanoin, että se on vielä kuumaa. Kysyy uudestaan samaa asiaa ja monta kertaa vielä ääni vain koventuen. Vihdoin huutaa ja rääkyy: anna puuroo, mä puhallan! En anna. Hetken päästä puuro on jäähtynyt ja lykkään sen tytön eteen. Sitten alkaa uusi marina: anna sokeria päälle. Sanon, että siinä on. Jatkaa samaan malliin marinaa ja välillä ottaa lusikallisen suuhun. Lopuksi rääkyy: mä haluun lisää sokeria päälle! Ja tätä samaa sitten aamusta iltaan. Iltaisin olen monesti tosi puhki. Tytöllä on isoveli 7v., jota myös yrittää pomottaa mennen tullen. Onko muilla 3v. lasten vanhemmilla samanlaista?
Kommentit (13)
MÄ HALUUUUUN ja MÄ EN HALUUUU! ovat aika suosittuja ilmauksia. Kestäisin paremmin tuollaista ns. rehellistä raivoa, mutta meillä poika vinkuu, kitisee ja narisee pahemmin kuin vanha ruokapöytämme! Ihmeellistä jupinaa ja ininää jatkuvasti. Argh!
Tuohon ruuan kuumuuteen... Mä olen antanut ihan suoraan kuumana, ja varoittanut, että " Se on kuumaa. Puhalla, niin jäähtyy nopeammin!" Siitä vinkuminen loppui aika lyhyeen.
mutta onneksi tuolla on kiukkupäivä ehkä kerran pari kuukaudessa.
nukutusrumba meillä. Huutoa ja raivoamista, eikä ole koskaan nukutettu sen kummemmin. Mikään ei muuttunut, yhtäkkiä vaan neiti keksi, ettei halua enää nukkua.
Ihan mitä tahansa laitan, kun 3v kysyy mitä on ruoaksi, vastaus on " mä en haluu jauhelihakeittoa" , " mä en haluu puuroa" , " mä en haluu makaronilaatikkoa" . Paras oli yksi aamu tässä lomalla kun ajattelin yllättää perheen ja laittaa aamulla lättyjä, " mä en haluu lättyjä, mä haluun puuroa!" . Ja lätyt neidin lempiruokaa ja kummasti upposivat sitten kun syömään päästiin.
Kiukkupäivinä näkee tytön naamasta jo heti aamulla millä tuulella on. Ja meillä niitä kiukkupäiviä on kyllä enemmän kuin pari kuukaudessa. Suunnilleen pari hyvää päivää kuukaudessa.
vaikka on väsynyt, ei halua mennä nukkumaan. käy useita kertoja pissalla ja kertomassa, että pikkuveli nukahti jo tai tuo jotain lelua tai kirjaa pois, käy näyttämässä jotain pipiä tai muuta vastaavaa asiaa. Ennen nukahtanut itsekseen tosi helposti puolivuotiaasta. Nyt ollut jo varmaan kolme kuukautta vaikeaa sekä päivä- että yöunille nukahtaminen.
jos sanoin, että ulkona sataa, poika sanoi, että ei sada! Tai isä tulee kotiin. Eikä tule!
joo tuota vastaanvänkäämistä ja yleistä ininää ja kitinää on myös aivan riittämiin. En muista esikoisen uhman olleen näin vaativaa! Tyttö suorastaan osaa jo itse järjestää tilanteita niin, että pääsee huutamaan, vaatimaan ja uhoamaan! Välillä saa kunnon raivareitakin, mutta niistä selvitään kyllä kun otan tiukasti syliotteeseen ja pois pääsee vasta raivon laannuttua. Väsyttävää tämä on ja varsinkin, kun mies on viikot poissa ja minä yksin vastuussa lapsista :( Rakkaita nuo ovat molemmat, mutta pääsispä joskus helpommalla!
" aamulla sain jäätelöä" , " aamulla käytiin eläintarhassa" jne.
Vierailija:
" aamulla sain jäätelöä" , " aamulla käytiin eläintarhassa" jne.
Meillä on eilen ja huomenna.
Ennen on nukkunu tosi hyvin ja ilman mitään nukutuksia, sitten alko juoksee ihan vallattomana ympäri taloo. Nyt oon ottanu sellasen säännön, et kaks varotusta ja sit huoneen ovi menee kiinni. Saa aikaan kauheen huudon ja tosi säälittävän äitiii..., mut pakotan itteni pitään huoneen oven niin kauan kii et rauhottuu, sit käyn vielä peittelees sänkyyn ja pusuttelemas ja jätän oven raolleen. Eipä poika enää useinkaan kirmaa huoneesta pois iltasadun jälkeen.
Tää ikä tuntuu kyllä muutenkin olevan tosi vaikee, onneks pahimmat raivarit on alkaneet nyt jo hellittää. Uhma kestäny jo lähes vuoden.
Mun hermoille muuten käy kaikkein eniten sellainen ilkikurinen virnuilu, kun silloin tuntuu et poika ei kunnioita yhtään. Raivarit ja kitinän vielä kestää, mut toi virnuilu saa mut lähes aina hermostumaan.
mutta säännöille nauraminen ja pikkuveikan kiusaaminen saa raivostumaan pitemmän päälle
EI on tuttu sana pojan suusta. Lisäksi ei tottele komennuksia, lätkii, tönii ja joskus puree pikkuveljeä.