Muita jotka ei oo lukenut YHTÄKÄÄN Harry Potteria!?!
mikä niistä tekee niiiiiin ihmeellisiä että aikuisetkin niitä haalii? En oo lukenut yhtäkään ja tuskin tuun ikinä lukemaan. En voi käsittää tuollaisia satujuttuja? Sadut kuuluu lapsille. Jotain menninkäisiä ja lentäviä esineitä?
Kommentit (11)
luen kyllä paljon, mutta en sen tyyppistä. yhden leffan näin.
tuhahtelevat saduille ja fantasialle lasten juttuina, ja kuittaavat sen jotenkin tosi typeränä touhuna.
Menetätte paljon, itse olen varmaan sadun ja fantasian lumoissa vielä kahdeksankymppisenäkin!
Olisi kauheaa ajatella, etten pystyisi niistä enää joskus nauttimaan, kun tulisin jotenkin liian " aikuiseksi" yhtäkkiä.
En malta odottaa, että pääsen lukemaan omalle lapselleni kaikkia ihania kirjosa esim. veljeni Leijonamieli, Ronja ryövärintytär, Peppi, Heinähattu ja Vilttitossu kirjat.. oih..
Sen sijaan muu fantasia kiinnostaa, esim. TSH, Kuninkaan salamurhaaja ja Narri-trilogiat. Nuorempana luin kaikki David Eddingsin kirjat.
Sitä ensimmäistä elokuvaa yritin katsoa mutta oli niin huono ja tylsä että jätin kesken. En ole koskaan pitänyt fantasiakirjoista.
Ei vaan kiinnosta mitkään velhotarinat. Kaikkea muuta fiktiota voin lukea/katsoa, mutta kaikki velhoihin/noitiin/avaruusolioihin/supersankareihin tms. yliluonnolliseen liittyvä ei vain yksin kertaisesti kiinnosta.
Oletko lukenut mitään fiktiopohjaisia kirjoja, siis satukirjoja, ylipäätään?
Esim. Kalevala, Tuntematon sotilas, yli 90% kaunokirjallisuudesta on täysin päästä keksittyä tarinaa kuten Harry Potteritkin. Ei se todenperäisyys tee kirjasta sen enempää lasten kirjaa kuin aikuistenkaan.
Mieipä vähän, miljoonat ihmiset ylistävät Harry Potter-kirjoja. Päättelet ihan teosten fiktiivisuuden perusteella ettei kannata tutustuakaan?
Kummallinen ajattelutapa, paljosta jäät kyllä paitsi ellet lue kuin sanomalehtiä ja muuta täyttä faktaa.
Enkä ole ikinä pitänyt myöskään TSH, en vaan pidä sen tyyppisistä kirjoista.
Mutta jos muut tykkää näistä Pottereista, eihän se ole mitenkään multa pois.
mies kyllä on lukenut kaikki, mutta mä en yhtään. Toi on katsonut lefftkin, mutta mä pooistun olkkarista, yhtä hölmöjä kuin sormusten herrat sun muut.