KASVATATTEKO LAPSIANNE PUMPULISSA!????

Tuo on S80 omia ennakkoluuloja, lapset tykkää siitä mitä tottuvat syömään.

lopulta selvis että äiti oli uhannu lähteä jos poika on tuhma....

olipa todella hyvää kasvatusta pisti kullä vihaksi

sen on HENKISTÄ VÄKIVALTAA!!!



T: Ammattikasvattaja



Ps. Mielummin syys-seuraus-suhde-kasvatus eli kun lapsi toimii oikein eli " kiltisti" niin kehutaan tai palkitaan



ja kun tekee tuhmaa, niin torutaan



ja prosenttsuhdei 75% kehutaan ja 25 % toruja= yht 100 %

lapsia kannusteta venyttämään lähtöä pitkillä torumisilla ja kiukkuamisen kuuntelulla puistossa, kun ei huvita lähteä. Se että sanoo muutaman kerran " nyt xxxxx lähdetään" ja lopuksi " viimeisen kerran xxxxx, nyt lähdetään ihan heti" , eikä lapsi tule, niin äiti sanoo " selvä, äiti lähtee nyt jokatapauksessa" , ei todellakaan aiheuta lapselle hylkäämiskokemusta. Lapsi, jota rakastetaan ja josta pidetään hyvää huolta lähtee kyllä silloin äidin perään. Äiti, joka välittää lapsestaan toruu lastaan matkalla kotiin tottelemattomuudesta ilman, että nolaa lasta koko puistokunnan edessä. Jos puistoon jäädään kiukuttelevan lapsen kanssa keskustelemaan pitkät pätkät antaa se lapselle mielikuvan siitä, että " kun kiukuttelen, äiti jää puistoon juttelemaan" . Jos lapsi roudataan kiukkuavana pakkokantamisella, antaa se lapsen ymmärtää, että raivoamalla pääsee äidin kannettavaksi.

Vierailija:

sen on HENKISTÄ VÄKIVALTAA!!!

T: Ammattikasvattaja

Ps. Mielummin syys-seuraus-suhde-kasvatus eli kun lapsi toimii oikein eli " kiltisti" niin kehutaan tai palkitaan

ja kun tekee tuhmaa, niin torutaan

ja prosenttsuhdei 75% kehutaan ja 25 % toruja= yht 100 %

Vierailija:

lapsia kannusteta venyttämään lähtöä pitkillä torumisilla ja kiukkuamisen kuuntelulla puistossa, kun ei huvita lähteä. Se että sanoo muutaman kerran " nyt xxxxx lähdetään" ja lopuksi " viimeisen kerran xxxxx, nyt lähdetään ihan heti" , eikä lapsi tule, niin äiti sanoo " selvä, äiti lähtee nyt jokatapauksessa" , ei todellakaan aiheuta lapselle hylkäämiskokemusta. Lapsi, jota rakastetaan ja josta pidetään hyvää huolta lähtee kyllä silloin äidin perään. Äiti, joka välittää lapsestaan toruu lastaan matkalla kotiin tottelemattomuudesta ilman, että nolaa lasta koko puistokunnan edessä. Jos puistoon jäädään kiukuttelevan lapsen kanssa keskustelemaan pitkät pätkät antaa se lapselle mielikuvan siitä, että " kun kiukuttelen, äiti jää puistoon juttelemaan" . Jos lapsi roudataan kiukkuavana pakkokantamisella, antaa se lapsen ymmärtää, että raivoamalla pääsee äidin kannettavaksi.

Oletko koskaan kuullut että lasta on hyvä VAROITTAA hetkeä ennen lähtöä, niin että hänellä on aikaa sopeutua ajatukseen ja leikkiä leikki loppuun? Siis ensin varoitetaan " hetken päästä lähdetään" tai vaikka " vielä yhden kerran saat liukua ja sitten lähdetään" . Pienellä lapsella ei ole ajantajua että hän ymmärtäisi minuutteja, mutta hän kyllä oppii tietämään mikä on äidin hetken päästä (ei vaihtele välillä 5-30 min). Sitten lapselle ilmoitetaan että kerätään lelut ja lähdetään. Tätä ei sanota kuin korkeintaan kahdesti, sitten otetaan huutava lapsi kainaloon tai tartutaan kädestä ja mennään. Siinä ei tarvita mitään nolaamisia ja pitkiä selittelyjä. Sitten kun lapsi on rahoittunut (joko matkalla tai vasta kotona), voidaan keskustella siitä kuinka kurjaa äidistä on kun pitäisi tulla kotiin laittamaan ruokaa ja lapsi alkaa kiukutella, tai mikä tilanne nyt onkaan.

Ei sillä raivoavalla lapsella ole siinä äidin kainalossa niin kivaa että hän tieten tahtoen siihen haluaisi, ja rauhoittuneen lapsen voi jo laittaa maahan kävelemään. Ja sitä varten meillä on ollut rattaat puistossa mukana yli kolmevuotiaaksi vaikka lapsi jo jaksaisi kävelläkin, että itkevän ja heittäytyvän lapsen saa sinne istumaan ja raivoamaan. Alle nelivuotiaana lapsille on tullut jo selväksi ettei raivoaminen auta ja mukaan on lähdettävä, eikä rattaita ja kantamista ole tarvittu. Toki matkalla aina välillä nuristaan ja nieleskellään kyyneleitä kun lapsi olisi halunnut vielä jäädä leikkimään, mutta kyllä tunteiden näyttäminen on ihan sallittua. Lapsi on vain oppinut että tässä asiassa ei saa haluamaansa, varsinkaan raivoamalla.

Jos lapsesi tuntisi että häntä varauksetta rakastettaisiin eikä äiti häntä ikinä jätä, hän ei edes uskoisi sinun olevan tosissasi kun sanot lähteväsi ilman häntä. Nyt hänelle tulee hätä että jätät hänet yksin ja lähtee siksi äkkiä perääsi.

Yhdenkään lastenpsykiatrin tai psykologin et kuule suosittelevan jättämisellä uhkaamista. Silti olet sitä mieltä että se on oikea tapa eikä siitä ole lapselle vahinkoa? Onneksi olkoon, " jokainen äiti on paras äiti lapselleen" taitaa olla sinun mottosi, vaikkei äidille kovin paljon järkeä olekaan nähtävästi jaettu.

lähden vain edeltä ja sanon esim. kiukuttelevalle 4-vuotiaalle, että nyt mennään. Aina on lähtenyt nopeasti perään. Kantamaan en rupea. Meillä on 3 lasta, eikä mistään reissuista tulisi yhtään mitään, jos kanniskelisin raivoavia lapsia, etteivät saa " hylkäämiskokemusta" . Kyllä terve lapsi lähtee vanhemman perään.



Onko täällä kukaan lukenut kirjaa " Continuum Concept" ? Siinä kirjoittaja viettää pari vuotta luonnonkansana elävien intiaanien parissa ja tekee havaintoja näiden lastenkasvatuksesta. Intiaanilapset eivät juurikaan kiukuttele tai uhmaa. Yhden tapauksen kirjoittaja näki: perhe oli metsässä kävelemässä ja leikki-ikäinen yhtäkkiä kieltäytyi seuraamasta, heittäytyi maahan ja raivosi. Aikuiset vain kävelivät eteenpäin, eivätkä kiinnittäneet mitään huomiota raivoavaan lapseen. Hetken kuluttua lapsi nousi, rauhoittui ja juoksi vanhempansa kiinni. Tällä tavalla lapset oppivat, ettei kiukuttelulla saa huomiota, eikä siitä ole hyötyä ja oppivat varhain sosiaalisiksi ja yhteisöllisiksi.

aina välillä, että " nyt lähdetään" ja lähden itse kävelemään edeltä. en usko hänen kovasti traumatisoituneen asiasta. Teillä ei taida olla isommin tietoa siitä, mistä lapset oikeasti tässä maailmassa traumatisoituvat. Varmasti suurin osa tämänkin ketjun äideistä on kunnon turvallisia äitejä siitä huolimatta, että teillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten lapsen saa parhaiten puistosta lähtemään kotiin.

Luottaisit maalaisjärkeesi.

Vierailija:

En halua että lapsi oppii siksi olemaan näyttämättä tunteitaan, että hän luulee tulevansa hylätyksi jos näyttää kiukkunsa.

Kannattaa käydä kirjastossa ja lukea hiukan Sinkkosta tai Tahkokalliota, niin ymmärrät vanhemmuutta hiukan syvemmin. Aina ei mennä siitä mistä aita on matalin (äidille). On toki helppoa kasvattaa lasta pelossa, mutta lapselle se ei ole oikein.

ja nykyisenkin kanssa ongelmia. Lapsi on ns puoliheitteillä ja äiti puhuu miten idiootit kasvattaa lapsiaan pumpulissa ja hänen lapsensa on niin omatoiminen (kun viettää aikansa 5v yksin kaduilla) ja saa nähdä asia kuten ne on *tämä ylpeällä äänellä* (vanhemmat riitelee pasti, erotaan ja mennään taas yhteen ja taas erotaan) jne.

Vierailija:

Luottaisit maalaisjärkeesi.

Miksi sanoisin lapselleni hylkääväni hänet jos hän ei tottele? Kenen maalaisjärki sanoo sen olevan ok? Uhkausten tulee aina olla toteutettavissa, jättäisitkö lapsesi yksin sinne puistoon jos hän ei tottelisi? Lapsi ainakin uskoo niin kun tulee juoksujalkaa perääsi.

Tämä on taas niin tätä, jos on samaa mieltä jonkun asiantuntijan kanssa, on aivoton tollo jolla ei ole tätä kuuluisaa " maalaisjärkeä" . Mihin niitä lastenpsykiatreja ja muita asiantuntijoita edes tarvitaan kun vanhemmat aina tietävät parhaiten?

Tarkoitan siis uhmaikäisellä uhkailua puistossa tms., että nyt äiti lähtee, heippa!

aikuinen on niin typerä et käyttää kasvatuskeinona uhkailua lapsen hylkäämisestä? Tietty jos muuten ei pärjää lapsen kans ..

jos se toimii,sen jälkeen halaillaan ja kiitellään.

Siitä vain jätät kolmevuotiaan ostoskeskuksen leikkipaikalle ja lähdet kotiin. Tekee todella hyvää lapsen perusturvallisuudelle.

raukka : ( Ihan sääliks käy kun et tiedä muita keinoja kun uhkailu tollasella asialla - Ootko saanut valmennusta vanhemmuutees?

on oikeassa - Yleensä vanhemmat lässyttää jotain uhkailuja, mut eivät näytä lapsilleen et ovat tosissaan

uhkauksen voi toteuttaa tiettyyn rajaan asti. kukaan ei kuitenkaan jätä oikeasti lastaan minnekään. se vain on tehokas keino,parempi kuin lässynlää,mennään kotiin,äitillä on tikkari.... ap

Vierailija:

uhkauksen voi toteuttaa tiettyyn rajaan asti. kukaan ei kuitenkaan jätä oikeasti lastaan minnekään. se vain on tehokas keino,parempi kuin lässynlää,mennään kotiin,äitillä on tikkari.... ap

En koskaan halua lasteni kuvittelevan että heidät voisin jättää vieraaseen paikkaan yksin.

Jos lapsi ei tule, kestän kyllä hänen kiukkunsa ja kannan pois. Se on sitä vanhemmuutta.

kerro,miten sinä teet.

äiti menee jonnekin kulman taa eikä oikeasti lähde pois mutta antaa lapsen niin ymmärtää.. yleensä lapsi tietysti tulee perässä.. sitten voi sanoa etten ehtinyt pidemmälle, mutta silloin tullaan kun käsketään..