Lue keskustelun säännöt.
Mun mies taitaa olla täysin tunteeton...
08.07.2007 |
Ei ole ikinä oikeastaan näyttänyt tunteitaan. Mutta nykyisin se on alkanut häiritsemään minua ihan suunnattomasti.
Ei siis ole koskaan itkenyt minun nähteni. Ei edes kun sain keskenmenon, vaikka lasta oli yhdessä toivottu ja innolla odotettu.
Kun sitten tulin uudestaan raskaaksi ei sanonut mitään, ei edes kun tyttö syntyi sanonut mitään mistä voisi päätellä jotain tunteita.
Tyttömme joutui sairaalaan joku aika sitten ja minä olin huolesta sekaisin, kotona istuin vauvan tyhjän sängyn vieressä ja itkin, mies katsoi ovelta ja käveli pois.
Nyt meillä on ollut tosi vaikeaa, ja minä sanoin että taidetaan lasten kanssa muuttaa vähäksi aikaa toiseen osoitteeseen, eikä mies vieläkään sanonut mitään. Tai sanoi että no jos sinusta sille tuntuu.
Siis eikö me oikeasti merkitä tuolle miehelle yhtään mitään vai eikö se vaan tajua??
Kiitos että sain purkautua..
Kommentit (4)
ei kyllä olla naimisissa, mutta lapsen kanssa erosta tulee rankka. Tänään itkin silmäni punaiseksi ja oikeastaan vasta aloitimme eroprosessin. En uskonut, että tähän enää olisin joutunut, muttei yksin voi ketään rakastaa. Mies ei minua rakasta. Ei kai ole koskaan rakastanutkaan....tuntuu pahalta, mutta onneksi minulla on paljon ystäviä ja läheisiä ja nyt on kesä.....tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on sen miehenkin lapsi kyseessä! Jos ei osaa itkeä (häpeää tai pelkää näyttää tunteensa) niin onko susta kohtuutonta että sää ilmotat muuttavasi lapsen kanssa pois?
Miksi sää et kysy mitä mies ajattelee, miltä tuntuu? Nyt just sää tuomitset miehen koska se ei tee kuten sinä tai koska mies ei tee kuten haluat hänen tekevän.
Voihan se pois lähteminen huoneesta johtua koska tuntee itsensä riittämättömäksi, pelottaa, ITKETTÄÄ.. Susta automaattisesti siltä ettei kiinnosta??? Ehkä sillä vaan on niin paha olla. Olisit mennyt perään JUTTELEMAAN.
Keskenmenosta kai voi sanoa että toiset miehet kokee raskauden hankalana koska lapsihan on naisessa, jos mahaa ei kunnolla vielä näy niin mies ei ole ehkä " syttyny" ideaan, toiset tajuaa sen vasta synnytyksessä. Ei munkaan mies sanonu mitään upeeta synnytyksissä. Sitä on oltu niin puulla päähän lyötyjä: sanoitko itse jotain hienoo tilanteessa? Ei me tajuttu kehua lapsia.. Tai muuta.
Musta sun kannattaa jutella toiselle, ei tehdä oletuksia. Ehkä sattuu niin ettei osaa sanoa. Sun lähtöpäätös varmasti satuttaa lisää. Ongelmista pitäisi puhua. Jos toinen ei sano ja sinä et kysy niin millä voit tietää mitä toinen tuntee???
Isä kiskoo viinaa, eikä tunteista puhuta.
Enkä tosiaan haluaisi luovuttaa, mutta mitä hyötyä on terapiastakaan jos toinen ei puhu?
Alkuun puhui jonkin verran tunteista, mutta pikkuhiljaa se kaikki on loppunut.
En jaksa, Haluan miehen johon voi tukeutua kun on vaikeaa, jonka kanssa voi yhdessä olla huolissaan ja pelätä lapsen puolesta.
Tuo oli kaikkein hirveintä mitä mies on koskaan tehnyt että lähti pois kun minä itkin ikävää ja huolta vauvasta.
Siis mikään ei liikahtanut miehen sisällä kun meidän vauva joutui jäämään sairaalaan.
ap
Oletko miettinyt minkälaisesta kodista miehesi on lähtöisin? Jos koti on tunnekylmä niin ehkä miehelläsi ei ole taitoa tuoda tunteitaan ja ajatuksiaan ilmi. Joku asia miehessäsi on saanut sinut häneen rakastumaan. Älä vielä luovuta jollette ole käynneet kenenkään luona puhumassa tilanteestanne. Jos ulkopuolisesta keskuteluavusta ette saa mitään hyötyä niin mieti sitten lähtemistä.