Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitako ammatti intohimon vai järjen perusteella?
08.07.2007 |
Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se ehdoton unelma, suuri intohimo. Toinen sellainen ihan jees ala, en kuitenkaan saa siitä hirveitä kiksejä ainakaan näin opiskeluvaiheessa.
Siinä mun unelma-ammatissa on aika huono työtilanne Suomessa. Pitäis tehä todella kovasti töitä, että niitä hommia sais. Ja välillä usko meinaa horjua, että oonko tarpeeksi hyvä siihen hommaan... Mutta niistä opinnoista mä nautin...
Musta tuntuu, että pitäis valita toinen, mihin ainakin panostaa enemmän. Mitään järkeä oo pistää energia 50-50 kahden alan välille.
Sanokaa, kuinka itse olette tehneet, oletteko katuneet päätöstä? Tai muita ajatuksia saa heittää.
Kommentit (19)
Itse mietin edelleen alan vaihtoa, kun menin valitsemaan järjellä.
En tietenkään osaa sanoa, olisinko samassa tilanteessa valittuani sen toisen vaihtoehdon. Tätä ei voi suositella, kun tylsyyttä saa sietää turhan monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuon unelma-ammatin opettajani on jankannut aina (muillekin kuin minulle), että ei tän varaan kannata laskea. Että kannattaa hommata se kunnon ammatti rinnalle. Siksi mun opiskelukavereita onkin sitten siinä sivussa opiskelemassa mm. lääkäreiksi ja DI:ksi. Mutta ongelma on lähinnä se, että toi mun unelma-ala vaatii paljon aikaa ja energiaa. Ja nyt kun mä oon säätäny kahta koulua samaan aikaan, sitä aikaa ei ole tarpeeksi, jotta kehittyisin haluamaani tahtia.
Kai musta sit tulee ikuinen opiskelija, kun vielä nelikymppisenäkin yritän löytää sitä oikeeta alaa, mistä sais töitäkin jopa...
Niin, ja kun on toi ihana lapsikin, jota ei saa unohtaa...
Niin. Olenkin miettinyt näiden urien yhdistämistä. Molempia voisi harrastaa myös freenä, eli periaatteessa voisi tehdä molempia samaan aikaan. Tai sitten ne voisi tosiaankin yhdistää täysin, tosin silloin se mun intohimoammatti ei olis ihan just sitä mitä eniten haluaisin, mutta limittyisi mukaan työhön kuitenkin.
Ai kun on vaikeita asioita... Lapsena oli kivaa, kun ei tarvinnu tehä tällasia päätöksiä. :D
ap
Sen mukaan missä saa parhaiten vakituisen työpaikan, suht normaalilla työpanoksella järkipalkan ja kohtuullisen yhteiskunnallisen arvostuksen.
Vierailija:
Sen mukaan missä saa parhaiten vakituisen työpaikan, suht normaalilla työpanoksella järkipalkan ja kohtuullisen yhteiskunnallisen arvostuksen.
No mikä määrittelee yhteiskunnallisen arvostuksen? Onko tässä kyse siis jaottelusta tärkeisiin ja ei-tärkeisiin töihin? No mistään kauhean järkevistä työajoista tms. ei kannata puhua kummalakaan alalla. Lapsi vuorohoitoon vaan ja koululaisena iltahoitaja kotiin tai jotain...
Tavallaan toi on kai ihan totta, mutta mä pelkään et musta tulee katkera paska, jos sit teenkin 40 vuotta sellasia hommia, mitkä ei miellytä. Että oisinkin halunnu jotain muuta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 40 ja soisin valinneeni toisin! Nyt jos lähtisin opiskelemaan, valitsisin jonkun perusturvallisen tutkinnon ja toteuttaisin intohimoja vapaa-aikana.
7
Mutta mä oon niin kunnianhimoinen, että mulle ei riitä se omaksi iloksi touhuaminen. Kun ei tossa hommassa tuu niitä kiksejä sillein... Kaikki tai ei mitään. Onhan se tietty vähän riskiä. Ja todella ymmärrän mun opettajan neuvot, se on sanonut, että hän ei halua kouluttaa ihmisiä kortistoon. Eikä halua, että sit sen oppilaiden työttömyys on sen vastuulla. Eli se ainakin varottaa, että ei kannata sen uran varaan laskea.
Ehkä käyn noi molemmat koulut loppuun. Jos ei ota unelma-ala tuulta siipien alle, niin on ainakin sit se toinenkin tutkinto taskussa... Varman päälle pelaamista kai sekin. Tosin en tiedä, tuleeko musta sit molemmilla aloilla joku keskinkertainen, enkä pärjää niille, jotka on keskittäny energiansa vaan yhteen alaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aleta " puuhasteluksi" . Itse asiassa se voi olla intohimoisempaa ja parempitasoista, kun sillä ei tarvitse repiä perheen elantoa!
9
Mun kohdalla ratkaisu oli ihan hyvä. Ehkä musta ei olis nuorempana ollut toteuttamaan täysillä intohimoani. Mutta järjellä valitussa ammatissa en viihtynyt ja voin todella huonosti, joten oli " pakko" vaihtaa. Onneksi uskalsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin paljon asioita, mitä ei sillein vapaa-ajalla harrastellen vaan voi tehdä. Ja sit jos mulla on se järkiammatti, niin ei ole edes aikaa alkaa virittelemään mitään isompaa. Ehkä pitäis sit realistisesti tavoitella osa-aikaista tai freehommaa molemmista. Todennäköisesti se tietää kapeaa leipää, mutta eikös kutsumusammateissa aina... Miten tää voikin olla näin vaikea asia? Tää menee mulla päässä ääripäästä toiseen, että mitä aion tehdä.
ap
voit ottaa siitä virkavapaata, sinulla on kunnon lomat jne.
Jos olet freelancer, et voi koskaan ottaa edes vapaata ilman että se uhkaa leipääsi. Edes äitiysloma ei välttämättä onnistu, vaan aina on painettava töitä ja se " intohimo" on aina ekana elämässäsi.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vähän niin kuin naimisissa sen urani kanssa. No yks free siltä mun järkialalta kyllä sanoi, että se homma ei sovi monelle ja ei kyllä suosittele kenellekään... No lottovoitto ratkaisis kyllä paljon. :D
Kyllähän se vakityö tuo aika paljon sellaista turvaa, mikä tietty ainakin lapsen kannalta ois ihan kätevää. Et ois äipällä lomaakin joskus.
Oispas mielenkiintoista tavata vähän näiltä aloilta ihmisiä ja istua alas ja punnita vaihtoehtoja. Sais ihan rehellisiä mielipiteitä, mitä mahdollisuuksia tässä oikeen on ja mitä kannattais tehdä.
ap
Jatkan asian pähkäilyä ja toistaiseksi molempien alojen opiskelua. Kai se jossain vaiheessa valkenee, mitä kannattaa tehdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liity siihen. Varsinkin sillä taidealalla toimivaan.
Moniin pääsee ns. opiskelijajäsenenä, jolloin jäsenyys on myös edullista.
Saat vähän realistista kuvaa siitä, missä mennään. Ja solmit myös kontakteja!
9
Mutta kiitos vaan vinkistä, se todennäköisesti kannattaa. Pysyy ainakin kärryillä molempien alojen uusimmista tuulista. :)
ap
En kuitenkaan tykännyt opinnoista (saati, että olisin tykännyt tulevasta työstä) ja vaihdoin alaa. Nyt opiskelen sillä alalla mitä jo alun alkaenkin mietin. Opiskelut ovat sujuneet paljon paremmin ja on mukavaa opiskella kun on ala mistä tykkää. Työtilanne näillä kummallakin alalla aika huono Suomessa, joten sen puoleen ei ollut vaikeaa vaihtaa opintoja. Lisäksi olen hyvin suurella todennäköisyydellä muuttamassa ulkomaille opintojen jälkeen, joten sekin vielä helpotti tuota ratkaisua.
Mä olen sellainen fiiliksellä eläjä. Jos joku ei tunnu oikeen omalta, tiedän sen aika nopeasti. Nyt eka vuosi takana niitä mun järkiopintoja. Ihan ok, mutta en juuri siitä nautikaan. Vielä ois niitä ainakin 4 vuotta edessä. Tuskin lapsen ja niiden toisten opintojen takia pysyn ihan tuossa aikataulussa. Järki sanoo, että noita opintoja EI VOI jättää kesken.
Mun koko elämä on joka asiassa tota järjen ja tunteen kaksintaistelua...
ap
Mutta en ole varma onko se järkevää...
ap
Alue: Aihe vapaa
" sivubisneksenä" . Paljon " erikoisilta" aloilta valmistuneita tuntevana, kaikki ovat pettyneitä valintaansa ja vähän katkeriakin. Kokevat olonsa lähinnä huijatuksia ja suunnittelevan jotain järkiopintoja, jotta löytäisivät vähän paremman työn kuin lähikaupan kassana olemisen.
Tietysti yksi vaihtoehto on, että opiskelet sen haavealasi, mutta orientoidut jo etukäteen, että valmistuttuasi sinun täytyy ehkä tehdä jotain huonostipalkattua rutiinityötä elääksesi ja ehkä se ala voi alkaa kantaa sinua ennen pitkään.