Lue keskustelun säännöt.
Muita pienen vauvan kanssa yksin jääneitä...
08.07.2007 |
Niin, eli olen 8 viikkoisen vauvan äiti, ja mies uhkaa erolla. Tai itse asiassa taitaa olla jo päättänyt että lähtee.
Kyselenkin, löytyykö kohtalotovereita? Miten pärjäsitte, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti?
Tiedän, etten varmasti ole ainoa maailmassa, joka tähän tilanteeseen joutunee, mutta tuntuu tosi pahalta. Mies ilmoitti, kun olin 7 kk raskaana, että hän haluaa erota. No, vielä tuo tuossa on mutta sanoi juuri, että on alkanut etsiä jo omaa kämppää. Mietityttää, miten jaksan pienen vauvan kanssa yksin... Enkä todellakaan haluaisi eroa, mutta tuntuu että mies on tehnyt ratkaisunsa eikä edes kuuntele minun mielipidettäni asiassa... Enkä ikinä olisi uskonut, että tähän tilanteeseen joutuisin sillä lapsi oli kyllä yhdessä suunniteltu ja meillä on aina mennyt miehen kanssa loistavasti.
Nyt tunnen olevani ihan paniikissa ja masentunut, miten tästä vielä selviää jos ero ihan tosissaan tulee.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mulla ole juurikaan mitään turvaverkkoa, jokunen kaveri ja sukulainen vain. Hyvin on pärjätty. Asiaa auttoi tosin se, että talous oli kunnossa ja rahalla saa lastenhoitoapua tarvittaessa...
Minäkin antaisin sinuna mokomalle raukkamaiselle ukolle reilusti kenkää. Jos hän on lapsen isä, on hänen osallistuttava lapsen hoitoon ja elatukseen myös jatkossa, vaikka asuisi muualla. Velvoita hänet osallistumaan kaikkiin asioihin myös jatkossa, vaadi että pitää pientä lasta luonaan vaikka useana iltana viikossa muutaman tunnin kerrallaan, että saat vapaata. Älä anna miehen pitää sinua pelon ja epätietoisuuden vallassa, ota oma elämäsi hallintaan!!
Vauvan kanssa pärjää varmasti erittäin hyvin, jos yöt nukutaan kunnolla. Kun on itse kunnossa, jaksaa paremmin lapsen kanssa. Kaikki apu kannattaa tosiaan ottaa vastaan; jos sinulle tarjotaan rahaa (esim. vanhemmat tai muut sukulaiset), ota se ja pistä talteen. Jos tarjotaan lapsenhoitoapua, käytä kaikki tilaisuudet hyväksi.
Älä stressaa tekemättömillä töillä, ota arjen kanssa ihan rennosti. Lika ei lopu siivoamalla, eikä ole vaarallista jos lakanat jää ryppyisiksi. Ole itsellesi armollinen, ja keskity nykyhetkeen. Pärjäät kyllä!
Eniten käy sääliksi mies, joka ei tajua mitä on heittämässä menemään!
Itse jäin yksin kolme kuukautisen vauvamme kanssa, tosin minä olin se joka miehen laittoi pihalle (syitä oli monia). En kuitenkaan sano että ero oli helppo, vaikka itse olinkin se jättävä osapuoli.
Välillä oli vaikeita aikoja, varsinkin kun vauva valvotti ja itse olin väsynyt.
Pienen vauvan kanssa tekemistä riittää ja aika kuluu yllättävän nopeasti.
Samaa mieltä olen edellisten kanssa, että älä anna miehesi kohdella sinua miten huvittaa. Vaan tee peli selväksi. Jos miehesi päättä lähteä, nauti sinä vaan omasta pienestä vauvastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli näin jälkikäteen ainakin tunnistettavissa tuo 2vuoden kriisi ja olisin saattanut mieheni jättääkin jos en olisi juuri tuolloin tullut raskaaksi. Hyvä näin, nyt naimisissa ja kuudes vuosi täyttyy myös eli jännätään tuleeko se " toinen" kriisi sitten myös kohdallemme vaikka elämäntilanne onkin kovin erilainen nyt.
Mutta tapaukseesi, eli veikkaan miehesi " havahtuneen" kovin aikuismaisiin tulevaisuudenkuviin ja haluaa jatkaa vielä vapaampaa elämää. Ymmärtää ehkä itsekin kuinka itsekästä ja lapsellista sen on koska ei ole syytä suostunut sinulle kertomaan.
Uskon että jos teille nyt ero todella tulee, niin miehesi on katumapäällä hetken sinkkuelämän jälkeen. Luottamus voi kyllä olla mahdoton juttu sitten tulevaisuudessa kun miehesi tekee tuollaisen tempun hetkellä jolloin eniten tarvitsisit tukea.
Oletko puhunut miehen eroaikeista vanhemmillesi/miehen vanhemmille/ystäville, ehkä he tietävät asiasta jotain mitä sinä et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhunut niin omalle äidilleni kuin mieheni isälle. Molemmat ovat olleet todella järkyttyneitä ja ihmeissään, samoin kuin ne muutamat ystävämme jotka jo asiasta tietävät.
Kukaan ei voi käsittää, mikä yhtäkkiä tuli, varsinkin kun mieheni on aina hehkuttanut miten " täydellinen kumppani hänellä on" ...
Omalle isälleen yritti esittää että meillä menee ihan hyvin, mutta minä olin edellisenä päivänä käynyt puhumassa appiukon kanssa, joten joutui nielemään valheensa. Ei kyllä ollut appiukollekaan eli isälleen osannut sanoa mitään tiettyä syytä, oli vannonut ettei ole ketään toista ja ettei " tiedä itsekään oikein mikä on" . Paskat, varmasti tietää, muttei sano. Ja ihan älytöntä, tuleehan se selville ennemmin tai myöhemmin...
Kurjaa vain tämä tilanne, itse kun olen aina pitänyt suhdettamme erinomaisena enkä tajunnut että jotain vikaa olisi, varsinkaan kun ei ollut mitään mekkejä...
Se on ehkä kuitenkin hyvä merkki että se mies on paikalla vaikkakaan ei henkisesti läsnä. Hän ei siis kuitenkaan lähtenyt ainakaan vielä vaikka erosta puhuikin.
Tiedän miltä tuntuu kun " pohjoistuuli puhaltaa" .
Saattaisivatko eropuheet olla kuitenkin hätähuuto, että miehelle on asioita kerralla jotenkin hänen käsittelykyvylleen liikaa ? Paineita taloudellisesti (joista ei ehkö kerro) sopeutuminen isyyteen jne.
Miehet ovat putkiaivoja ja käsittlevät naisten mielestä hyvinkin selkeitä asioita joskus ihmeen jyrkästi ja ahdistuneesti.
Mies saattaa kokea, ettei häntä rakasteta, vaan kaikki huomio suuntautuu sinuun ja lapseen.
Joku ajateltu (tai useampi) rakkudellinen teko (mäyräkoira tms. mistä mies pitää) saattaisi alkaa sulattaa jäätä ?
Ymmärrän, että olet itse toipumassa (ja vielä pitkään) synnytyksestä, mutta joku huomionosoitus toiseeenkin suuntaan tekee ihmeitä.
Näistä voi olla apua, jos jaksaa kahlata:
-John Gray " Mars ja Venus ikuisesti yhdessä"
- Dr Phil: Pelasta parisuhteesi
_ ? " Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siten mennyt aina loistavasti, että meillä ei ole ollut suhteessa ongelmia ja riitojakin vain hyvin vähän. Molemmilla ollut omat harrastukset, mutta kiinnostuksenkohteet ovat olleet samoja. MOlemmat olemme saaneet mennä kavereidemme kanssa, mutta olemme viihtyneet myös yhdessä.
Mies aina sanonut, että olen kaikkea mitä hän on aina halunnut ja että parempaa naista ei voisi saada.
Sen takia olenkin niin järkyttynyt, kun luulin ettei tällainen olisi mahdollista. Mutta ehkä olin vain tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsimme jo vähän juttelemaan, vauvan nukkuessa päikkäreitä.
Ihmetyttää vaan tämä äkillinen mielenmuutos, kun aiemmin siis ei ollut valmis edes yrittämään eikä mitään, ja nyt yhtäkkiä haluaakin ehkä vielä palata yhteen, kunhan saa pienen hengähdystauon välillä. No joo, olen tietysti iloinen, että hän on valmis edes miettimään suhteemme jatkamista, kun vielä kuukausi sitten ei ollut. Enkä todellakaan aio miksikään varavaihtoehdoksi ruveta, olkoon nyt hetken yksinään mutta jos haluaa takaisin tulla niin sitten aion kyllä muutamia ehtoja sanella pöytään...
Mielestäni yhteinen lapsi on kuitenkin hyvä syy yrittää jatkaa, vaikka en pidäkään lasta syynä siihen että pitäisi pysyä yhdessä. Toivottavasti mies tajuaa, mitä menettää jos lopullisesti lähtee. Tänään jo kuitenkin halasi minua lähtiessään ja sanoi, että aikoo usein käydä (johon sanoin että älä nyt liian usein tule, että saat sitä tilaa hengittää...). On tämä vaikeaa, mutta ei voi mitään, sillä hän on kuitenkin minulle maailman tärkein ihminen...
Mä en hyväksyisi tuollaista käytöstä alkuunkaan, joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Ei niin, että mies käy leikkimässä puolisoa välillä ja välillä säntää matkoihinsa toisen naisen luokse. Ja vaimo kiltisti ottaa miehen vastaan kun tulee reissuiltaan.
Itselläni oma isä harrasti tuota, ja äitini on nyt maailman katkerin ihminen. Meni parhaat vuodet hukkaan. Ja millaisen mallin tuo antaa lapselle? Parempi opettaa, että ihmisellä on arvo, ei ihminen ole mikään lattiamatto jonka yli voi kävellä koska vaan.
Mies vaan yhtäkkiä ilmoitti että haluaa muuttaa pois. Olin silloin raskaana, lapsi oli suunniteltu. Oltiin koko ajan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ja kaiken piti olla hyvin. Oltiin asuttu yhdessä jo muutama vuosi joten mistään tuoreesta suhteesta ei ollut kyse.
No mies sitten muutti, minä jäin yksin. Sitten alkoi se soutaminen ja huopaaminen. Välillä halusi takaisin..ja minä hölmö uskoinkin siihen. Tottakai siinä tilanteessa raskaana/pienen vauvan äitinä haluaakin uskoa mieheen, olin ihan idiootti ja annoin käyttää itseäni hyväksi.
Jälkeenpäin sain sitten kuulla että mies pyöritti siinä sivussa toistakin naista. Eli eron syy oli tämä toinen nainen, mutta mies ilmeisesti ei osannut kuitenkaan päättää kumman kanssa haluaa olla ja piti sitten molemmat.
Tosin meidän suhde sitten hiipui kun kuvio lopulta selvisi minulle. Hyvin olen kyllä lapsen kanssa pärjännyt..raskasta on välillä ollut mutta lapsi vaikuttaa kuitenkin varsin tasapainoiselta vaikka elämän alku olikin melkoista kaaosta. Minulla on myös läheisiä joille saan tarvittaessa lapsen hoitoon ja se on kyllä ollut suuri apu. Taloudellisestikin on pärjätty ihan ok.
Sen huomasin että itselleni tuli levollisempi ja parempi olo kun se sekava suhde päättyi. Vaikka kuinka rakastin ja halusin miehen elämään meidän kanssa niin eihän ketään voi pakottaa. Se jatkuva ahdistus suhteen tilasta ja pelot (aavistus muista naisista jne.) kalvoi koko ajan mieltä. Pikkuhiljaa alan olla valmis uuteen suhteeseenkin..ehkä joskus vielä pystyn luottamaan johonkin mieheen.
kaikille, on ihan hyvä saada lukea ulkopuolisten mielipiteitä, jotka eivät tunne meitä varsinaisesti. =)
Tänään juteltiin vähän lisää ja jäi ihan hyvä tunne, vaikka olo onkin aika paska niin ei ylipaska... Jos tajuatte mitä ajan takaa. Mies kuitenkin sanoo olevansa luottavainen, että selviämme tästä. Ja jos tämä nyt on ainoa keino saada suhteemme jatkumaan, että hän asuu vähän aikaa muualla, niin so be it.
Yritän antaa hänelle sitä tilaa, en soittele ja viesteile koko ajan (vaikka mieli tekisi, ja tänään hän sanoi että saa laittaa viestiä jos haluaa...) ja jättää hänelle ns. ohjat, eli en pyydä kylään (olen kyllä sanonut, että saa tulla niin usein kun haluaa) enkä ehdottele tapaamisia, vaan hän saa ehdottaa. Kuitenkin olen tehnyt selväksi, että rakastan häntä yhä ja haluan että palaamme yhteen, mutten halua että hän tuntee että häntä tukahdutetaan.
Olemme molemmat aika huonoja puhumaan asioista, toivottavasti opimme tästä jotain ja että palaamme vielä yhteen. Hänen vuokrasopimuksensa on kuitenkin määräaikainen (6kk) ja on ostellut huonekaluja ym. " meidän tulevaisuutta silmällä pitäen" omien sanojensa mukaan. En siis ihan vielä heitä kirvestä kaivoon, mutta olen kuitenkin varautunut pahimpaan. Sanoin kyllä, että en aio sitten kamalan pitkään odotella hänen päätöstään ja että hän ei saa pitää itsestään selvyytenä sitä, että olen " odottamassa" .
ainakin. Miksi sinulla ei ole rohkeutta nostaa kissaa pöydälle? Et yhdessäkään vastauksessasi viittaa tähän mahdollisuuteen.
Ajattele nyt itseäsi ja lastasi. Isästä ei ole isäksi niin kuin olet ajatellut. Sano sille, että tavataan vaikka kahden kuukauden päästä. Katsotaan sitten, miltä myös sinusta tuntuu. Älä nyökyttele.
Rankkaa varmasti on, mutta oma voimakas tahtosi pitää sinut koossa!
PS. Kaikki lähes-eronneet ukot haluavat sexiä exän kanssa. Se on niin taattua ja turvallista. Nimim. kokemusta on.
ilmoita miehelle missä on ovi ja jätesäkit pakkaamista varten. älä anna miehen murtaa itseäsi uhkailuilla. ole pää pystyssä ja sano miehelle että menee jo jos on kerran menossa. ilmoita että esim. 2vkon kuluessa kerää luunsa ja kamansa.
onko sulla vanhempia, sisarruksia tai ystäviä tukena?
kerro heille rehellisesti missä mennään ja ota kaikki apu vastaan mitä tarjotaan tai kysy rohkeasti itse.
kyllä sä selviät ja kun pistät miehen tiukille niin sekin huomaa että nyt on aika mennä tai sitten jäädä. älä ole kynnysmatto ja roiku miehessä. miehen itsetunto vaan kohenee koko ajan kun hänessä roikut ja itket perään.
parasta on kerta rysäys kun ainainen rutina.