miksi joku muuttaa toiselle paikkakunnalle eikä tunne sieltä ketään, vain miehen työn takia?

Vierailija:

en todellakaan ymmärrä. Kyllä pitäisi olla muuta elämää kun perheen kanssa, miksi suostua lähtemään miehen kanssa uuteen kaupunkiin missä ei ole tuttuja. Kuinkahan moni mies suostuisi tähän?

Jos itsellä ei olisi töitä ja mies saisi työn muualta, niin sitten muutettaisiin. Mä en oo niin sidoksissa mininkään paikkakuntaan :) Ja mä oon muuttanut useasti ja joka paikasta on aina löytynyt ystäviä :)

Mies sai työpaikan, jota minä olin patistanut häntä hakeen. Olin myös itse hakenut samalle paikkakunnalla opiskeleen ja pääsin. On sellainen kaupungki, jossa miehelle on työmahdollisuuksia. Vanha kotikaupunki aivan toivoton tapaus. Olisimme tietysti voineet jäädä sinne, mutta olisi tarkoittanut sitä, että mies olisi nyt ollut 1,5 vuotta työttömänä ja itse kotihoidontuella ilman mitään mahdollisuuksia opiskella haaveammattia.



Ketään ei täältä tunnettu. Työn ja opiskelun kautta ja lasten parista tuttuja on löytynyt.

se nyt niin ihmeellistä ole.



Kymmenen vuotta oon mennyt miehen työn perässä ja aina on hauskaa ollut. Itsestä se on kiinni kuinka elämänsä elää ....



Eniten mua säälittää ne jotka on sillä aikaa kököttäny kotona ja viettäny samanlaista elämää kaikki nämä vuodet... ollaan tietävinään kaikesta kaikki vaikka mitään muuta ei olla nähty kun automarketin parkkipaikka.



mitä enemmän paikkoja näkee ja kokee, sitä paremmin ymmärtää myös itseään ja ympäristöään.....

En tuntenut ketään täältä. Lapsi oli puolen vuoden ikäinen. Täytyy sanoa, että tehtiin elämämme paras päätös! Mies sai täältä vakityön, mä olin lapsen kans kotona kaksi vuotiaaks asti ja sain heti myös vakituisen työpaikan. Vaikka mummot ja muu " tukiverkosto" on satojen kilometrien päässä, tästä on tullut meidän kotikaupunki.



Jos ei ois muutettu, mies olis lähes varmasti edelleenkin työtön ja mä tappelisin niistä parin päivän sijaisuuksista kolmenkymmenen muun työttömän lähihoitajan kanssa. Onneksi oltiin kerrankin fiksuja.