Voiko/onko järkevää kaksivuotiaan esikoisen ottaa mukaan ultraan?

Sisäkautta tehtyyn ultraan en ottaisi missään tapauksessa mutta vatsan päältä tehtyyn ei ole mitään järjellistä estettä jos kerran isä on mukana.

hoitaja kyllä esitti lapselle tarkasti kaikki, missä on pää, kädet ja jalat. Otti

vielä monta kuvaakin ihan lapsen pyynnöstä. Tämä siis Turussa.

sermin takana minun päänvieressä ja ei ollut mitään ongelmia eikä lapset ihmetelleet sen kummemmin. Tosin he olivat usein olleet neuvolassakin mukana joten olivat tottuneet että äitiä tutkitaan. Ultra oli pienen kaupunkimme terveyskeskuksessa joten joustoa löytyi vaikka toive oli että ei lapsia mukaan. Monessa paikassa lapsia ei huolita ultraushuoneeseen mukaan vaan lapsi joutuu jäämään hoitajan kanssa odotushuoneeseen. Näin ainakin Naistenklinikalla jossa kävin seuraavssa ultrassa.

Ja entä jos sikiössä onkin jotain vikaa? Kivaa varmaan lapsen olla mukana jos äiti (ja isä) romahtavat huonoja uutisia kuultuaan. Ultra ei ole mikään " jee mennään katsomaan vauvaa" -juttu vaan lääketieteellinen tutkimus, ja aina tulokset eivät ehkä olekaan ollenkaan mukavaa kuultavaa.

Toisekseen kyse on varmaan myös ultraajan työrauhasta.

Mitä jos sikiöllä on jotain vialla tai saati se on menehtynyt ? Ei sellainen tilanne ole lapsen paikka.

En ymmärrä näitä " lapsi ei ymmärrä, mitä tapahtuu" -kommentteja. Kuinka monia asioita lapsi oikeasti ymmärtää 2-vuotiaana? Lapsethan ovat hyvin avoimia kaikelle ja varsinkin, kun tässäkin on kyse positiivisesta asiasta, niin miksi ei voisi ottaa mukaan.



Lapselle voi ihan hyvin selittää, että siellä on vauva äidin masussa ja se riittää lapselle.

vähän alle kaksi . Kuvittelin että se onnistuu ihan hyvin, optikonkin mielestä se oli ok , lapsi oli yleensä ihan reipas uusissa tilanteissa.

No, eihän siitä mitään tullut: huone oli hämärä , omituinen laite

kasvojen edessä kun tutkittiin näköä, lapsi huusi kuin syötävä.

Täytyi mennä uudelleen yksin.

Eli ei ehkä aina onnistu vaikka niin kuvittelisi

Ei onneksi ollut tarvetta ottaa ultraan vaan saatiin hoitaja mutta olisi varmasti pelännyt ihan yhtä paljon kuin doppleria. Alkaa aina neuvolassa itkeä kovasti jo siinä vaiheessa kun nousen siihen makuualustalle, syynä ei siis dopplerin äänet, ja sama ollut jo ekalla kerralla. Terkkarin mukaan on aika yleistä pienillä lapsilla että pelkäävät kun äitiä tutkitaan.

ettei lapseni nähnyt vauvaa ultrassa!!!

Sain myöhäisen keskenmenon ja riittää, että pikkuisen ultrakuva pyörii minun päässäni.

Kohtukuolemat ovat yllättävän yleisiä myös.

Syy tosiaan on se, että lasten ei tartte olla kuulemassa, jos jotain on vialla. Monestihan on kystia ja muita, jotka onneksi osoittautuvat usei harmittomiksi. Ei ole lasten asia kuulla niistä.

On se niin nopea toimenpide, että olisi ollut turhaa metsästää lapsenvahtia siksi aikaa, ja miehen töistä poisjääminen olisi maksanut ihan helkatin paljon. Oli siis jo np-ultrassa mukana, mutta istui rattaissa, jotka asetin niin, että ei ollut suoraa näköyhteyttä alapäähän. Olin jo aiemmin selittänyt, että lääkärillä on sellainen kone, jolla se kurkistaa äitin masuun.



Jos olisi käynyt niin ikävästi, että sikiö olisi kuollut tms, niin olisin selittänyt lapselle, että vauva ei voikaan tulla meille. Kaksivuotiaat on siitä kivoja, että heille riittää yksinkertaiset selitykset asioista. Ja meillä on tapana selittää lapselle kaikki, mikä häntä askarruttaa.

minulla oli tosiaankin esikoinen 2 vee mukana, koska olin lapsen kanssa yksin kotona ja mieheni oli silloin työpaikassa, josta ei saanut vapaata. meillä ei ollut minkäänlaisia hoitomahdollisuuksia. sairaalalle asia sopi mitä mainioimmin ja lääkäri piti jopa esikoista sylissä, että sain puettua vaatteet kunnolla päälleni jne.



jos et hoitajaa saa, eihän sulla muuta mahdollisuutta ole. jos taas menette kaikki yhdessä, en ikinä usko, että ajavat isän pois ultrahuoneesta esikoista hoitamaan...paisti jos siellä on joku av-orientoitunut hysteerikko ultraamassa.

Jos etukäteen on selvästi ilmoitettu ettei lapsia saa tuoda niin ultraaja voi kieltäytyä. Ei tarvi olla av-hysteerikko vaan tympeä ja ymmärtämätön alan ammattilainen jolla sattuu vielä olemaan huono päivä (tai joka vaikka edellisen antoi tuoda lapsen ja villi lapsi oli lähellä rikkoa ultrauslaitteen). Ihmisiähän me kaikki ollaan.

Ymmärrän sen erittäin hyvin sillä sairaalan henkilökunnan tehtävä ei ole vahtia lapsia (jos ei ole isä mukana tai joku muu). Ultra on vakavasti otettava tutkimus eikä mikään valokuvaus! Hassua että monet ajattelee että siellä käydään vaan katsomassa vauvaa.

Mieti, mikä on tapanne reakoida, jos ultrassa ilmenee jotain ikävää.



Meillä isommat sisarukset ovat olleet mukana. Eivät ole pelästyneet koneita, joista ei lähde kovia ääniä ja muistuttavat tietokoneita. Jos vanhemmat ovat hermostuneita niin lapset vistoavat sen.



Ultraajalta täytyy tietysti myös saada lupa ottaa lapset mukaan...