Minä olen ihan kauhea paska äiti

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että jotain vois tehdä toisin.

Et siltikään ole paska äiti. Hakkasit seinää, tajusit tunteenpurkauksen aikanakin toimia " oikein" . Varmasti sulla pahempi olo kuin lapsella, toki hän varmaan säikähti.

Ehkä tää oli sulle merkki siitä, et tarviit hengähdystauon jaksaaksesi paremmin. toivottavasti sinulla on siihen mahdollisuus. Tsemppiä!

olisikohan aiheellista sun järjestää itsellesi välillä vapaa-aikaa, kuten lenkkeilyä tai lähdet joskus likkojen kanssa pizzalle..



se pieni uhmis yrittää itsenäistyä, muttei osaa, ja siksi se oleminen lapsella on niin vaikeaa.



sinä olet siinä se aikuinen.

jos sulla on parisuhdeongelmia, ne hoidetaan muulloin kuin lapsen nähden.



lapsen ei tarvitse nähdä tuollaista käyttäytymistä.

eikä varmaan tehnyt lapsen nukahtamista/nukkumista ainakaan helpommaksi tai turvallisemmaksi.



hae apua itsellesi.



toivottavasti et satuttanut lasta.



-uhmiksen ja vauvan äiti-

ei se lapsi kiusallaan ole nukkumatta.



ei mullekaan väkisin uni tule, ja joskus vaan ei kertakaikkiaan saa unta. ei siinä komennot silloin auta.



otat muksun vähäksi aikaa petistä, luette jotain, jayritätte uudestaan 30min päästä.



jos lasta pelottaa/on paha mieli kun äiti on vihainen, niin ei se uni sitten ainakaan tule.

itselläkin on pinna mennyt joskus, ja on tullut tiuskittua, että älä sitten nuku, minä en jaksa, ja lampsinut huoneesta oven paukkoen. Lapsellista, ja epäreilua, ja pelottavaa, lapselle. Sitten tajusin, että jos ei nukahda puolessa tunnissa, niin otan takaisin olohuoneeseen vähäksi aikaa, pari kertaa on ollut kakkahätä tai muu syy. Sitten yritetään uudestaan. Ymmärrän että silloin illalla sitä haluaa vähän omaa aikaa ja just silloin kun olis jotain kivaa telkkarissa tai itse tosi väsynyt, niin eihän ne halua mennä nukkumaan, mutta ei nyt kolmea tuntia kannata nukuttaa. Ei lapsi ollut yksinkertaisesti väsynyt. Ja olen huomannut, että ulkoilu, ja kunnon juokseminen ja energian käyttäminen melko varmasti väsyttää, ja nukahtaavat helposti.

Inhimillistä että siitä menee hermot.

niin kannattaa ottaa päiväohjelmaan enemmän ulkoilua ja liikuntaa, niin nukuttaa paremmin illalla.

Ei tämä ole joka iltaista, onneksi. Yleensä lapsi nukahtaa aika helposti. Tänään oli myös huonot päiväunet ja lapsi heräsi niiltä kiukkuisena. Koko iltapäivä on ollut tosi syvältä ja ulkona on satanut vettä, ettei sinnekään päästy. Huomenna pitäisi lähteä lomareissuun ja mieskin on tänään työmatkalla, olisi pitänyt saada hommia tehtyä nyt illalla. Ehkä lapsi vaistosi tämän ja nukkumisesta ei siksi tullut mitään. Väsynyt se kuitenkin oli, ulisi viimeiset kaksi tuntia ihan hervottomana eikä mikään, ei yhtään mikään, auttanut... En jaksa edes kirjoittaa on niin paska olo. Kun vois heittää hanskat kehään, niin nyt tekisin sen. En vaan osaa, konstit loppu.

ap

alkaa kunnolla kiukutella, ja huutaa ihan suoraa huutoa, niin annan sen vaan olla.

tietty katon, ettei satuta itseään tai muita, yritä hajoittaa tavaroita tms.. meillä hän yleensä vaan huutaa, raivoaa ja mököttää, ja haluaa olla itekseen.



kysyn tämän tästä, että tuletko äidin syliin, jos ei, niin ei.



ja kun ipana vaan huutaa, niin annan mennä toisesta korvasta ulos. ei siinä komennukset auta, kun lapsi on ihan täysin hermona.



ennen pitkää se haluaa sitten syliin kuitenkin.

sitten halaillaan, ja keskustellaan siitä, että mikä harmitti noin kauheasti.

sitten riita sovitaan, (aikuisetkin sopii riitansa) ja ollaan taas kavereita.

...ja jos hepuli on tullut jostain, mitä minä olen tehnyt, ja jos näyttää siltä, että anteeksipyyntö on paikallaan, niin sitten pyydän anteeksi.

(kun kesken raivarin sitä syytä ei välillä saa selville millään)



tiedän ohjeet kiukuttelevan lapsen kiinni pitämisestä, mutta ei todellakaan toimi meillä. raivari vaan yltyy ja kestää ja kestää, jos väkisin yrittää koskea kiukuttelevaan vintiöön.



joten annan muksun olla rauhassa, jos haluaa, mutta tarjoan läheisyyttä ja turvaa vähän väliä.



ite olen ihan samanlainen, että jos mulla on todella paha mieli, tai hermostuttaa joku, niin en tosiaan halua ketään lääppimään mua, vaan haluan olla sen aikaa itekseni kun oikein mega-paska-fiilis on.

sitten kyllä voi halata sen jälkeen.

(en siis kuitenkaan huuda suoraa kurkkua, kiemurtele lattialla, tai mökötä tuulikaapissa, tai itke ihan kauheasti pöydän alla ja komenna kaikkia, että mee pois! ) =)

Mä olen monesti kilahtanut jos nukkuminen ei meinaa onnistua. Purkauksen jälkeen pyydän lapsilta anteeksi ja selitän tilanteen. Kyllä jokaisella on oikeus menettää hermot, kunhan selittää lapselle. Yhtälailla se uhmis saa niitä raivokohtauksia, ja katsoo sinusta mallin miten toimia. Mun mielestä siis saa suuttua kunhan ei kohdista vihaa lapseen ja lopuksi halitaan ja pyydetään anteeksi.

tuo nukuttaminen. Minä olisin varmasti paljon lyhyemmässä ajassa antanut olla, kolme tuntia, huh! Ota ensi kerralla aikalisä ja lähtekää pois makkarista, jos puoleen tuntiin ei uni ala tulla.



Äläkä syytä itseäsi liikaa tuosta raivarista. Seinä, tyyny tai muu on ihan hyvä purkukohde silloin, jos ylihermostuminen on harvinainen poikkeus. Oikeasti on ihan luonnollista, että vanhemmiltakin menee joskus hermo ja johonkin muuhun kuin lapseen pitää aggressiota purkaa. Jos tulee seuraava yhtä hermostuttava kerta, parempi tietty lähteä toiseen huoneeseen päästelemään höyryjä.

nimenomaan sanoi, että hakkasi seinää. Musta ihan kohtuullinen vaihtoehto, jos hermo alkaa pettää big time. Jos tuo on kertaluontoista, lapsi siitä tuskin traumatisoituu.