JOS ÄIDILLÄ ON PALJON STRESSIÄ RASKAUDEN AIKANA VOIKO SE VAIKUTTAA VAUVAAN????

kyllä se voi vaikuttaa, todennäköisesti vaikuttaakin, vauva voi olla hyvinkin itkuinen ja kärttyisä.

muistaakseni on jotain tekemistä kortisolitasojen kanssa.



mulla on 2 viimeistä raskautta oleet tosi vaikeat ja stressi-ahdistustunnelmaiset. skitsoilin samaa asiaa odotusaikana myös. kuitenkin nuo kaksi viimeisintä lasta ovat ne rauhallisimmat meidän perheessä.



jos se yhtään lohduttaa niin esim sota-ajan vauvat joiden äidit ovat olleet todella kovassa stressissä ovat aika lailla olleet normaaleja ihmisä suurimmaksi osaksi.

Se voi vaikuttaa siten esim. lapsen temperamenttiin - siis siihen, miten lapsi reagoi ärsykkeisiin. Lapsesta voi tulla herkkä ärsykkeille, mikä tekee lapsesta vaikeampihoitoisemman - lasta voi olla vaikeampi rauhoittaa esimerkiksi ja hän hätääntyy helpommin. Minulla oli itselläni raskausmyrkytys ja siten pitkäkestoinen stressitila, ja lapseni on ollut aina herkkä ja " temperamenttinen" - toki se voi olla perittykin piirre eikä stressin aikaansaamaa. Samoin lapsi on ollut aina huono nukkumaan.



Luultavasti tavallisen elämän lyhytkestoiset stressitilanteet eivät vaikuta vauvaan, tuskin kukaan aikuinen voi välttyä 9 kuukautta stressaavilta asioilta. Mutta pitkäkestoista stressitilaa olisi hyvä yrittää jotenkin käsitellä ja saada se lievenemään, vaikka ammattiauttajan luona tilanteen kartoitus olisi mielestäni fiksua.

äiti syntyi sodassa

Nukuthan riittävästi - ei ehkä kannattaisi pörrätä täällä av:llä.

Jos olet itse temperamentiltasi aktiivinen ja jaksat vastata herkän vauvan tarpeisiin sensitiivisesti, niin sovit vauvasi kanssa hyvin yhteen, vaikka hän olisikin haasteellisempi tapaus. Kasvatus ja ympäristöolot syntymän jälkeen vaikuttavat myös lapsen kykyyn sietää ärsykkeitä ja impulsseja. Ihan samalla tavalla vähempään tyytyväinen, hitaasti reagoiva vauva voi tuntua hankalalta, jos itse on nopeampi toimissaan.



Kannattaa tutustua Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Temperametti, siinä kerrotaan erilaisista temperamenteista. Sen avulla voi oppia paremmin ymmärtämään myös itseään ja kanssaihmisiään, erilaisia " kemioita" .

niin..siis..odottaessani tyttöäni olin tosi ahdistunut, stressaantunut, surullinen. Silloin oli niin vaikea elämäntilanne..kysyin neuvolassa vaikuttaako se lapseen ja vastaus kuului, että " syntyihän sota-aikanakin terveitä lapsia" Ja kun tyttö syntyi oli niin rauhallinen, kiltti vauva:)

ja muutenkin löysin tutkimustuloksia, joissa ei kyllä yhdenkään mielenterveyshäiriöisenkään naisen vauva ollut näin vaikeavammainen kuin omani.