Elääkö kukaan muu ns. väliaikaista elämää. Koko ajan on tiedossa, että kohta elämäntilanne muuttuu

kun esikoinen oli 2 ja vielä kotihoidossa ja pieni kaverinäkökulmasta. Tässä ollaan ja asutaan siihen kun lapset muuttavat kotoa.



Tietoinen päätös. Me ollaan molemmat kärsitty lapsina väliaikaisesta elämäntyylistä, eikä haluttu sitä todellakaan lapsillemme.

Ja odotan koko ajan milloin se paljastuu... sukulaiset ja tuttavat tulevat tyrmistymään. Tiedän, että se päivä tulee vielä... siihen asti elän tietynlaista välielämää...

Asutaan tässä, kunnes saadaan oma talo mutta viimeistään vanhimman lapsen mennessä eskariin muutetaan isompaan asuntoon, oli se sitten kerrostaloneliö tai okt.

asettumisesta, mutta se tarkoittaisi alan vaihtoa, koska töitä ei ole. Olen kouluttautunut korkealle, joten en aio heittää koulutustani ja rahojani hukkaan ja alkaisin tehdä hanttihommia. Näen, että lasten elämä on kuitenkin helpompaa, että heillä on säännöllinen rytmi ja kuviot elämässään, ruokaa pöydässä, suht täyspäinen äiti, ainakin siis muutaman vuoden kerrallaan.



ap

Ja se on aika raskasta.

jos miehesi on muualla töitä ja sinulla vaikea ala?

että oisko se sitten jotain väliaikaista vaan... :)

Oon joskus elänyt tota; " Odotan sitä ja sitä... " Mutta onneksi en enää

on vaikea saada näillä koulutuksilla ja työkokemuksilla yms. töitä muualta. Nyt olemme saaneet viereisistä kunnista, joilla välimatkaa on 80 km. Mieheni kulkee tuon päivittäin töihin. Emme halunneet lapsille pitkiä hoitopäiviä, joten siksi muutimme minun työpaikkakunnalleni. Ihan väliaikaisesti siis. Joku vuosi tässä ollaan ja sit nostetaan kytkintä.



Muutetaan varmaan sit pääkaupunkiseudulle johonkin sellaiseen saumakohtaan, jossa on lähellä monta paikkaa, josta voisi töitä saada ja helposti kulkea.



ap

mutta antoi kyllä todella paljon hyviä asioita. Olen myös itse lapsena muuttanut useamman kerran ja vaikken siitä nyt ehkä ihmeemmin kärsinytkään, minua houkuttaisi antaa lapsilleni koti, jossa he voivat vielä aikuisenakin nähdä lapsuutensa leikkipaikat ja vaikka säilyttää vanhat lelut vintillä.

jos elää niin sanotusti väliaikaiselämää. Mutta siitä tulee ongelmia jos elää sit ku-elämää; sitten kun parempi työ, elämäni vasta alkaa, sitten kun talo rakennettu, päästään elämään sitä elämää isolla eellä jne. Väliaikaiselämässäkin olisi hyvä nauttia niistä asioista joista voi!

Itse elän myös tuota väliaikaiselämää, ja tarkistelen välillä ettei se ole muuttunut sitku-elämäksi :) Työpaikan vaihto on edessä, sitä mukaa sitten asunnonkin vaihto. Vauva on tulossa, jne..



Tsemppiä kaikille!

rakennetaan ja asutaan pienessä vuokra-asunnossa rakennusaika.



Lisäksi jäin pois töistä neljäksi kuukaudeksi lasten kanssa kotiin, jotta mies saa keskittyä rakentamiseen ja minä kodin-lasten-yms hoitoon. Töihin palaan elokuun alussa, joten tämä kotona oleminen loppuu ainakin. Rakentaminen sen sijaan jatkuu ja jatkuu..

jouduin muuttamaan opiskelujen perässä vieraalle paikkakunnalle toiselle puolen Suomea, missä en yhtään viihtynyt. Kaverit jäivät kotipaikkakunnalle. Kolme vuotta vierähti siellä " välitilassa" , kun odotin vain valmistumista. Nyt vaikka olen päässyt takaisin kotiseudulle välitila vaan jatkuu; parisuhde on katkolla vähän väliä ja työpaikka on todellinen dead end job, joka aiheuttaa stressiä ja masennusta.

Etsitään asuntoa toiselta paikkakunnalta. Mitä lähemmäksi muutto alkaa tulla sitä mukavammalta tämäkin kaupunki ja asuinpaikka alkaa tuntua. Hassua...

se riski, että nämä oppivat suhtautumaan ihmisiin väliaikaishyödykkeinä. Siis joko eivät osaa tai halua edes kiintyä kehenkään, koska joutuvat kuitenkin luopumaan.



Sekä minulla että miehelläni on tätä piirrettä ihmissuhteissa ja kyllä jäljitämme suurimmaksi syyksi vanhempiemme poukkoilun ja jatkuvat muutot ja epämääräisen väliaikaisen elämäntyylin.