Rukouksiini vastattiin (irti työttömyydestä)

Haluaisin kertoa kaikille teille työtä epätoivoisesti etsiville, työttömyydestä kärsiville tai muuten työssään syrjityksi tulleille pienen ihmetarinan - oman tarinani.



Valmistuin joitakin vuosia sitten akateemiseen ammattiin, alalle, jossa työllisyys on Suomessa erittäin hyvä. Tällä alalla ei pätkätöitä ole tunnettu koskaan. Niin minäkin sain heti valmistuttuani vakituisen työn, joka vastasi täysin koulutustani ja opiskeluaikoinani hankittua työkokemusta, palkkakin oli varsin kiva. Kaiken piti olla hyvin. Kun jäin äitiyslomalle ensimäisestä lapsestani, työnantajani - suuri Suomessa toimiva kansainvälinen yritys - haukkui minut maan rakoon. Olin petturi, oli kuulemma ikävää että hankkiuduin raskaaksi ja että he eivät koskaan päästäisi minua takaisin tuohon työpaikkaan vaan työsopimukseni purettaisiin heti ensimmäisenä päivänä kun palaan perhevapaalta (tämän voi tehdä täysin lain puitteissa). Maa putosi jalkojeni alta. Meillä oli uusi koti ja pirusti velkaa.



En kuitenkaan palannut perhevapailta vaan aloin etsimään uutta työtä kun lapsi oli noin vuoden vanha. En löytänyt työtä. Lähetin varmasti satoja hakemuksia, kävin kymmenissä haastatteluissa ja soveltuvuusarvioissa. Ammattitaitoani kehuttiin, mutta jopa Suomen suurimpien yritysten toimitusjohtajat sättivät minut lopuksi, koska kuulemma kohdallani oli liian suuri uuden äitiysloman uhka ja sen jälkeen en kuulemma ehtisi töihin, kun lapset sairastavat. Ja tämän vastineen sain kymmenistä suurista Suomessa toimivista yrityksistä.



Päätin tehdä toisen lapsen palaamatta vanhaan työpaikkaani, jota ei kuitenkaan olisi ollut. Eli työsuhteeni jatkui vaikka työtä en voinut tehdä. Nyt nuorempi lapsi täytti vuoden ja hain jokin aika sitten erästä mielenkiintoista työtä kotikaupungistani. Odotuksia ei ollut, kokemukseni työelämästä olivat huonot ja luottamus työnantajia kohtaan oli nollassa.



Niin vain kävi, että sain vakityön heti ensimmäisessä haastattelussa. Sain jopa valita neljästä siinä yrityksessä avoimena olleesta vakityöstä! Minulla oli suuri työ pidätellä kyyneleitä tuossa haastattelussa sillä mieleni teki huutaa onnesta ja nipistellä itseäni herätäkseni unesta, sillä en vieläkään voi uskoa tätä todeksi!



Tätä tekstiä kirjoittaessani kyynelehdin onnesta, mutta samalla pieni pelko kulkee mukanani. Koskakohan tämä yritys aloittaa yt-neuvottelut, lähdenkö minä ensimmäisten mukana, uskallanko enää tehdä lisää lapsia, mikä tässä on ansana, koska asiat ovat liian hyvin nyt kohdallani. Toisaalta taas tiedän sisimmässäni, että tämä suuri yritys on vakavarainen ja ei heilu suhdanteiden mukana, enkä usko että siellä tulisi merkittäviä väenvähennykisä, mutta kaikki on aina mahdollista.



Halusin vain kertoa teille työtä etsiville selviytymistarinani ja että tunnelin päässä todellakin on sitä valoa. Toisilla se tunneli vain on pidempi.