Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisten joulunvietosta?
29.11.2006 |
Eli onko lestadiolaisilla joulun vietossa jotain omia perinteitä ja tapoja vai vietäävätkö sitä ihan samaan tapaan kuin ns. " me muutkin" ? Minkä verran he antavat lahjoja, kun suvut ja perheet ovat niin valtavan kokoisia? Esim. isovanhemmilla voi olla lastenlapsia mieletön määrä jos esim. omia lapsiakin on jo 10. Ostetaanko kaikille kuitenkin lahja?
Ja muutenkin mietityttää millainen lahjarumpa on koko vuoden aikana kun otetaan mukaan syntymäpäivät, kastejuhlat, häät yms. Kyselen tätä hyvässä hengessä ja saadakseni vaikka hyviä vinkkejä lahjarumbasta selviämiseen....
Toki juhliminen ja joulu etenkin on muutakin kuin lahjoja, mutta silti.
Kommentit (14)
jouluevankeliumi luetaan, haudoilla käydään, joulukirkossa käydään...
emme osta lahjoja todellakaan kaikille.
minä ostan lahjat omille lapsille, miehelle, omille vanhemmille jos vietetään joulu siellä tai appivanhemmille jos vietetään joulu siellä.
en tiedä ketään mummoa joka ostaisi omat lahjat kaikille,esim. yli sadalle lapsenlapselleen.
minun edesmennyt pappani saattoi antaa jouluisin suuren summan rahaa jokaiselle lapselleen (14 kappaletta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistä kuitenkin on, että isoissa perheissä esim sisarukset keskenenään arpovat kuka ostaa kenellekin lahjoja. Eli eivät osta kaikille 12 sisarukselleen vaan vain parille, jolloin pystyvät ostamaan vähän parempaa/kalliimpaa.
Tavallista myös on, että lahjoja ostetaan vain omille ja kummilapsille, ei kaikille sisarusten lapsille.
Mieheni mummo, jolla on 16 lasta ja kaikilla näillä isot perheet, ei ymmärrettävistä syistä osta lapsenlapsilleen lahjoja. Ehkä korkeintaan sen perheen lapsille, jossa joulunsa viettää.
Sitten voitaisiin muistaa sekin ettei kaikilla lestadiolaisilla ole isoja perheitä, esim sekä minulla että miehelläni on kolme sisarusta, ja meidän lapsilla on yhteensä neljä serkkua.
Vierailija:
Ja muutenkin mietityttää millainen lahjarumpa on koko vuoden aikana kun otetaan mukaan syntymäpäivät, kastejuhlat, häät yms. Kyselen tätä hyvässä hengessä ja saadakseni vaikka hyviä vinkkejä lahjarumbasta selviämiseen....
.
Hän kertoi hankkivansa lahjat vain omille lapsille, miehelle ja kummankin vanhemmille. Lahjat eivät näyttele tärkeintä roolia heidän joulussaan. Toisaalta taas kun lapsia on 8 ja kaikki alle 10 vuotiaita, on ihan kiva, että leluvuori ei kasva taloa suuremmaksi.
rankkaa kun ajattelee kuinka tärkeä olisi jos isovanhemmilla olisi aikaa lapsenlapsille. Ei taida vl-isovanhemmilla hirveästi tuota aikaa olevan.
Vielä jos on isompi perhe, niin riittääkö siinäkään aikaa jokaiselle lapselle?
Saavatko vl-lapset tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa vanhemmiltaan ja isovanhemmilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että todellakin muistaisi jouluna lukea sen evankeliumin, että muistetaan mistä koko hommassa on kyse. näin tehdään meillä vaikka en itse uskossa olekaan. mutta lapsille se on tärkeä oppia tuntemaan mielestäni, saavat sitten isona tehdä päätöksensä uskonasioiden suhteen ihan itse.
ihan tavallista joulua. Syötiin hyvin, käytiin haudoilla, luettiin evankeliumi.
Vanhempani eivät ostele lastenlapsille joululahjoja, mutta aina synttäreillä muistavat kaikkia.
Ovat läsnä kaikkien lastenlasten ristiäisissä ja jotenkin muistavat silloinkin.
Monesti ollaan sisarusteni kanssa yhdistelty kastejuhlia, jos sattuu vauvoja syntymään lähekkäin, niin ei tule montaa kastejuhlaa peräjälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat jää taatusti vieraaksi jos näitä lastenlapsia on yli kymmenen sanoohan tuon jo jokaisen järki.
Mutta yleistä on nykyisin pitkistä välimatkoista johtuen useimmilla että niitä isovanhempia näkee 1-2 kertaa vuodessa loma-aikoina yms.
Jokainen taaplaa tyylillään.
Vierailija:
rankkaa kun ajattelee kuinka tärkeä olisi jos isovanhemmilla olisi aikaa lapsenlapsille. Ei taida vl-isovanhemmilla hirveästi tuota aikaa olevan.Saavatko vl-lapset tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa vanhemmiltaan ja isovanhemmilta?
jos isovanhemmat asuvat kaukana ja lapset näkevät niitä harvoin niin ne jäävät aika vieraiksi oli kyse sitten lestadiolaisista tai ei!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin siitä, kuinka kaukana/lähellä lapset asuvat vanhempiaan, isovanhempien elämäntilanteesta yleensä, lasten ja vanhempien läheisistä väleistä ylipäänsä. Esim itselläni on vain yksi veli, jolla on lapsia yhtä monta kuin itselläni, ja asumme samalla seudulla vanhempieni kanssa. Kuitenkin veljeni vaimo ja äitini eivät tule toimeen keskenään, joten vanhempani näkevät veljeni lapsia vain esim. juhlissa, kun taas omia lapsiani he näkevät viikottain.
Miehelläni sisaruksia on 10, ja samalle paikkakunnalle vanhempiensa kanssa heitä on jäänyt vain muutama. On selvää, että isovanhemmat tulevat tutummaksi näiden vieressä asuvien lastenlasten kanssa.
Aikaa riittää, jos on halua ja käytännön järjestelyt onnistuvat puolin ja toisin. Ei se ole lestadiolaisuudesta tai lasten lukumäärästä kiinni.
Kyllähän niistä siaruksistakin on seuraa ja iloa sekä lapsuudessa että aikuisena. Elävätkin kuta kuinkin yhtä pitkään.
En tiedä, mutta uskoisin vl-kodeissa olevan enemmän läheisiä ihmissuhteita kuin 4 hengen tavisperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
illalla aikuisporukalla iltakirkossa ja hautausmaalla papan (isäni) haudalla. Joulupukki käy aattoiltana ja tuo aina vähän turhankin paljon lahjoja. Yleensä meidän perheen lisäksi joulua viettämässä on ollut pari muuta sisarusteni perhettä, joilla vähän lapsia. Ne joilla 3 lasta tai enemmän, viettävät omaa joulua omissa kodeissaan, joissa mummo välillä ollut joulunvietossa. Tulevaisuudessa mummo varmaan viettääkin vain lastensa perheissä joulua. Mummo on tähän asti ainakin vielä ostanut kaikille lastenlapsilleen lahjat niin joulunakuin syntymäpäivinäkin ja lastenlapsia on nyt 18. Lisäksi mummo on ostanut vielä lapsilleen ja heidän puolisoilleen jonkin lahjan tai antanut pienen summan rahaa. Tästä tavasta olen kyllä maininnut, että voisi luopua. Menee muuten 2kk ennen joulua lahjojen ostoon ja aika paljon rahaa. Sisarusten kanssa olemme tehneet siten, että kenen kanssa ollaan joulunvirtossa, arvotaan kenelle ostetaaqn lahjat, ja toisten lapsille ei osteta. Kummilapsille tietysti ostetaan.
Lapsuudenjoulusta muistan sen (meitä 9 sisarusta), että saimme aina jokainen yhden suuremman lahjan ja lisäksi pienempiä lahjoja. Kaikillwe tuli sellaine mukava lahjakasa. Isommilla lahjoilla tarkoitan siis jotain stiga tai baby bornia tms, ei siis mitään satojen eurojen juttuja. Itselle on ainakin jäänyt sellainen olo, että saimme toivottuja kivoja lahjoja.
Olen lestadiolaisessa perheessä kasvanut. Äitini lapsuudenkoti ei ollut lestadiolainen, isäni oli. Äiti kääntyi uskoon mennessään naimisiin isäni kanssa. Meitä on 15 sisarusta.
Itse " kielsin uskoni" (lestadiolaisten tapa ilmaista kun eroaa niiden yhteisöstä) 13-vuotiaana.
Meillä vietettiin normaalia joulua, syötiin, saunottiin, luettiin evankeliumi, saatiin lahjoja ja joulupukki kävi, isä kait kävi kirkossa mutta ei meitä lapsia sinne raahattu.
Paljon vähemmän me saatiin lahjoja, kuin tavallisten perheiden lapset, tai jos vertaa paljonko omat lapseni saavat lahjoja, mutta lahjoja kuitenkin oli vähän.
Nykyään mun isä laittaa jouluna rahaa, sanoo ettei jaksa miettiä mitä kenellekin ostais. Näin voidaan ostaa lapsille mitä he tarvitsevat.
Se täytyy sanoa, että meillä ainakaan äidillä ja isälle ei mielestäni ollut tarpeeksi aikaa lapsille. Tai koko ajanhan ne meidän kanssa oli, mutta ei niin, että olisi saanut olla vain minä ja isä tai äiti. Ollaan nyt aikuisena siskojen kanssa paljon keskusteltu lapsuuden asioista ja ollaan sitä mieltä ettei meitä ole kukaan kasvattanu. Ollaan kasvatettu itse itseämme vanhemmat sisarukset nuorempiaan. Toki meillä rajat ja sun muut oli, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tästä huolimatta kaikista sisaruksista on tullut ihan täysipäisiä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, ei ole yhtään juoppoa eikä hullua joukossa.
Kaikkien sisarusten kanssa olen hyvissä väleissä, toisten kanssa ollaan läheisempiä kuin toisten.
Isovanhemmat ovat jääneet hyvin etäisiksi. Isäni vanhemmat kuolivat, kun olin vielä lapsi.
Joskus kesäisin pääsimme muutama lapsi kerrallaan mummolaan (isän vanhemmille) vähäksi aikaa kesälomalla, ne olivat erittäin mukavia reissuja.
Äitini vanhemmat kuolivat muutama vuosi sitten. Heihin oli hirveän vaikeaa luoda läheisiä suhteita, koska oma äitini puhui meille lapsille aina hyvin negatiiviseen sävyyn omista vanhemmistaan. Sitten kun alkoi itse tajuamaan kuinka hienoja ihmisiä he oikeasti olivatkaan, oli jo liian myöhäistä yrittää luoda läheistä suhdetta. Nyt aikuisena harmittaa hirveästi, heiltä olisi voinut oppia monia hyviä asioita elämän varrelle.
Äitini vanhemmat kävivät meillä joskus päiväseltään kyläilemässä, mutta me lapset emme koskaan olleet heidän luona.
Molemmat isovanhemmat asuivat aika pitkän matkan päässä meiltä.
Omiin vanhempiini minulla on aika etäiset, joskin hyvät suhteet.
Mieheni perheessä on vain kaksi lasta ja heillä on hyvin tiiviit suhteet. Olenkin paljon enemmän tekemisissä anoppini ja appiukkoni, kuin omien vanhempieni kanssa.
hänellä oli ja on edelleenkin 16 sisarusta ja heillä oli niin että " muiden lapsille" eivät osta mitään ja he saivat monesti myös yhteisiä lahjoja, kuten isoille pojille joku peli, pienemmille tytöille nukkekoti jne.